tiistai 28. syyskuuta 2010

Iloinen



olen näistä syystumppusista!!
Ystävän lahjalangoista aatellen neulotut.
Käytiin pojan kanssa kävelyllä,
hän otti kuvan.
Kiitos siitä ja lenkkiseurasta,
tärkeää välillä kaksin nuuhkia ilmaa,
ensimmäiseni kanssa.
Meinaa kasvaa isoksi liian nopeasti.
Kuitenkin vielä kuljettiin polkua
samaan suuntaan.
Viileässä tuulessa, värimaisemassa.







perjantai 24. syyskuuta 2010

Sukellan sammaleisiin







kierin lehtikasoissa
nuuhkin kuusenoksia
kuuntelen terhojen kuminaa

Menen ja sulaudun
puuksi muotoudun
katson maailmaa kuin jäkälä
kuin heinänkorsi
tai ehkä kuin kuihtunut kukkanen

Teen majan oksista, lehdistä
nukahdan, uneksin
kohtaan heitä, metsittyneitä
unissa, mietteissä

Luon heille maailman
vai lainaanko jo luotua

Sukellan hetkeksi kuitenkin
sammaleisiin



torstai 23. syyskuuta 2010

Syyspäiväntasausjuhlaa



vietettiin meillä täällä pimeän tultua,
kaikkien palattua kotikoloon.
Kynttilänvalossa
pizzaa ja omenapiirakkaa
mustaherukkamehun kera.

Vaikka maailma pimenee ja kylmenee,
silti voi juhlia.

Syys on kaunis, täynnä tunnelmaa.







tiistai 21. syyskuuta 2010

Mitkä sukat!!


Sain tänään mahtavan postipaketin!
Olin yksi onnekkaista voittajista
Päivikin Posliinikukan arpajaisissa
ja voi ihmettä!
Kyllä on upeat sukat,
niin kauniin väriset ja jalkaan istuvat
ja lämpimät, niin lämpimät!
Tuntuvat juurikin niin hyviltä jalassa,
kuin miltä näyttävätkin Päivikin blogissa.
Jos et ole vielä Posliinikukassa vieraillut,
niin suosittelen lämpimästi kurkkaamista!

Kiitos!


sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Paloittain




etenee syksy.
Viikko kerrallaan asettelen paloja paikoilleen,
sovitellen, kokeillen ja etsien.
Kun on monta asiaa, joiden täytyy toimia yhdessä,
on vain kokeillen löydettävä oikea aika ja paikka jokaiselle.
Rutiinit ja rytmit löytyvät hiljaksiin,
mieli tottuu ja elämä asettuu näihin raameihin,
millä nyt mennään.
Ainahan aikaa on liian vähän.
Pitää vain sitten oppia rajaamaan ja valitsemaan.
Ja yrittää nukkua riittävästi.

Minua on kovasti koulutettu tällä viikolla.
Työn puolesta pari päivää
ja sitten oli ne oikeat opiskelupäivätkin.
Paloittain kiinnityn sinnekin, pikkuhiljaa, huomaan.
Oli aika riemastuttavaa
hakata vasaralla laattoja palasiksi mosaiikkityötä varten!
En ole ennen tehnyt mosaiikkia
ja nyt voin jo kertoa, että kiinni jäin.
Oli muutakin antoisaa,
sellaista mikä sai pään taivaisiin.









Lähteminen on joskus vähän vaikeaa.
Sitähän sekin, hakemista,
kun asiat eivät ole vielä kunnolla asettueet,
mieli ei ole juurtunut muualle.
Mutta oleminen poissa on hyväksi,
avaa uutta, niin minulle kuin kotiväellekin.
Ja kun on ollut poissa,
kotiinpaluu on suurta juhlaa.



tiistai 14. syyskuuta 2010

Keskellä vilinää



rauhoitun parhaiten luonnossa.
Heinikossa, puskien juurella,
pellon laitamilla, metsän rauhassa,
katsellen ja kuunnellen, mieli leväten.
Viime viikolla kamera kaverina,
eilen kävelysauvojen kanssa lenkkeillen,
pienikin hetki riittää
ja päänuppi on kuin uusi.

Tänään päässä kohisee
ja kohta riennän yhteen vanhempainiltaan.
Metsään en ehdi,
mutta syystuulta hengitän matkalla,
syvään, syvään.




sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Kesä vielä pöydällä





ja sukkatöppöset jo jalassa.
Tuli niistä pullerot ja niin mukavan pirteät,
hyvä tallustella myös vihreissä lötköpöksyissä,
ne ompelin tänään.

Meillä on tänään tuoksunut miehen karjalanpaisti
ja minun iltapalasämpylät.
Maljakossa viimeiset kesän kukkaset,
hyvästejä niille huokailen.
Nyt lähden tihkusateeseen lenkille, hei!




lauantai 11. syyskuuta 2010

Tammenterhoja taskut pullollaan









ja mieli täynnä keskeneräisiä ajatuksia,
siinä tämän viikon saldo.
Aika hyvin, eikö,
voisi olla tyhjäkin mieli ja taskuissa reikiä.

