lauantai 5. marraskuuta 2011

Vanhojen tammien keskellä



oli minun seikkailuni tänään,
harmaana, hiljaisena pyhänä.
Siellä oli voima puissa,
rauha maisemassa,
täydellinen hiljaisuus, 
vanhat, sitkeät rauniot
ja sellainen ikiaikaisuuden tuntu,
mikä juuri tänään tuntui niin oikealta.


 



7 kommenttia:

Prisca kirjoitti...

Oh, mikä satumetsä!

Marja kirjoitti...

Oi! Nämä kuvat aiheuttavat ihastuneita huokauksia ja suuren kaipauksen metsän äärelle (ja myös aikomuksen huomenna tyydyttää tuo kaipuu).

leena kirjoitti...

Niin kauniit kuvat! Ihanat!

Satu kirjoitti...

aurinko ja kuu! :) Niin se olikin, ihana pieni yllätyspaikka ihan tässä meidän kulmilla. Kuin toinen maailma.

Ilona! Oi toivon, että kaipuu tyydyttyy tänään! Metsässä on voima.

Kiitos Ilona ihanasta postista, ne on niin kauniit, ihan minun :)

leena! Kiitos Leena, lämmittävät sanat sinulla :) ja tuohon tammimaailmaan rakastuin oikopäätä!

Marja kirjoitti...

Voi Satu, ihana kuulla, että pidit koruista noin paljon!

Anonyymi kirjoitti...

noi on ne mun portaat! Juossu monet kerat ylös alas, itkeny mennessäni, tai sitten nauranu.

Hallatar kirjoitti...

Ihanat tammet... ❤ Miekin ihailen puita ja sammalia.