Maanantaina

mennään eikä meinata!

Menopeli on täydellinen
ja mieliala kohdallaan.
Työhuoneessa kaaos mutta so what!
Vielä mahtuu sekaan!

Pysähtynyt lauantai

tänään.
Asiat on eivätkä etene.
Pää tyhjä ja samalla täysi sekalaisista asioista
ilman järjestystä.
Tahmea olo.

Kattokaa nyt totakin.
Työhuoneen yksi pöytätaso.
Mitä siellä sitten edes voisi tehdä,
tuossa sekamelskassa?
Kysyn vaan.
Ja kyselin koko päivän,
enkä mitään siis tehnyt.
Isoja ompeluksia tarttis tehdä
ja pujotellen luikertelen huoneessa
yrittäen olla kaatamatta pinoja ja läjiä...
Naurettavaa.
Tarttis siis siivota. Ja järjestää.
Mutta ei tänään!

Minun prinsessa-look.
Takana juhla, edessä arki.
Arki parempi.
Ei tämä nyt tähän liity mitenkään,
lojuivatpahan nuokin vain pitkin poikin huoneessani.

Takerruin Ihan Mun Lankaan kaupassa.
En päässyt irti,
oli ostettava yksi kerä
(vaikka olin päättänyt olla ostamatta heinäkuussa).
Novitan Puro.
Kaulahuiviksi syksyyn.
Tarvittaessa jo heinäkuuhun.
Pysähtyneenä lauantaina
sain sen vain pienelle alulle.

Olin viime syksynä lystillä Oman elämän aarrekartta-kurssilla.
Tämä kuva oli karttani pääasia.
Tavoite.
Aika mieletön fiilis mimmillä, eikö?
Siinä tavoitetta,
kaikin puolin.

Jos sen voimalla kohti sunnuntaita?
Aamulla lenkille ja sitten toimeksi?
Nooh,
olen kuitenkin lomalla...

Katotaan...
lenkillä asiat yleensä asettuvat uomiinsa..

Ruusunlehtiä

ja sateisia tuulia

Rauhassa

ollaan muutama päivä.

Ihan hiljaa.

Kahdestaan.

Huomenta

Kun äiti ompeli

huopia hiljaksiin pitkin viikkoa,
siirtyivät leikit pikkuhiljaa parvekkeelle.

Eräänä aamuna ompelin terassikoltunkin.
Kangas äitini kätköistä, vanha verho.
Oli oikein mukava paahteisella terassilla.
Ja juoma oli viilentävää.

Nyt palailen maan pinnalle
eilisen migreenin jälkeen.
Huopatyöt tehty,
haaveilen jo langoista ja virkkuukoukusta...

Mutta ensin aamukahvia.

Lämmintä lauantaita sinulle.

Keveinä kesäpäivinä

on pesty nukenpyykkiä
ja pupu.

Matot kuivuvat nopeasti
ja tomaatti kiittää aurinkoa.

Minä myös.