Kotipäiviä, oi onnea!
Täällä laitetaan vähän nurkkia uusiksi,
pölypilven keskellä pörrätään.
Koitan saada jonkun ajatuksen valmihiksi asti
ja villasukat käyttökuntoon,
se riittää.



torstai 9. syyskuuta 2010

Pilatesta mielelle



ja kohta kropallekin.

Tänään ehdin vaeltaa veden äärellä
ja pelloissa ja puskissa.
Ihan kesä vielä.










keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Iltapäiväkahvilta hei!



Ruosteessa.
Ei huolta, tätäkin oloa tarvitaan!

Sitäpaitsi huomenna alkaa pilates,
tämä on 300. postaus,
mies hankki meille liput sirkukseen,
lapsi leikkii rauhaisasti,
ulkona on lämmin,
neuloin pitkästä aikaa sukan kantapään
ja tänään on jo pikkulauantai!

Olen siis onnellinen ruosteinen,
sitä halusin kertoa!






maanantai 6. syyskuuta 2010

Hitautta









oli viikonlopussa,
sellaista lempeyttä ja mielenrauhaa,
mikä oli juuri nyt tarpeen.
Ruokaa, juomaa, lämpöä
ilman kiirettä.

Pientä käsillä tekemistäkin
ja koulutöiden työstämistä ajatuksin.

Kolmas sohvatyyny valmistui,
se mihin tyttö valitsi langat.
Alan olla koukussa näihin tyynyihini.
Taidan tehdä lisää, ovat ihan tarpeenkin,
aina kinaa, kuka saa mitäkin kainalossaan pitää.
Jokaisessa on vetoketju takamuksessa,
saa sisätyynyn pois,
meillä pitää olla pesunkestävää kamaa...

Talven varalle on tekeillä
muhkea viltti Novitan Tempo-langoista.
Sitä on ihana neuloa iltaisin,
sen verran jo pituutta,
että lämmittää neuloessa jalkoja.

Syyskorentokin sai helminutun ylleen.






lauantai 4. syyskuuta 2010

...jatkuu...


Villilintu! Kyselit, millä herkuttelisin mieluimmin, lakritsilla, suklaalla vai irtokarkeilla, kun muut ovat nukkumassa.

Olen herkkusuu. Kaikki maistuu. Ja se on aika-ajoin ongelmakin, sillä kilojakin kertyy. Olen yrittänyt elellä ilman karkkeja viime aikoina, kesä menikin hyvin, mutta nyt taas töitten alettua ote lipsuu...Toisaalta, ei haittaa, jos herkuttelu on satunnaista, mutta kun se tuppaa lipsumaan päivittäiseksi... No, tällä hetkellä valitsisin lakritsin noista kolmesta. Suklaahimo on selkeästi vähentynyt, mutta aina välillä sekin mieliteko on. Superherkku on Maraboun perusmaitosuklaa ja Pandan peruslakritsi, yhdessä, yhtaikaa suuhun, nam! :)

Kirjailijatar! Sinä halusit tietää, kuka haluaisin olla, jos saisin elää yhden päivän jonkun toisen ihmisen elämää.

Hui, vaikea! :) Mutta ihan ekana tuli mieleeni valokuvaaja Steve McCurry, joten hänet tässä mainitsen. Haluaisin olla hänenä kameransa takana, nähdä, tuntea, kokea ja tallentaa. Voisi olla huikea kokemus. Ja mietinnän jälkeen haluaisin olla myös joku oikea naiskirjailija, valitsen Joanne Harrisin. Olisi hienoa olla hän sinä hetkenä, kun kirjoittamisprosessi olisi täydellisimmillään, kun hetkeen mahtuisi vain teksti ja kaikki sen sisältö.

Sari! Sinä kysyit, joko olen keksinyt, mitä saamastani langasta teen. Kysyit myös, mikä minusta syksyssä on ihaninta, mistä ruuasta pidän eniten ja mikä on lempikirjani.

Kyllä, haluan tehdä tuosta kauniista, lämmöllä annetusta langasta tumput, sellaiset muhkeat ja lämpöiset, suloisen pehmoiset, haluan pitää langan lähellä, käsissäni. Syksyssä on upeinta voima, vahvuus, syvyys, sellainen, mikä tuntuu ytimiä myöten, että tässä olen, vahvasti. Olen ollut aina syksyihminen, mutta iän myötä kevät ja kesä ovat huimasti vahvistuneet minussa, enkä aina tiedä mikä niistä on se vahvin. Syksy koskettaa kuitenkin syvimmältä, niin, etten itse sitä edes voi päättää. Olen sen nyt huomannut. Ruoka...äidin kalakeitto, miehen pekoni-papupata ja omatekemä pizza! Ja sitten lempikirja...ei helppo,ei...Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys. Se on yksi niistä MONISTA.

