torstai 30. kesäkuuta 2011

Kuulin tänään lokit




ja palasin matkalle.

Aloitan loman huomisen jälkeen,
pienen, mutta loman kuitenkin.
Toivon siltä levollista oloa,
että voisin rauhoittua.
Kesä karkaa, en ehdi mukaan.





keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Kuljen kai liian harvoin




vierailla teillä, uusissa tuulissa, toisilla mailla.
Omilla poluilla
metsän keskellä
on taas hyvä olla.

Kuin olisi ollut pitkäänkin poissa.







Tultiin kotiin sieltä



missä tuoksui meri,
oli lämmin utu ympärillä
ja vehnän puintiaika pelloilla.
Pehmeä kuuma rantahiekka,
simpukkasalaisuuksia ja
hiukset merivesirastoilla.

Mieleni takertui Mustaan mereen,
hiljaiseen tyyneyteen
ja pauhaavaan voimaan.
Kaunotar,
kaikissa väreissään,
puheissaan.



Kun tultiin kotiin,
oli ympärillä syvä vihreä,
rypsipellot keltaisena kukistaan.




sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Mennään



muille maille, aurinkorannoille.
Hetkeksi pois.

On mulla jo olkapäillä pisamat,
varpaissa pronssia.
Pian kohtaan Mustan meren,
maistelen bulgarialaisia viinejä,
hiljenen lämmössä.

Hei, voikaa hyvin!



Kesäliivini






valmistui viimein.
Olen ihan rakastunut siihen tekemisen myötä.

Lanka on noin 15 vuoden takaa,
löytyi keväällä kellarin perukoilta.
Hollantilaista, puuvilla-pellavaa,
ihanan rouheista.
Ajattelin viljapeltoja neuloessani,
se onkin varmaan elokuisten iltojen liivi ennenkaikkea.

Neuloin omasta päästäni,
mutta tällä kertaa kirjasin ylös miten tein.
Hyvä niin, sillä koko on kohtuullisen passeli
ja voin innostua tekemään toisenkin.
Toki siitä tuli reunoistaan vähän vimpula, mutta ei haittaa.
Virkkasin reunoihin vähän lisää vimpuluutta.






Liivi on omiaan lempikolttuni kanssa.
Nämä ja alla olevan hellemekonkin
pakkaan tänään matkalaukkuun.





lauantai 18. kesäkuuta 2011

Tytöille


ompelin paidat toiveitten mukaan.
Kankaat kaivettiin kotikasoista.
Vanhat lempipaidat kaavoina,
taattua laatua siis.





Virkkuukoukkua pyörittelen käsissäni levottomana.
Jotakin näistä jämäkeristä, mutta mitä...
Ehkäpä testailen erilaisia neliöitä.
Kunhan pääkipu antaisi myöten
ja voisi keskittyä ohjeen lukemiseen...



Harmaa aamu



jona voi herätä hitaasti
(vaikka lapsi tuijottaa minua joka kerta
kun avaan silmäni),
keittää hiljaisuuskahvit,
juoda sitten hetken päästä,
virkata ensin tovi, ajatella,
avata parvekkeen ovi,
päästää raikas ilma ja lintujen laulu sisälle,
availla nukkuvien lasten huoneen ovia
kuitenkaan herättämättä heitä.

Rauhassa, pesässä.
Harmaa aamu, vapaus.




perjantai 17. kesäkuuta 2011

Ompelimosta hei!



Kaffetauko meneillään.
Olen onnistunut saamaan
positiivisen ompelupuuskan päälle!
Keveitä, nopeita kesäriepuja tehtailen innokkaasti.

Kahvikuppini on rakas.
Olen vasta ottanut sen käyttöön,
yhtäkkiä sen muistin,
vaikka on vuosikaudet ollut esillä, koristeena hyllyssä.
Se on peräisin Venetsiasta.
Eräästä kahvilasta jäi käteen,
uudenvuodenaattona noin 20 vuotta sitten.
Lempikuppi juuri nyt.

Menen jatkamaan, moi!



torstai 16. kesäkuuta 2011

Taikojaan






tarjoili arki tänään, suloisesti yllättäin.
Raskaan, synkeän alkuviikon
jälkeen tuli aurinko!
Tulin töistä,
söin miehen parhainta lihakastiketta,
ilmoitin lapsille, että helle tuli takaisin,mennään uimaan!
Lähdettiin viivana.
Polun päässä odotti raikas järvi,
sateesta vielä kostea rantahiekka.
Viileä vesi, menin vaikka palelin.

