sunnuntai 6. marraskuuta 2011

On aika




pakata reppu
ja vaihtaa maisemaa,
toisille teille, uusiin tuuliin.

Sama pää ja samat ajatukset,
mutta toinen osoite.
Tulethan mukaan




lauantai 5. marraskuuta 2011

Vanhojen tammien keskellä



oli minun seikkailuni tänään,
harmaana, hiljaisena pyhänä.
Siellä oli voima puissa,
rauha maisemassa,
täydellinen hiljaisuus, 
vanhat, sitkeät rauniot
ja sellainen ikiaikaisuuden tuntu,
mikä juuri tänään tuntui niin oikealta.


 



perjantai 4. marraskuuta 2011

Namut



tuli näistä tyttären sukista!



 

torstai 3. marraskuuta 2011

Sivukujat






ja salaiset kurkistelut.
Aineksia tarinaan jos toiseenkin.
Matkan suola, sanon minä.





 

Joko tai



Jos lapsi olisi kuumeeton, olisin töissä.
Mutta olen kotona.

Jos itse olisin jo kunnossa, lähtisin illalla lenkille.
Mutta yskin yhä. 
Näin jo unta, että juoksin 10 kilometrin lenkin.
Se tuntui taivaalliselta.
Olen yskinyt viisi viikkoa, enkä siis ole liikkunut aikoihin.
Se on jotain muuta kuin taivas.

Jos marraskuu jatkuu näin lämpöisenä,
on ryhdyttävä toimeen ja
virkattava ohuen ohuesta vitivlkoisesta langasta 
lumihiutaleita,
kun niitä ei kerran taivaalta saada. 

Jos pesukone olisi kunnossa,
pesisin pyykkiä taukoamatta.
Nyt pesen pikkupyykkiä omin kätösin
pyykkivuoren kasvaessa tarmokkaasti huimiin korkeuksiin.

Jos kaipaa uusia tuulia,
avaisiko ikkunan
vaiko kokonaisen oven?
Entä jos tuulet ovatkin muita kuin lempeitä,
voivatko ne silti olla hyviä?
Jos pitää luukut kiinni, tukehtuuko kokonaan?


Valkoista
vai kirjavaa?








tiistai 1. marraskuuta 2011

Veriroiskeita ja hiphopaskelia





meillä tänään.
Pienemmän tyttären tanssitreenit jatkuvat kotiolohuoneessa
varsinaisten hiphoptreenien jälkeen.
Hiki päässä musan pauhaessa.

Isompi tytär vetäisi kajaalit silmiin,
kurkun auki ja kietoutui verisiin sideharsoihin.
Lähti discoilemaan, syksyn kuumin tapahtuma koulussa.

Poika pyöräytteli silmiään tämän kaiken keskellä,
vetäisi futiskamat päälle ja pakeni pimeyteen.

Minä etsin kadotettua marraskuuta, en löytänyt,
vaan korvikkeeksi tyhjensin kirjaston mm. joulukirjoista.
Uunissa paistuu hunajainen peltileipä
auringonkukansiemenillä höystettynä.
Iltapalaksi sitä ja niitä kirjoja.





maanantai 31. lokakuuta 2011

Kun maanantaina ollaan



siinä vaiheessa päivää,
että perunat kiehuvat kotihellalla,
sanoisin, että ollaan päivässä, viikossakin 
jo hyvällä mallilla.

Maanantai-illan hämärässä on tunnelma kohdallaan,
enkä halua nyt pilata sitä 
ajattelemalla rikkinäistä pyykinpesukonetta 
tai epätietoisuutta loppuvuoden kuvioissani. 
Sen sijaan kuuntelen lapsiani,
etsin kankaankuviointikamppeeni esille,
nautin c-vitamiinia ja kupillisen kahvia
sekä loppuillan aion neuloa sukkaa. 
Sitten nukun aina marraskuuhun asti.





