sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Tältä pieneltä tytöltä hei!



Tässä kuvassa on kaikki.
Kesä. Taivas. Voikukat. Auringonpaiste.
Ja katsokaa onnellista ilmettäni!
Kuvan värit ovat muuttuneet, tietenkin,
mutta ajatelkaa niitä raikkaina.
Tätä tarkoitan keltaisella lapsuudellani.
Satu-pieni siellä heinikossa, hei vaan!

Sitäpaitsi,
vielä tulee kesä, aurinko ja voikukatkin varmasti.
Ja tuo lempipaikka on hyvässä tallessa,
voin palata ja tehdä seppeleen,
istua juuri tuossa kohtaa,
sinitaivaan alla, keltaisen talon vieressä.
Ihan näin isonakin.





Sukellan kai liiankin syvälle koulutehtäviin,
voisi ihmislapsi helpommallakin suoriutua.
Pitääkö kaikkea pohtia niin paljon,
miettiä, suunnitella, kehitellä sata erilaista vaihtoehtoa
yhdelle työlle?
Mietiskellä niin viime tippaan, että aina tulee
huoli ja hoppu.

Mulla taitaa olla väärä tekemisen tapa.
Ja niin tässä käy, että mietin tätä nyt seuraavat neljä vuotta
ja sitten onkin jo valmistumisen aika koulusta.
Mun tapani tehdä, minkäs sille voi,
mutta toki voisin hieman itseäni säästellä.
Opetella tekemään jotain suitsait,
tuosta noin heittämällä pois käsistä.

On tehtäviä, mihin ei tarvitse laittaa itseään niin likoon,
ei niin henkilökohtaisia,
niihin onkin helpompi suhtautua keveästi.
Mutta sitten on näitä, ihan omia,
kun saa hypätä menneisiin, sukeltaa värien seassa,
polskia muistoissa, kesissä, punaiset tennarit jalassa.
Näissä mulla menee aikaa.
Ihanaahan se on, miten nautinkaan tästä
lapsuusmatkasta!

Työ on esitelty ja mapitettu,
mutta jäin vielä leijumaan!
Näytän sen tänään äidille,
kun hän tuo lapseni kotiin lomalta,
sieltä keltaisen talon maailmasta.







torstai 24. helmikuuta 2011

Värit





ovat vallanneet mielen tällä viikolla.
Laskeutuivat paperille mielestä,
lapsuudesta tähän päivään.
Värikäs on tieni,
kirjavat ovat ajatukseni,
keltainen on lapsuuteni väri
ja siinä on kaikki,
ilo, aurinko ja loputon kesä.

Keltaiset lehdet leijailivat pöydälle
hiljaisessa kodissa hämyisenä iltapäivänä.
Neulon hetken vielä värikästä
ja aamulla lähden kouluun
oppimaan lisää väreistä, muodoista,
luonnostelusta ja piirtämisestä.
Rottinkia aion punoa iltamyöhälle,
jollen sitten jää väreihin ja pensseleihin ihan kiinni.

Mikä on sinun lapsuutesi väri?



tiistai 22. helmikuuta 2011

Piponen



tai miksi sitä nyt kutsuisi...
tynnyriksikin joku voisi sanoa,
tuli sen verran kookas.
Sellainen, että menossa ja meiningissä taatusti valahtaa silmille
tai sitten retkottaa takaraivolla tyylikkään turpeana.
Mutta ajattelen, että parempi niin kuin liian kireä pipo,
se olisi kamalan ikävä kaveri.
Tämän sisälle mahtuu paljon ajatuksia,
saavat rauhassa seilata siellä lämpimässä.
Ja jos repsahtelee liikaa,
kehitän niskaan jonkun kiristysviritelmän.

Lanka Seitsemää veljestä,
enkä taaskaan kerennyt lukea ohjeita.
Pitäisi kai joskus.
Voisi onnistua tekemään jonkun repsahtamattomankin.

Olipa hyvä palata arkeen sairastamisen jälkeen,
tänään ilmakin oli kuin kevät.
Värikkäät ajatukset,
rouheiset sämpylät,
selätetty pyykkivuori.
Jaksan taas, helpottavaa!



maanantai 21. helmikuuta 2011

Taikaa ilmassa









Aamutaivaalla vaelsivat vaaleanpunaiset pilvet,
näyttivät hilpeiltä, kiehtovilta.
Ehkä nyt on Talvijuhlan aika,
pakkassäihkeessä.


Hangelta löytyi vastasyntynyt Talviperhonen.
Kunhan löytää säihkyvät siipiinsä,
voi liihoittaa omansa luo.
Kuiskaili kyllä, että aikoo osan matkaa mennä
vaaleanpunaisen pilven kyydissä.









lauantai 19. helmikuuta 2011

Maan pinnalle





tässä palaillessani tautisumusta,
huomaan kodin olevan täynnä paljon muutakin kuin
ihanaa keltaista auringonvaloa.

Villakoirat (vai dinosaurukset?) eivät hievahdakaan
valon kutittelusta, ovatkohan jämähtäneet kiinni lopullisesti?
Sohvan vierustalle on joku kasannut erinäisiä
epätoivoisia pinoja, sanoisinko yritelmiä tarttua asioihin
(koulukirjoihin, piirtämiseen, kirjoittamiseen),
surullisena siinä retkottavat, aloittamattomat.
Keittiön pöydän alle on viikon aikana rakentunut
koti tytön pehmeille ystäville,
eihän sitä voi sieltä poistaa, niin hieno on.

