sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Räsymatot



ja puhtaat lattiat.
Nyt hyvä koristaa kotia jouluun.


lauantai 28. marraskuuta 2009

Pala kesää



löytyi kesken ankaran joulusiivoushässäkän.
Samalla aurinkokin muistutti itsestään,
toi kevään mieleen
ja sitten taas karkasi.
Ehti kuitenkin valaista
säilötyt kesäaarrepurkkini,
olin jo unohtanut nekin,
kaiken alle.




Raskasta tuo siivoaminen.
Johtunee liiasta tavaramäärästä.
Yritämme nyt kuitenkin kovasti.
Tosin tytöt kirmasivat ystävien luokse,
perheen miehet lähtivät lamppuostoksille
ja minä...
tulin tänne hengittämään
ja huikkaamaan teille
onnellisia hetkiä viikonloppuunne!

Jos mä sit menen kuitenkin jatkamaan...


keskiviikko 25. marraskuuta 2009

No en sit tiiä


mitä tässä taas ajattelis.
Kun illat täynnä ja
pää pörisee itsekseen
ihan omiaan.
Siellä vilisee vihreitä ja punaisia helmiä,
joulukorttivalokuvia,
kimalleväriä,
harmaita huovutuksia,
joulusiivoussuunnitelmia,
se talvikassi,
monta pientä korua,
kauniita paketteja,
juhlamekkoja...

Kun nyt jotain ehtisin tehdä,
sellaista pientä, ilahduttavaa,
ilolla tehtyä,
mikä olisi kiva kääräistä
vaikka kankaiseen pikkupakettiin.
Päässä kaikkea kaunista kyllä,
jos ei muuta,
niin ehkä kirjoitan joulukirjeitä.
Kauniit aatokset paperille.

Jos ei muuta.




maanantai 23. marraskuuta 2009

Iloja



vapaapäivinä...

Ompelukone, minä ja talvikassi, melkein valmis.
Värikkäiden unisäärystimien neulomista.
Harmaata ja valkoista virkkuuta.
Espanjalaisen viinipullon tyhjennys kynttilävalossa.
Auringon pilkahteluakin,
joskin myös täydellistä harmautta.
Ja hyvin tärkeä tapaaminen...

Kummipoikani.
Lumosi minut.





Viikosta tulossa kiirus.
Yhdet joulujuhlatkin.

Mielenrauhaisaa viikon alkua sinulle.




perjantai 20. marraskuuta 2009

Mä oon


kun vaan vettä sataa
eikä eteensä nää.
Mut onneks on perjantai
ja arki selätetty taas ihan kunnialla.

Tää ihana kuva on
Pia Westerholmin taidetta,
Tampereen messuilta löysimme toisemme
ja pääsee tauluksi keittiön seinälle.
Jotenkin tiiän ton fiiliksen.





Kaunista oli silloin lauantaina,
kun juna vei Tampereelle.
Kaunista oli messutarjontakin,
herkkuvärejä,
houkuttelevia villakasoja,
kutsuvaa helmien säihkettä,
hipellettäviä lankoja
ja oi sitä kaikkea valmista kädentyötä,
mitä sai huokaillen ihailla.
Hillitsin itseni hirmu hienosti,
jotain pientä kuitenkin ostin...

...ja jotain jätin jälkeeni myös.


sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Hetki pieni





on tänään ollut hyvä.
Ei kiirettä,
ei meteliä,
hiljaista kotona hissuttelua,
ihan vähän pientä järjestelyä
omalla työpöydällä,
niin, että ompelukone löytyi
ja muutakin kivaa
ja vähän tein tilaa,
jotta on mukava aloittaa vihreän
talvikassin ompelu.




perjantai 13. marraskuuta 2009

Silloin



yhtenä päivänä
kun vielä kotona paranneltiin,
oli käytävä ihan vähän ulkona,
hengitettävä raikkautta
ja ihailtava maailmaa.
Tapasimme kävelyllä
oravan, joka harrasti puiden valloitusta,
koiran, joka näytti pesukarhulta
sekä monta pajunkissaa.
Luulin ensin, että onkin kevät,
olenkin nukkunut talviunet välillä,
mutta ei...
Ihan oikeasti ne siinä polun varressa majailivat, harmaissaan.

Kotona odotti posti
ja muutamasta kuvasta tilattuja kortteja.
Joulukortitkin pitäisi tilata.

Paljon muutakin pitäisi,
niin paljon, ettei aina tiedä mihin tarttua,
mistä aloittaa.
Sitten käy niin, että lamaannun.
Ei tapahdu mitään.

Mutta nyt aloitan viikonlopun vieton.
Huomenna junaretkelle.
Hyvässä seurassa.


keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Vieläkin pienempiä



mutta tärkeitä töitä
näinä sairaspäivinä,
kun mitään ei meinaa jaksaa
ja kuitenkin jotain pientä halutaan tehdä.
Tyttönen ompeli sorminuken itselleen eilen.
Tänään jaksoi liimata tupsun ja parran.





