Keittiössä kevät jo pitkällä

sillä ikkunalla jo koivu vihertää.
Oksallensa sai
ihanan Lissun
arpajaispalkinnon,
Italiasta asti lähetetyn
ja niin kauniisti virkatun!
Kiitos Lissu,
vilkuttelen täältä sinulle sinne!

Ja seinällä paistaa aurinko,
jo hehkuvasti!

Voi tätä illan valoisuutta!
Niin onnellinen siitä!

Persikkajuustokakkua

ja valkoviiniä tänään.
Kakku raikastui sitruunalla
ja inkivääri tuoksui ihanasti.

Iloiselle tytölle
valmistui iloinen neuletakki
pari päivää sitten
ja tänään haettiin siihen
nappikaupasta iloiset napitkin.

Tämän aamun valossa

ehdin
olla ja katsella tyttöäni aamupalalla,
huomata kuinka kissa pesiytyi pojan kainaloon
ennenkuin pojan piti huokaisten laskea kirja kädestään
ja lähteä kouluun
(huomata myös, että sohvaviltin kissaparat ovat päät alaspäin),
nähdä upean auringon
ja hurjat pölykasat nurkissa...

Pieni tyttö sairastaa,
ollaan oltu kotona tämä päivä ja huominenkin vielä.
Itsekin olen puolikuntoinen,
flunssa kiusaa kurkussa.

Kun ehdin katsella ympärilleni,
huomasin kuinka koti kaipaa siivoojaa.
Tai kahta tai oikeastaan
kokonaiselle siivousarmeijalle olisi täällä tarvetta!
Aikani kiukkusin ja murjotin,
pidin palaveria melkein valmiin neulomuksen kanssa,
join kahvia...
ja siivosin sentään yhden komeron.
Huomenna ehkä toisen.
Jykevä paino sanalla ehkä.

Pilkahdellen

pikkuhiljaa
paloittain.

Sunnuntaina mennään

Tumppu Tiikerin kanssa Helsinkiin.
Tumppua pyydettiin maskotiksi
Kids Against Racism-tapahtumaan.
Kulttuuriareena Gloriassa
kello 12-15
ja vapaa pääsy!
Tule sinäkin!




Nyt täytyy vähän huilia,
mietiskellä,
yrittää löytää ennenkin kadoksissa piileskellyt
tekemisen taika.
Luotan löytymiseen,
mutta nyt pitää
nuuhkia kevättä ja
ihmetellä aurinkoa,
hetki hiljaa.
Palaan jonain oikeana hetkenä.

Voi hyvin!

Meillä täällä

juuri nyt,
tässä tiistai-iltapäivässä
tuoksuu ja paistaa kevät,
taivas on niin vaaleansininen.

Pääsin töistä aikaisin
ja leikin lomaa,
keveää ja iloista,
ilman ajatustakaan huomisesta!
Tyttönen piirtää ja puhelee papupatana,
haaveksii jo illan tanssitunnista.
Sai vapaapäivän, kun isä ehti olla aamupäivän kotona.

Ajattelin pestä pyykkiä,
laittaa ruokaa,
(myös huomisen, nyt kun ehdin),
varovasti virkata keltaisella langalla,
niin ettei hartiat edes huomaa,
mutta vasta iltasella.
Tekisi mieli leipoa sämpylöitäkin.

Tyttö söi suklaamunan.
Otan kahvia, mies oli keittänyt valmiiksi,
ja kissakin tarvitsee ruokaa.

Oi mikä aamu!

Niin kaunista säihkettä,
auringon valoa,
lumen pehmeyttä,
leijuvaa hiljaisuutta!

KEVÄT!
Olen ihan lumoutunut!

Ja tämä on 200. postaus.

Aurinko

ja perjantai,
ei hassumpaa!
Täyteläinen, raskaskin viikko ollut.
Nyt pysähtymisen aika.
Onneksi viikonloppu ilman ohjelmaa,
jos ulkoillaan ja syödään hyvin,
se riittää.
Käsillä tekeminen on ollut nollassa,
hartiat ja niska jumittavat pahasti.
Jos niihinkin nyt huili auttaisi.
Ja voisin lukea keskeneräisen kirjan loppuun,
ehkä.

Aurinkoa toivon koko viikonlopuksi,
tänne meille
ja sinne jonnekin sinulle!