Ehdittiin olla hetki auringon alla,
sitten alkoi vesipisaroitten upea
sadetanssi hiljaisen vedenpinnan päällä!
Voi ihmettä miten olikin kaunista!
Lumouduin täysin,
kuin olisi ollut piristykseksi tarkoitettu.
Pisaratanssi vedessä meidän ympärillä!

Metsäpolun varressa vanamoita.
Hiljaa huhuilivat, että huomaisin.
Lisää kauneutta,
huumaavaa tuoksua,
ihan taikaa tänään.

















keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Hetki





hiljaisin,
kesällä kerran











maanantai 13. kesäkuuta 2011

Enkä ollut valmis ollenkaan





tähän maanantaihin, arkeen,
en ollenkaan.
Kädet jäivät ompeluksiin,
mieli veteen,
ajatus kirmasi jo vapauden teitä, helmat heiluen.
Arki pamahti silmille kuitenkin, säälimättä.
Kipitin perässä, mutta hukassa.


Kunnes huomasin pilvet.

Tänään sellaiset pilven pallerot, hahtuvaiset, höttöset,
tulivat ihan lähelle
kuin silittelemään.
Ihan melkein yletin koskemaan.
Niitä oli paljon, kaikkialla, ympärillä,
niin hassuina,
etten enää sitten muuta jaksanut ajatellakaan.




lauantai 11. kesäkuuta 2011

Kesäpolku



on metsäinen, kielojen ja mustikanvarpujen,
metsätähtienkin.
On oltava tarkkana, ettei kompastu puiden juuriin.
Me tunnemme polun jo niin hyvin,
että osataan varoa.
Polun päässä siintää vesi.
Usein hiljainen ranta, pieni ja lempeä,
hiekkaa varpaitten alla.
Ei siellä hienouksia ole,
mutta pukukopit, laituri ja hyvä vesi,
ne riittävät meille hyvinkin.

Viikko sitten mentiin ekaa kertaa tänä kesänä.
Minäkin hyppäsin veteen,
kylmäkammoinen vesipelkuri!
Se oli ihanaa, niin tänä aamunakin,
ja nyt jo niin lämmintä.
Viime kesänä totuin veteen.
Tänä kesänä aion tehdä siitä tarpeen.
Uiminen tekisi hyvää talvellakin.

Siellä kesäpolun päässä on vapaus ja onni,
arkiunohdus ja rauha.
Kuin lomalla, vaikkei vielä olekaan.
Siellä voi uida silmät kiinni,
leikkiä kalaa,
löytää aarrekiven.
Olla kaukana.













perjantai 10. kesäkuuta 2011

Pidettiin palaveria



parvekkeella, koko perhe kasassa,
kaikki hyvin.
Suunniteltiin matkaa,
päivitettiin kuulumiset,
testattiin aurinkolasit ja naurettiin.
Pienin nukahti huoneensa lattialle,
parvekkeen viereen.

Parvekkeella on nyt ilo viettää aikaa,
pappa teki meille mahtavat penkit ja pöydän,
ollaan hurjan kiitollisia niistä.

Kuvan pihaan terveisiä,
kiitoksia menneestä viikosta,
tyttö on niin tyytyväinen ja onnellinen!






Kesähurma





torstai 9. kesäkuuta 2011

Ajatukset ojennuksessa


ja pinot suoria.
En ole todellakaan siivonnut,
vaan järjestänyt kesän kasoihin.

Kirjastosta lainatut kesäkirjat.
Kädentöitä kyllä, romaanejakin muutama,
mutta se vielä vähän hakusessa, vire hukassa.
Löytynee, en ole huolissani.
Vinkkejä vastaanotetaan.

Ommeltavat kolttukankaat pinossaan.
Kaavatkin kyllä, mutta tuuli lennätti sen pinon
pitkin keittiötä, sinne meni järjestys.
Alla oleva ihanuus, suloisuus
Yoshiko Tsukiorin kirjasta
"Kauniit puserot ja mekot",
tuo on ommeltava!

Koulutyöt odottavat tarttumista.
Ei paljon, mutta kuitenkin, loppuunsaattamista.
Paperia ja pahvia,
ekan vuoden portfolio,
kolme kirjallista raporttia.
Hoituu, olen luvannut itselleni.

Kesäliivi neulottu ja kasattu.
Langanpätkät vielä pääteltävänä ja
reunojen viimeistelyvirkkaus tehtävänä.
Isoäidin neliöitä virkkailen tyynyä varten
ja lomamatkalle on ihan oma virkkuuprojekti kehitteillä.

Hellehattu odottaa ompelua
ja matkalaukut pakkaamista.
Kirmataan juhannukseksi aurinkorannalle.
Rakastan näitä kotihelteitäkin kyllä!






keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Uni





vei iltapäivän.
Tässä hiljaa heräilen.