Lumipilviä ikkunaan.
Jos satelisi hiljaisia lempeitä hiutaleita meille tänne kiitos.
Idea Piia Hietamiehen kirjasta
"Helmiä, huopaa, hilettä".

Pinkki Prinsessa eli kummityttöni
täyttää 4 vuotta.
Hänelle pieni korupussi
aarteita varten.



Huomenna yritämme palata arkeen,
en tiedä onnistuuko miten,
vielä ihan uupuina ollaan.


maanantai 9. marraskuuta 2009

Pieniä tehtyjä




pieninä hetkinä.

Metsämuijan vihreästä piposta
tuli heti Nallen pesäkolo.
Muija tarvitsee siis uuden pipon. Pian.

Pojalle unisäärystimet.
Jalat särkevät usein.


sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Pitkiä päiviä



harmaita
märkiä
kotivalon kellertäviä.

Sairautta talossa,
huolta ja outoa hiljaisuutta.
Me kaikki kuitenkin yhdessä,
tiukasti,
katsottu leffoja, pelattu ja naurettukin.






Lukuvire on ollut koko syksyn hukassa,
karkuteillä.
Nyt kuitenkin ilo löytynyt,
Paulo Coelhon Brida
on tempaissut minut pilviin.
Luulen, että olen saanut otteen taas,
syytäkin, olen ikävöinyt sanarivejä.

Sitten...ompeluhalu kolkuttelee.
Josko saisin koneen hereille.


torstai 5. marraskuuta 2009

Tänään meillä



on tullut ensilumi.
Pientä ja märkää, mutta oi lapsen onnea!
Valoa, ajattelen minä.

Yllä pojan piirros, viime vuodelta jo.
Tykkään siitä hirmuisesti.
Tykkään ketuistakin hirmuisesti.
Ja siitä, että lapset piirtävät
ja tekevät ja keksivät.
Että ei haittaa, vaikka lunta vähän,
"Saa siitä silti palloja!",
sanoi tytär kun kotiin hain
ja heitti lumi-hiekkapallon housuilleni.







Tytär toi päiväkodista myös tällaisen ihanuuden.
Hyvän olon unilelu, Nalle.
Ihan itse suunniteltu ja ommeltu.
Iskän paidan hihasta tehty.
Ovat kovasti pohtineet siellä hyvän olon syntyä.
Olen iloinen siitä
ja tuosta Nallesta.
Oman 5-vuotiaan tekemä.


keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Ei paljonkaan



täällä meneillään.

Telkkarissa taustalla Muumit.
Joku siellä sanoi
"Virkkaamisesta tulee jotenkin
turvallinen olo."
Olen samaa mieltä.

Mutta nyt täytyy kuitenkin taas mennä.


sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Huomaan



että akut tuli ladattua eilen,
ihan täydellisenä lepopäivänä.
Hyvillä mielin taas eteenpäin.
Kuu kurkisteli taivahalla
ja minä sain vähän piperreltyäkin sohvan nurkassa.

Näistä langoista syntyi kulhollinen namupaloja,
ihan vaan kun halusin jotain pientä ja kaunista.
En tiedä vielä päätyvätkö ikkunaan koristeiksi
vaiko pysyvät herkkuina kulhossa.

Piposenkin pyöräytin jämälangoista
ja tyttönen sen heti itselleen omi.








Minulla on niin monta keskeneräistä työtä,
pikku myttysiä löytyy sieltä täältä,
yllätyksiäkin välillä, kun jo unohtanut.
Olen vain sellainen tekijä, että kaikenlaista yhtäaikaa
ja mielialan mukaan.
Pitää olla jotain isoa ja jotain ihan pientä
ja eilen keskeneräisistä huolimatta
oli saatava jotain kaunista ja pian valmista.
Välillä se harmittaa, se keskeneräisyys,
vaikka en kai muuten osaisi tehdäkään.

Tämä oranssi kasa kesken,
liivi siitä tulossa ja vain kaulus enää puuttuu.
En tykkää lukea ohjeita ja tämän kanssa pakotin itseni siihen,
nyt se sitten huilailee odotellen oikeaa hetkeä.






Ja näitä epämääräisiä kukkia on jo paljon,
niistä pitäisi tulla pikkuinen
epämääräinen liivi (joo, tykkään liiveistä),
kunhan joku päättelisi langat ja kasaisi
kukkaset liiviksi.
Sitäkin odotellessa.

Ompelukone taitaa olla talviunilla.
On ainakin ollut ihan hiljaa,
ei ole edes kuiskutellut luokseen.
Täytyy joku päivä sitäkin vähän herätellä,
keittiöön ostin verhokankaan...
ja alakerran naapurinkin verhot vielä ompelematta....



Marraskuulle minä sanon
tervetuloa ystävä hyvä!
Olen aina tykännyt.