Ilse! Sinä kysyit, mitkä ovat kolme kirjaa, jotka haluaisin lasteni lukevan aikuisina.

Noh juu...ei ihan helppo... :) Haluaisin, että jokainen heistä lukisi aikuisiällä Pikku Prinssin, jotakin Mika Waltarilta ja jotakin John Irvingiltä. Sitten olisin helpottunut, sillä lukeminen jatkuisi taatusti sen jälkeenkin. Tämän tarkemmin en osaa vastata, toivon, että lapsistani tulee intohimoisia lukijoita.

Kiitos haastavista kysymyksistänne!

Vastauksia kysymyksiin


Ritva! Sinä kysyit mitä ominaisuutta arvostan itsessäni ja minkä toivoisin vahvistuvan.

Arvostan ehkä eniten aitoutta, sitä, että olen mikä olen, muusta viis. Se on toki iän mukana tullutta, hiljaksiin vahvistunutta, mutta olen hirmuisen helpottunut sen olemassaolosta. Se on myös tuonut mukanaan luovaa intoa, sellaista hetkeen tarttumista ja hetkestä taikomista.

Toivoisin selkärankani vahvistuvan. Että jaksaisin opetella, perehtyä, kokeilla, saattaa loppuun paremmin kuin tällä hetkellä. Sitä harjoittelen.

Kysyit myös, onko minulla jotain kokemusta, joka olisi muuttanut ratkaisevasti aiempaa käsitystäni. Tämä on vaikea, tiedätkö, olen pitkin viikkoa mietiskellyt tätä kysymystä. Vahvimpana nousi mieleen se, että olen ollut aina sosiaalinen tyyppi, viihtynyt porukoissa,
halunnut ihmisiä ympärilleni, "Satun voi viedä minne tahansa, se on aina tyytyväinen" sanoi minusta aikoinaan yksi ystävä. Ei taida sanoa enää. Olen käynyt avioeron läpi. Yksinollessani kärjistyi tämä tarve saada seuraa, ihmisä ympärille, olla koko ajan jotain seuraelämää meneillään. Kun tapasin mieheni, asetuin ja opin paljon uutta. Olen löytänyt itseni, sen aitouden, mistä tuolla aiemmin puhuin. On hyvä olla kaksin, perheenä ja välillä yksinkin. Kohdata oma itse, ihan hiljaa. Nyt useimmiten valitsen oman rauhan ennemmin kuin seuraelämän. Ääripää ehkä tämäkin, mutta nyt näin. Sosiaalinen olen toki yhä, sitä työpäiväni ovat täynnä. Tasapaino löytyy sitten siitä rauhasta. Kiitos Ritva, sait minut pohtimaan itseäni!

Maria! Sinä kysyit, voisitko sinä oppia virkkaamaan neliön, osaisinko minä neuvoa. Ja että uskonko ihmeisiin...

Maria, olen aivan varma, että oppisit neliön virkkauksen! Ja jos se todella olisi ihme, niin kyllä, uskoni ihmeisiin vain vahvistuisi! :) Taitaisin minä osata sinua neuvoakin. Voitaisiin sitten ihmetellä yhdessä!

himalainen
! Sinä halusit tietää, mikä oli kivoin asia, mikä tuli vastaan opiskelujen aloitusviikolla, sellainen, mikä inspiroi minua paljon ja toi intoa.

Paljon asiaa tuli viikon aikana, pää oli aika sekaisin, vieläkin yritän hahmottaa, että missä mennään... :) hidas kun olen. Etana suorastaan. No mutta, minua pelotti ne murina-harjoitukset ja sellaiset, missä piti kertoa ja eläytyä ja tehdä hulluja asioita, mutta sitten se olikin hauskaa ja vapauttavaa ja ennenkaikkea uutta minulle, sellaista, mistä selvisinkin hengissä ja nauraen. Se oli varmaankin kaikista kivointa. Ja sellainen tehtävä saatiin, että pitää keksiä oma heimo, se inspiroi minua aika kovinkin parhaillaan. Niin ja kaikkien niiden kädentyö-aineiden lista, mikä opetussuunnitelmassa on!

jatkuu...






torstai 2. syyskuuta 2010

Tuulee syksyä



niin vahvasti, ettei ole sijaa muulle.
Ei haittaa, hyvä se on.
Ollaan vaan vahvasti,
kaivetaan villat esiin ja kynttilät pöydille,
juodaan lämmintä ja pidetään sitä syksyä hyvänä.
Sitähän se on, kauniskin kuin mikä.

Alakulo, sillä loputon tämä viikko.
Päivät kuin painiottelu,
illoissa asuu onneksi rauha,
mutta keho vailla energiaa,
kaikki meni siellä ottelussa.
Jotenkin kuitenkin näen huomiseen,
lupaa hivenen vapautta.

Kiitos te ihanat
hienoista kysymyksistä!
Vastaan jokaiseen seuraavissa postauksissa.