Vaitelias koti meillä tämän viikon,
lapset lomaretkillään.
Oli helppo antaa unen viedä,
aamupainotteisten työpäivien päälle.
Onni!
Taidan tänään jaksaa pitkälle lämpimään kesäyöhön.
Ja jos aamulla tekisin lenkin ennen iltatöitä.
Menisin sitä hiekkatietä,
minkä vierustat jo ihan villinä
keltaista ja valkoista kaunista!




tiistai 7. kesäkuuta 2011

Tekee mieli ommella



mutta kas kun en saa aikaiseksi.
Kankaitahan on valmiina laatikkokaupalla,
ei tarvitsisi kuin leikata ja hurauttaa kasaan.
Heh.
Tässä kohtaa piileekin se juttu,
miksi en jaksakykeneviitsi...
Silitä kangas.
Asettele pöydälle (raivaa ensin se keittiön pöytä tyhjäksi).
Kaiva kaavat esiin (tai voi kauhistus, piirrä kaavat ihan ensin!).
Neulaa kaavat kiinni kankaaseen.
Leikkaa.

Kaikki tuo ennen varsinaista ompelua, plääh.
Liian työlästä. Taidan olla laiskuri.
Toki voisin heittää vanhan paidan
ryppysen kankaan päälle ja leikata siitä pikaisesti
ja suitsait ompelemaan...
Hm, katsotaan kuinka muijan käy.
Jääkö muija ilman paitaa ja kolttua?









Meidän kulmilla oli viikonloppuna Muinaismarkkinat,
kuvat sieltä.
Kiireetön menneen maailman tunnelma, ihana ilma,
ajan henkeen pukeutunutta väkeä,
kauniita tavaroita myynnissä.
Ostin Koikkalinnulta korun
ja join kylmän oluen.



lauantai 4. kesäkuuta 2011

Haikeus





tänään kaikessa.

Suvivirsi.
Hyvästejä.
Ruusu ja kyynel.

Voisiko se olla ruusukyynel?
Sellainen hyvä ja kaunis,
haikea kyynel,
mikä lopulta vahvistaa.
Kuvassa kuitenkin omenankukka,
hyvin haikeana sekin.

Koko kevään on mielessä soinut
se Juicen Suloista ja haikeaa,
niin nytkin.
Pakahduttaa,
vahvoja tunnelmia meneillään pojan kanssa,
joka on saanut kuusi ensimmäistä kouluvuotta päätökseen.
Uusi tie edessä
hänellä, meillä.
Eikä vain koulutie,
vaan elämän ja nuoruuden
hyvin hämmentävä tie.



perjantai 3. kesäkuuta 2011

Tuulet



pyörittävät maailmaa, merta,
vaativat vahvasti juuri nyt.
Pysyttelen maalla, piiloissa,
astun rantaan vasta illaksi,
kun hiljenevät yötä vasten.

Pidän kyllä tuulista,
kuuntelen niitä ja mietin merkkejä.
Nämä raivokkaat pistävät ajatukset sekaisin.
En saa otetta,
olen hämilläni.

Hiljaa, piiloissa.










torstai 2. kesäkuuta 2011

Vielä muistan toukokuun



näinä kesäkuun ensimmäisinä.
Toukokuu oli kauneutta,
toukokuu oli väsymystä,
juhlaa, juhlaa ja täynnä työtä.

Nähtiin tanssia,
kuultiin musiikkia,
jännitettiin elokuvan ensi-illassa.
Haikeus leijui mukana,
ilo ja ylpeys.
Helpotuskin välillä, kiitos tehdystä työstä.

Toukokuu on aina ristiriitainen.
Kesä kasvaa kiireen kanssa kilpaa
ja pitää itse muistaa pysähtyä,
katsoa ihmeitä, olla hiljaa.

Vieläkin pyörryksissä kaikesta.
Pienimmästäkin tuli valmis koululainen eskarin päätteeksi
ja vielä lauantaina juhlitaan
vanhempia koululaisia ja heidän kesäloman alkua.







Jokainen juhla on omansa tunnelmaltaan.
Toukokuun perinteinen,
Arton muskarin kevätkonsertti Sinisessä talossa,
oli jo toukokuun puolessa välissä.
Sen tunnnelma on aina vahva,
miehen vuoden työn päätös,
jossa me kaikki ollaan mukana.
Tällä kertaa soi Juice,
talo oli täynnä intohimoisia soittajia
ja tyytyväisiä kuulijoita.
Oli toukokuu ja raikas vihreä.

Ylemmässä kuvassa yllätettiin tytön kanssa
soitonopettaja kaffetauolta takahuoneesta
Hevioravien soittaessa Poppeli on puu-biisiä.