Lapsen joulu

on niin ihmeellinen, jännittävä,
odotusta, pitkää odotusta täynnä.
Odotus alkoi jo varhain, ainakin meidän 6-vuotiaalla.
Huipentui sitten aaton huimaan jännitykseen,
tänä vuonna hän selvisi siitä jo paljon rauhallisemmin
kuin edellisinä jouluina.
Teki pehmoystävilleen oman joulupiirin,
leikki sitä leikkiä omassa pesässään, jotta sai ajan kulumaan.

Kiihkeitä jouluvalmisteluja hän teki pitkään,
taisi aloittaa jo marraskuulla.
Väkersi paketteja, kortteja, lahjoja,
niitä saimme päivittäin availla,
päiväkodissakin heillä oli oma joulupaja,
jossa sai askarrella ja paketoidakin oman halunsa mukaan.
Sormivirkattuja kaulakoruja ja avaimenperiä
tehtiin kotona muittenkin lasten kanssa lahjaksi
isovanhemmille ja kummeille.
Aattona saatiin avata paketeista mm. pipareita,
oli niitäkin ehtinyt leipomisten jälkeen salaa kääriä yllätyksiksi.

En tiedä, mikä hänen joulutouhuistaan on
kaikkein hellyyttävin.
Ihailen sitä innokkuutta, halua, lennokasta luovuutta,
mikä 6-vuotiaassa lapsessa vielä elää
ja miten toivonkaan, ettei se mihinkään katoa!

Hän huomasi, että äiti ja isi olivat ilman joulukalenteripussukoita
(meidän lapsilla on sellaiset kankaiset)
ja niinpä hän meille kalenterit tekaisi.
Maalarinteippiä meillä kuluu runsain mitoin.

Omaan huoneeseen hän suunnitteli tonttupajan.
Se tarkoitti sitä, että lattiapinta-ala oli täynnä
kartonkia, tarroja, kimalteita, lehtikuvia, paperisilppua ja sitä teippiä.
Askartelemassa sai käydä kuka halusi.

Seinille ilmestyi mitä hienoimpia ja mielikuvituksellisimpia tonttusia,
paljon muita koristeita emme olisi tarvinneetkaan.
Teippiversio tuli päiväkodista, paketoituna.

Huomasin eilen, että kuusen oli ilmestynyt tällainenkin koriste,
varmaankin aaton jälkeen tehty.
Kirjoittaminen ei vielä onnistu kuin mallista tai kirjaimia luettelemalla,
niinpä lahjatoivelistan hän piirsi toive toiveelta.
Siitä ei ole kuvaa, sehän lähti tontun mukana
Korvatunturille aikoja sitten.

Uusista lahjamuovailuvahoista on taiottu jo monenmoista,
mm. nämä kynttilät ja sytytin.
Tämäkin aamu alkoi muovaillen noin kahdeksan aikaan.
Tällä hetkellä hän värkkää huoneeseensa
näyttelyä, näytöstä, kaikenlaista puuhaa
ja sellaista, mistä saa ostaakin.
Kasseja kuulema on sieltä saatavissa, jos omaa ei ole mukana,
mutta se pitää sitten palauttaa (hän huuteli tuolta juuri).
Viereeni on ilmestynyt timantteja sisäänpääsyä varten
ja nyt kuulin, että ovet ovat jo auki!
Täytynee mennä käymään.

Voisin kirjoittaa hänestä kirjan.
Toki muistakin lapsistani,
mutta juuri nyt hänestä.
Vaikka välillä en pysykään perässä,
vaikka hengästynkin kaikesta siitä innosta ja tarmosta,
enkä ihan aina tykkää siitä sotkusta,
minkä hän jälkeensä jättää,
silti toivon, ettei tekemisen palo koskaan sammu.

Ja koska joulu alkaa olla jo takana,
nyt hän laskee jännittyneenä hetkiä uuteen vuoteen.

Arkiaamuna

kotikeittiössä, eilen.
Lankojen päättelyä, kahvia, hiljaista mietiskelyä.
Tuli muhkelotumput valmiiksi, ihan lempparit.
Tempo-langasta, siitä on tullut suosikkini.
Pipo, kaulahuivi, nyt tumput.
Mies tilasi pipon ja joku liivi olisi kiva neuloa itselle...

Sain äidiltäni joululahjaksi maailman suloisimman patavahdin!
Laukkoskelaisen T:mi Savenvalajan tuote.


Iloista tiistaita teille kaikille!

Tapaninajelu

oli lähellä extremeä.
Tajuton määrä lunta.
Kun löydettiin takaisin kotipesään,
turvallisesti lopulta
(toivottavasti kaikki muutkin matkaajat),
ei riittänyt yksi viinilasillinen toipumiseen.

Tänään maanantai!
Vapaa maanantai!
Oi onnea, mulla kolme vapaata
eikä sen suurempia menoja.
Pidetään kotia pystyssä,
perehdytään tänään Harry Potter Cluedoon
ja toki lähestyn myös koulutehtäviä,
varovasti...

