Kirjastokassi

kirpparilakanasta.
Toisenkin tein.
Kukallisen,
vaaleanpunaisella vuorella.

Pojat kalareissulla

ja me tytöt valloitettiin keittiön pöytä
herkuilla ja käsitöillä.
Ystävä kylässä.
Tärkeitä nauruja,
vakavia sanoja.
Elämänmakuinen päivä.

Ruusun juhannus

aaton poutaisesta keskipäivästä
sateeseen,
illan aurinkoon,
juhlayön hämyyn
ja juhannuspäivän pilviseen aamuun.

Hyppelin kukkapuskissa
ja puitten alla,
pellon pientareilla ja heinikossa,
sateessa ja paisteessa
kesän juhlassa.

Susta on tullut kukkakuvaaja,
totesi mies yhtenä päivänä.
Heh heh, tuumasin.
Hm.
Niin joo...
Ja tämä on muuttumassa kukkablogiksi...
Satun kaa kukkapuskissa!

Ruusuisia unia!

Tänään olen

paikallani,
keskityn olemiseen
ja huomaan ne asiat,
mistä minulle on iloa.

En huomaa tiskivuorta,
en kuule tyttöjen kinastelua,
unohdan pyykit koneeseen,
tomaattia voin kastella,
jos se oikein lurpsahtaa,
perunatkin saatan pestä ja keittää,
rakastan uusia perunoita
ja aion syödä ne tänään rauhassa.
Laitan kädet korville,
jos joku sanoo,
ettei ole mitään tekemistä.
Pitelen kirjaa,
virkkaan tyynyä,
ompelen jos huvittaa.

Tällaista tilaan täksi päiväksi, kiitos.

Parastaan

antaa luonto tällä hetkellä.
Kauneuden lisäksi
niin vaihtelevaa,
sateesta paisteeseen,
tuulesta tyyneen.
Ihanan lämmintä kuitenkin,
on tämä onni.

Keskikesälle

ja sinulle
iloa
valoa
ja lämmintä oloa!

Meri eilen

Prinsessan

piirsi tyttöni mun
niiden Häiden innoittamana lauantaina.
Hieman ihmettelin surullista ilmettä,
mutta kuulema
" Ne on niitä ilon kyyneleitä".

Tänään tuli kirje

jossa kerrottiin,
että minut on hyväksytty.
Ovi, jota raottelin varovaisesti,
uteliaana, posket hehkuen,
se ovi avautui
ja toivotti minut tervetulleeksi!
En nyt tiedä miten tässä olisin,
hakijoita oli paljon,
pääsykokeissa oli kivaa,
koin oloni kotoisaksi
ja ihanko totta minä olen yksi valituista!
(tässä voit ehkä kuulla kuinka kiljun)

Mies haki kuohuvaa,
pitää pohtia monta asiaa uusiksi
ja pitää sitten jaksaa
käydä töissä, opiskella
ja olla äiti.
Käsi kädessä sen kaiken kanssa.
Siinä sulateltavaa ja suunniteltavaa.
Olen ihan iloisena sekopäisenä täällä!

Ovi aukeni sinne, missä tein sen
origamimaljakon.

Alla omenapuun

asuu kesä.

Livahdamme

pellon laitaan,
vanhojen omenapuitten alle,
luonnonkukkien sekaan,
mummin ruokapöydän ääreen,
hyttysten syötäviksi.
Otan pesuntarpeisia mattoja mukaan
ja tuo puhtaita kotiin.

Tulkoon lämpö meille kaikille,
ihanaa viikonloppua!

Suurempien hautuessa

olen vain pieniin keskittynyt,
huomannut laatikon pohjalta
kauniin värisiä ompelulankoja,
paikaillut reikäisiä vaatteita,
sellaisia,
mitkä ovat odottaneet kauan,
siis todella kauan.
Olen pinonnut keskeneräisiä,
taas kerran,
jospa jonkun kanssa edes edistyisin.
Tai sitten en.
Tätä päivää luulin tiistaiksi,
taidan olla aika lomalla.

Näinä jalkapalloilun aikoina
saimme tänään,
siis keskiviikkona,
seurata palloilua ihan livenäkin.
Poika juoksi minkä kerkesi,
kunnes reisi venähti.
Nyt pelataan sitten vain sohvalla.

Brietä kinuskikastikkeella

on nämä päivät nyt, tässä,
siis ihan herkkua!
Vapautta tuulessa,
ei muuta kuin me
ja sitten minä,
kirja,
lasi,
virkkaus,
parhain kesäkolttu,
siinä menen joka päivä,
kotona ja maailmalla.