 

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Mustaa ja harmaata raitaa




neuloin sukkiini.
Tytär tosin omi ne itselleen jo tekovaiheessa. 

Hän on onnellinen farkuissaan! 
Kun oikea jalka oli ensin reilun kuukauden koko kipsissä
ja sitten vielä klompsutteli jalkatuen ja keppien kanssa toisen kuukauden,
niin tämä viikko on ollutkin aika juhlaa
kulkea normaalisti kaksin jaloin!
Vielä kuitenkin liikuntakielto päällä
ja taksikyydillä kulkee kouluun kuukauden verran,
mutta ihmeellistä on se, miten nopeasti 
murtunut jalka voidaan saada kuntoon.

Nyt tekeillä toisen tyttären sukat.
Katsotaan koska sitten niitten omien vuoro on...















perjantai 28. lokakuuta 2011

Houkuttelevia ovia




oli joka puolella.
Niin avoinna kuin kiinnikin.
Kävelimme kaiket päivät aamusta iltaan.
Ovilta toisille.
Pubeissa oli juuri sellainen ajaton tunnelma,
että päivä ei lopu koskaan, 
vaikka tässä nyt rauhassa istutaankin.

Luulen, että päivät olivat siellä pitempiä kuin täällä.
Ja ovet houkuttelevampia, ehdottomasti. 






One grey Friday morning



Päässä liian monta ajatusta
ja ruuhka. 

Neulon mustaa ja harmaata.
Luen Tuulen varjoa.

Puhallan kynttilän sammuksiin aamupalan jäljiltä.
Helpottunut tästäkin parantelupäivästä,
keuhkot ja pää ihan väsyneet.

Taidan tehdä pizzaa illaksi.
Ja vaihtaisin keittiön kesäverhot punaisiin,
mutta löysin vain yhden. 

Pääruuhkassa poukkoilevat kouluhommat.
Pitäisi, pitäisi.
Taisin joskus suunnitella,
että pitäisi-sanan tilalle otan käyttöön sanan tee. 
Hieno, hieno suunnitelma.
Niitähän mulla riittää. 

Jos nyt kuitenkin parantelen ensin
ja sitten terveenä ryhdyn tarmokkaaksi.
Ensi viikolla. Maanantaina.
Takuuvarma tämäkin suunnitelma.

 

torstai 27. lokakuuta 2011

Vähän surullinen, yksinäinen







ja hyvin hiljainen parveke on meillä täällä.
Huomasin sen eilen,
kun kerrankin olin rauhassa kotona keskellä päivää.
Se on ollut unohduksissa monta viikkoa,
kaikkien juhlien, matkojen, kiireen ja syksynkin takia.
Tuuli oli vieraillut,
heittänyt pöytäliinan  metsäaarteitteni suojaksi
(aarteet olivat hääkoristeluja varten kerättyjä),
puutarhani (se yksi kasvi) oli jo luovuttanut,
sanonut kesälle hyvästit.
Toisen penkin alta löytyi kukkapurkki
ja toisen alta maata viistäen kukkapuska.
Sen nostin pöydälle, uhmakkaasti,
napsin vielä kelvolliset oksat sisälle maljakkoon.
Siellä se nyt töröttää pöydällä surkeana
mutta persoonallisena litteine kukintoineen.

Kunhan saan tämän köhäni kuntoon,
lupaan huolehtia surullisen parvekkeen talviteloille.
Ehkä samoihin aikoihin kun kelloja siirretään,
kun autoon vaihdetaan talvirenkaat
ja kaivetaan vielä paksummat takit ja kengät esiin.
Sitten on kesähuoneenkin talviuniaika.



 

tiistai 25. lokakuuta 2011

Rakastuin kaupunkiin







jo tämän kaiken takia.
Ei pelkästään se, että kaikki ympärillä oli matalaa
ja jotenkin kotoisasti lähellä,
vaan myös se, että kaikki oli niin rosoisen kaunista.
Niin, että voi olla sekaisin vanhaa ja uutta,
värikästä ja rumaakin,
mutta kaikki asettui sopuisasti yhteen. 
Me viihdyimme, ihan meidän kaupunki.
Heti ensi askeleilla.