Ensi keitän aamukahvit.
Ja sytytän kynttilän.

Siemailen sherryä

ja nuuhkin tuoksuja,
kohta syödään, taas.
Aamupalaksi oli brietä, valkoista tobleronea ja kirja.
Neulon pojan mustat sukat valmiiksi
ja pysyttelen kotikolossa kuusen rinnalla.
Ei tämän parempaa olekaan.

Joulupuu on rakennettu

Kuusi kannettiin kotiin eilen koko perheen voimin.
Poika asetti tähden latvaan,
mies kynttilät oksille
ja nyt on kuusi täynnä tyyppiä joka lähtöön.
Kinkku paistettiin illalla, maistettiinkin,
hain tummapunaisia neilikoita keittiön pöydälle,
join tujauksen Xantea ja nukahdin.
Kotibändimme Kalsarit on viritetty,
jouluohjelmisto treenattu.
Kitara, basso, koskettimet, kulkuset ja kaarnaherran rumpukin
tulevat soimaan
ja pienin laulaa selkä suorassa Joulupuuta.

Vielä keittiöpuuhia, odottelua,
lasten suloista jännitystä.
Puolen päivän aikaan tupa täyttyy jouluvieraista,
syödään riisipuuroa ja otetaan joulurauha vastaan.



Toivotan sinulle onnellista joulua!

Tänään olen ajatellut valoa

sitä valoa, mitä kohden taas tämän päivän jälkeen mennään.
Että nyt taas päivä pitenee
ja niin vaan selvittiin pimeästä, tälläkin kertaa.
Sillä lisääntyvä valo tuntuu heti, olen varma siitä,
heti huomenna on jo paljon valoisampaa,
sellaista raikkaampaa.
Onneksi on ollut lumi, se on estänyt suuren synkkyyden mielessä,
antanut sen puuttuvan valon.

Sunnuntaina mulla oli pieni aurinkopaja täällä,
halusin antaa jouluksi auringonvaloa
ja sanoja, ajatuksia ystäville.
Sellaista paketoin pajassani,
hain oikeita sanoja jokaiselle, lämmöllä.

Pitäisi pitää juhlat talvipäivänseisauksena.
Niinkuin tykkään juhlia syyspäiväntasauksenakin.
Sellaiset pienet, vähän salaperäisetkin,
juhlisi talven syvyyttä, valon uutta taivalta.
Kirjaankin sen ylös ensi vuodelle.
Kyllä pienesti voisi juhlistaa, vaikka joulu jo ovella.

Tänään oli juhlaa sekin, että lasten loma alkoi.
Toivat huiman hienot todistukset koulusta,
voi ihmettä miten ahkeria ovat olleet!
Nauratti töissä, kun poika laittoi tekstarin
todistusten jaon jälkeen

99810889910898

Niin kauniisti

on tänään pyryttänyt lunta,
ihan aamusta iltaan,
hiljaa, lempeästi, niin pehmeästi.
Kuin unessa, sadussa, haaveissa.
Kuitenkin ihan todessa, tässä kauniissa talvessa.


Pitää muistaa hakea saunavihta torilta.
Kesätuoksua joulusaunaan.

Miten voikaan

kaaoksen jälkeen rauha pesiytyä mieleen
niin kivuttomasti?
Viime viikko meni sellaisessa pyörityksessä,
että meinasin pudota kyydistä,
tuntui, ettei mistään tule valmista,
en ehdi, en ehdi...
Tiedätkö tunteen?
Ja sitten, yhtäkkiä, kaikki onkin jo miltei kunnossa,
vielä täytetään jääkaappia pitkin viikkoa
ja kuusi haetaan aatonaattona,
siinäpä tärkeimmät tälle viikolle.
Kiiru ja stressi jäi viime viikkoon,
nyt saa rauhassa odotella,
nauttia hämärästä, kynttilänvalosta.
Töissä olen viimeiseen asti,
ei sekään nyt haittaa,
kun mieli on kiireetön, kaikki tässä hyvin.
Ystävät piipahtavat illalla,
lapset odottavat koulun päättymistä
ja minä juon teetä, hunajalla.

Päiväunet

nukuin tänään onnellisena,
unohdin menneen viikon,
irtauduin kiireestä.
Vietimme pienen meksikolaisen pikkujoulun,
ennen sitä ihan oikeaa juhlaa.
Tuntuu nyt jo joululta,
siivottu kotikolo,
punaiset matot keittiössä,
suklaarasiakin avattu.
Huomenna vielä salaisia aurinko-puuhia,
niitä on hyvä tehdä sunnuntaina, vapaalla, rauhassa.

Walking in the air

soi tänä iltana juhlassa.

Poika kaivoi ryppyiset nuotit taskustaan,
otti tällä kertaa basson soittimeksi rumpujen sijaan
ja lennätti bändikavereittensa kanssa sävelet ilmaan.
Leijui ajatus, ilo, surukin,
kieppui ilmassa sävel niin kaunis, pehmeä.
Pysähtyi hetki, olisin voinut siihen jäädäkin.