Nyt tämä hetki, tässä olen.
Enkä mitään muuta tarvitse.

Sade

vei paisteen,
mutta silti tänäänkin torilla soi.
Hienosti soikin,
eikä se sade sitten haitannut,
kun oli lempeää eikä liian kylmää.
Toki kasteli totaalisesti,
mutta mitäs sitten, kesäsade!
Ison vaahteran alla oli kuivaa,
tyttö pyöritteli siellä linnunmunan,
sen sisälle jäi tammenterho.
Tehtiin munalle yhdessä linnutkin,
se oli mukavaa.

Meillä on huomisillaksi suunniteltu
coctail-juhla.
Kun mieskin pääsee töistään lomalle,
kun kaikki ollaan viimein
vapaalla yhdessä,
niin juhlitaan.
Tiedättehän,
coctail-tikkuja ja herkkuja niihin,
eikös ne coctail-juhlat sellaiset ole.
Ja kun jalkapalloakin tulee joka päivä.
Monta syytä juhlaan!

Pellavalankaa

olen tänään hakenut,
vain kaksi kerällistä,
ehkä sitten lisää,
jos niistä jotakin syntyy.
Kauniita ovat katsellakin
ja voi sitä pellavan tuntua!

Kirjeenkin kirjoitin
ja sen vien postilaatikkoon,
kun tästä kohta torille suunnataan.

Aurinko paistaa
ja varpaissa nyt keltaista lakkaa.

Vihreitä päiviä

saimme viettää maalla rauhassa!
Riemukasta lintujen laulua
ja lasten vapausonnea,
hiukan mäntysuovan tuoksuakin
ja vahvat löylyt tynnyrisaunassa.
Sanoisinko, että
LOMA!

Eilen hieno kokemus Helsingissä,
miehen ja pojan kanssa,
mainio konsertti!

Nyt kotosalla.
Meillä Salossa vietetään huomisesta alkaen
Lasten laulukaupunki- festivaalia.
Mieskin siellä bändiensä kanssa
ja me tietenkin myös,
keskellä kaupunkia, torilla.
Tule sinäkin!

Ei kaikki aina

mene niinkuin on suunnitellut,
ei tämä lomakaan niin alkanut.
Ylimääräistä ikävää,
sellaista, mikä ei ainakaan lisännyt
lomatunnelmaa.

Kuitenkin,
kuulin suvivirren niin kauniin, kirpeän,
kuin olisin itse ollut koululaisena salissa,
ihan saman tunteen sai taas aikaan.
Olen ylpeä ahkerista koululaisistani.
Syötiin muhevat donitsit
ja kilisteltiin lomalle,
yksi nielaisi donitsin mukana hampaansa.
Pelattiinkin
ja olen pessyt sata koneellista pyykkiä.
Pakattiin,
jos huomenna kuitenkin reissuun päästäisiin,
sinne maalle,
minne piti jo tänään lähteä.

Piti myös ostaa pellavalankoja,
mutten vielä ehtinyt.
Niitä ja virkkuukoukun tarvitsen
lomafiiliksen kohottamiseen.

Perjantaina tein origamimaljakon.
Siitä olen ylpeä.

Salaa tuli kesäkuu

niin etten meinannut huomata.
Kun lapsetkin vielä koulussa,
ihan hullua näin.
Sitäkään en meinaa hahmottaa,
että huomisen jälkeen olen lomalla,
nytkö jo?
Ihan kesken kesän palaan takaisin töihin,
mutta nyt vapaus vielä edessä.
Perjantaina jännitän isoa koitosta,
hui, mutta joskus täytyy
ainakin yrittää niitä ovia availla.

Lemmikit ovat oikeaa kesää,
kyllä se on uskottava,
että nyt ja tässä se on,
kesä meillä.
Ostin jo varhain siemeniä,
haaveilin lemmikkejä tulvivista parvekeruukuista.
Siellä ovat pussissa vielä,
mutta jos lomalla leikin puutarhuria,
olisi lemmikkikesä sitten pitempään.

Maailma on nyt parhaimman vihreä,
tuore ja runsas,
niin varma olostaan.
Sen voiman kun saisi omaan itseen.



Ps. Kuulin tänään eräältä 5-vuotiaalta,
että jos päätä alkaa särkemään,
niin siellä vaan mielikuvitus kasvaa.
Mikä ihana helpotus!