Istuin vihreän, punaisen ja keltaisen oven edessä.
En osaisi valita kauneinta. 

Tänään mieheltä tuli viesti kesken päivän.
Nyt Dublinissa kuulema tulvii.
Tuli ihan huoli. Ja ikäväkin.
Meidän päivinä tuli noin kymmenen sadepisaraa.









maanantai 24. lokakuuta 2011

Kun on hetki sitten



hiljaa mietiskellyt River Liffeyn varrella
nauttien täysin siemauksin Dublinin hengestä,
voi mennä tovi, että asettuu taas
tälle arkiselle tielle. 
Pää on vielä ihan toisaalla,
Irlannin tuulissa.
Ilmassa siis yhä.
 
 
 
 

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Ilmassa




leijuen täällä mennään!
Lomalla, keskellä syksyä ja pimeneviä iltoja,
pää vielä juhlapilvissä
ja pian lennetään ihan oikeasti 
pilvien halki Dubliniin. 

Kouluun tein valokuvauksen tunnille 
kuvasarjan odotuksen tunteesta.
Näin eräänä yönä unia kuvasarjastani
ja unessa taustalla soi niin kaunis musiikki.
Sama soi meillä häätanssina.

Tänään pakataan ja leijutaan,
luetaan opaskirjoja 
ja ojennetaan kotinurkkia kuntoon, 
jotta on sitten kiva palatakin. 

Leijun myös vielä koulutunnelmissa.
Koko eilinen päivä  
käytiin läpi kuvasarjoja,
ihailtiin ja analysoitiin, mietittiin ja ihmeteltiin.
Huikeaa saada keskittyä kaikessa rauhassa
kuvan katsomiseen, kuvalla ilmaisuun
ja kuvan analysointiin.
Totaalisen intensiivistä ja kiehtovaa.
Olin siellä missä minun kuuluukin olla.
Ja nyt täällä, kotona.


 



lauantai 15. lokakuuta 2011

tiistai 11. lokakuuta 2011

Taivas lupaa



tuhansia tänään,
ihan villisti ja vapaudella.
Minä kuljen puolella teholla, uupuna.
Ottaisin taivaalta pehmeimmän pilven,
nukahtaisin hiljaa piiloon.
Mutta keitän kuitenkin kahvin,
ajattelen miten ihana oli se juhla.
Siitä en luovu,
mutta ilolla lasken pois jännityksen ja jatkuvan järjestelyn.
Ote tenttikirjasta on lempeä ote perusarjesta,
tällä mennään nyt,
keskitytään kotiasioihin, työhön ja kouluhommiin.

Paitsi että viikon päästä ollaan jo 
karkuteillä muilla mailla
ja se jos mikä saa aikaan 
ilokiljuvaa kuplintaa!









maanantai 10. lokakuuta 2011

Meillä oli juhla



ja se juhla oli niin kaunis.
Ihan kokonaan kaunis.

Nyt meillä on tässä arki
ja tämä arkikin on kaunis,
ihan kokonaan ja kaikkineen.
Täällä onnellinen rouva hei!

 

perjantai 7. lokakuuta 2011

Huomenna




tahdon.




tiistai 4. lokakuuta 2011

Hehku




harmaassa sateessa!


sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Jännityksen sunnuntai





on ollut tänään 
ja jännityksen viikko on edessä...
Hääjuhlamme on tulevana lauantaina.
Tänään kurkistelimme kirkkoa ja kuvauspaikkoja,
tapasimme herttaisen pappimme,
hihittelimme kaason kanssa,
kävin sovittamassa Mekkoa,
ihanaihanaihana!
Jännitin ja rauhotuin monen asian suhteen.
Tyyneys ja tasapaino olisivat nyt valttia :)