Mies pääsi lomille soitonopettajan hommista,
saa virittää joulubändin meille kotiin.

Tarvitsen toisen ajan

muutamalle asialle, nyt en ehdi kaikkea.
Jotain tuli valmiiksi, se lasityökin, huh.
Mutta kaikkeen ei aika riitä, silloin on tehtävä valintoja.
Nyt haluan nähdä juhlat, kuulla musiikit,
raivata kotinurkat, postittaa kortit, kuulla lasten jännitykset
ja ilon siitä, että koulupäivät vähissä.
Korvissani kilisee kulkuset,
silmäni näkevät pakkastaivaan kuun,
keskityn keskenjääneisiin sitten, kun talven juhla on takana.

Perjantaina oli pieni pikkujoulu,
rauhaisa ilta muutaman opiskeluystävän kanssa.
Mökillä, lumen keskellä
paljon ajatuksia, sanoja, herkkuja,
saunan lämpö ja hyvä uni.

Lämmin kiitos mökin ihanalle emännälle
ja teille kaikille
niin hyvästä seurasta.

Minä täällä hei!

Pitelee kiirettä.
Liikaa sellaista tohinaa, tiedättehän.
Muistilaput täyttyvät,
ajatukset lukkiutuvat,
tekisi mieli karata metsiin.
Siellä tosin tulisi näinä päivinä vilu,
on niin hirmu kylmä.
Mutta kaunis on tämä maailma nyt,
tänäänkin oli ihan pastellitaivas,
huomasin kuitenkin vaikka eestaas mennään.

Tulkoon uusi viikko taas,
olkoon täynnä työtä.
Mitäs siitä, näytetään pitkää nenää,
hengitetään talvea
ja huomataan kaikki kaunis!

Lyhyet päivät, hetken valo

Hyvä resepti

oli meillä piparitaikinaan, äiti sen joskus antoi.
Tuoksu, maku ja koostumus kohdallaan,
oli ilo leipoa aamusella tyttöjen kanssa.
Onko sinulla joku huippuresepti piparitaikinalle?
Minä ainakin voin tätä suositella.

Joulumusiikin tahdissa ja tuikkujen valossa
tytöt nauraa kikattivat leipoessaan...
uuniin vilahti perätön porsas,
hurja taikinantuhoaja,
rusinasilmäinen kummitus...
Ei niistä tullut sileitä, eivät pysyneet kuosissaan,
mutta ihan täydellisiä meille.

Minä söin taikinaa,
mies lähti hiihtämään
ja aurinko kävi pikavisiitillä.

Aamu

kynttilän valossa
kanelin tuoksussa
hämärän suojassa



Keittiön ikkunan koloista tuulee sisälle.
Alkoi lumen tuiskutus,
se pysyy sentään ulkopuolella.

Mies lähti ostamaan suksia.

Perjantain ilo

kun valitsin kello neljän ruokakaupaksi lähikaupan,
väljän ja rauhallisen,
helppo kulkea lumimärän päiväkotilaisen kanssa
ja pääsimme nopeasti kotiin.
Sauna, juomat, herkutkin
ja nyt virittävät Turku monopolia keittiön pöydälle.
Menen pelaamaan
ja olen onnellinen kolmen päivän vapaasta!

ps. Nalleparka on kuulema sairas.
Onneksi on peitto, lakki ja perjantai,
ei tarvitse sairastaa yksinään.

Tulin kotiin, keitin teetä

eilen työpäivän jälkeen.
Minulle tuli kaunista postia, siinä tärkeitä,arvokkaita sanoja,
viehättävä kuori ja huumaava tuoksu,
voi miten hyvää teetä!

Tänäänkin tulin kotiin ja keittiössä tuoksui yhä ihanalta!
Olin mykistynyt tästäkin postista, lämpimästi kiitos!
Muutakin on tullut,
se viimeviikkoinen ihana kortti,
kirjeitä parhaalta ystävältä,
ihana kalenteriyllätys lapsille
omilta isovanhemmiltani...
Olen monena päivänä saanut hiljentyä postin äärellä,
iloisena, kiitollisena.

Nyt menen ja keitän lisää teetä.

Pötkö

ei innostanut malliani,
mutta onkin tehty omaan kaulaani ja päähäni.
Neulon ja virkkaan myöhäiset illat,
pieniä ja simppeleitä,
mutta niin tarpeellisia.
Ainakin omalle mielelle.

Sunnuntai

tuli sittenkin,
työviikon ja koulupäivien jälkeen,
kokonainen vapaapäivä!
Palasin eilen illalla opintojen parista,
varmana siitä, että olen oikealla matkalla.
Toki meinasin hukkua tehtävävyöryn alle
ja heittää kolvin seinään,
sillä lasityön tinaaminen tuotti
sileän jäljen sijaan hyvin rosoista pintaa...

Nyt kuitenkin tämä vapaa tässä, edessä.
Menen laittamaan aamupalaa,
sitten päättelen langanpäitä,
ihailen pakkasvaloa
ja hipsuttelen tyytyväisenä kotinurkissa.

Nauti sinäkin!