En tässä stressaa, teen vaan huomoita,
iloitsen, että jaksan taas havaita asioita!
En todella aio vielä hetkeen tarttua imurin varteen,
pyykinpesua on ollut pakko aloitella,
viikossa on ehtinyt kertyä kohtalainen Kilimanjaro.
Lapset ehkä tarvitsevat talvilomareissulle puhtaita vaatteita mukaan.
Kunpa eivät nyt sairastuisi.

Keittiön pöydän päällekin on ilmestynyt jotain uutta,
tyttö teki raketin.
Sillä ampaistaan eteenpäin,
kohti energisempää olotilaa!

Voikaa te hyvin siellä,
älkää sairastuko!



perjantai 18. helmikuuta 2011

Kirkastuu







täällä hiljaksiin.
Sohvaan olen pesiytynyt
ja koittanut pysyä tolkuissani.
Ajatukset yhä karkuteillä,
kirmailevat kai valon kanssa kilpaa pakkasessa.


tiistai 15. helmikuuta 2011

Kävi niin



että mätkähdin sieltä oksilta
kuumeisena sohvalle.
Sen siitä saa,
kun kesken kaiken huitaistaan arkeen,
ettei ehdi levätä riittävästi.
Ehdotan neljän päivän viikonloppua ja
kolmen päivän arkea.
Taidan tehdä kirjallisena tämän ehdotelman,
jos joku kertoo, minne sen voi sitten postittaa.

Onneksi on vällyt, peitot, tyynyt,
sisällä lämmin vaikka ulkona hyytävää.
Kurkistelen hienoa valoa keltaisen läpi,
enkä paljonkaan jaksa ajatella.

Sen voin vielä kertoa, että luin sen
Riikka Pulkkisen Totta-kirjan loppuun.
Viehättävä tarina, jäin siihen kiinni.
Kuin olisi lukenut sanoja,
jotka leijuen laskeutuivat paperille.
Kauniisti, oikein, juuri niinkuin kuuluukin.
Kiitos suosittelijoille.





sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Kun joskus



maanantai olisikin sunnuntai.
Sillä tämä sunnuntai on tuntunut lauantailta
ja miten minun käy, jos astun arkeen
kesken kaiken?

Mietin täällä,
oksilla ylimmillä.


maanantai 7. helmikuuta 2011

Hetkeksi



kapuan yksinäisille oksille
mietiskelemään.


sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Täyteläistä täällä


ollut tämän viikonlopun.
Oli juhlakahvit ja laskiaispullat.
Äiti toi tulppaanit, auringoksi keittiöön.
Jäin miettimään keltaista
ja lapsuuteni värejä.
Eräs työ pyörii mielessä sateenkaarena.







Meidän 13 vuotias toi koulusta jakkaran.
Sitä on ihasteltu kovasti,
taitava poika
ja hienoja töitä koulussa teetetään.

Äidin kanssa karattiin kirpputorille.
Ruusulautasperheeni täydentyi kolmella uudella,
en edes muistanut niitä,
kunnes sieltä hyllyiltä nämä huhuilivat.
Haluan kerätä yksinäisimmät meille.

Oli oikein haku päällä,
kun kirpparille lähdettiin.
Ei siis lautasten suhteen, vaan tuon alimman.
Kerrankin löysin mitä tarvitsin.







perjantai 4. helmikuuta 2011

Oi miksi



kohtaan olohuoneessa rasian,
minkä sisään on survottu villasukka??
Rasia on aikoinaan tytön maalaama koruja varten
ja arvatenkin, sukka on hänen itsensä survoma
ja kyllä, ymmärrän ajatuksen
ihanan pehmeästä pesäkolosta jollekin pienelle otukselle.
Mutta silti...
tämä täällä toipilaana on tuijotellut näitä kotinurkkia
ja purkki ei todellakaan ole ainoa kummallinen
vastaantuleva systeemi.
Suosin ehdottomasti luovuutta
ja kekseliästä mielikuvituksen käyttöä leikeissä,
mutta aina siinä kohtaa, kun haaveilen siististä kodista,
nämä pomppivat silmilleni.

Toisaalta sitten,
mikä minä olen mutisemaan villasukista ja viritelmistä.
On joka nurkka täynnä omia
kummallisuuksia, keskeneräisiä hässäköitä,
näkisittepä kangaskasani ja sen vaatevuoren,
mistä ihan varmasti vielä teen jotain uutta ja ihanaa.
Joopa.
Hommat vielä lisääntyvät koulun myötä,
uudet materiaalit valtaavat kodinkin
ja kattiloissa kiehuu vierekkäin
kalasoppa ja niinet värjäysliemessä.

Että näissä olosuhteissa
villasukka purkissa
onkin ehkä vain
kuin kotonaan.



torstai 3. helmikuuta 2011

Toipumista






täällä hiljaksiin, vatsatauti.
Eilinen meni unessa, torkuen ja havahtuen
tytön kyselyihin ja hihittelyyn
(olin kuulema huvittavan näköinen nukkuessani).
Huterana yhä, mutta onneksi pahin takana.
Seurana siis tyttö, Totta (olen lumoissa) ja teetä.
Isommalle tytölle tilauksesta vaaleanpunapilviset tumput,
sopivaa suloista tekemistä tähän olotilaan.

Tuo pieni tyttö puuhaa koko ajan.
On maalattu akvarellit, askarreltu postilaatikko
mummin ja mamman kirjeitä varten,
tehty oma peli, välillä syö ja katsoo telkkaria,
sitten taas paahtaa menemään.
Onneksi on niin omatoiminen,
voin vajota uneen tarpeen mukaan.

Nyt toivon, että muu perhe säästyisi taudilta.
Viikonloppuna olisi nimittäin juhlat,
poikani täytti eilen ihmeelliset
13 vuotta!