lauantai 11. heinäkuuta 2009

Pysähtynyt lauantai


tänään.
Asiat on eivätkä etene.
Pää tyhjä ja samalla täysi sekalaisista asioista
ilman järjestystä.
Tahmea olo.



Kattokaa nyt totakin.
Työhuoneen yksi pöytätaso.
Mitä siellä sitten edes voisi tehdä,
tuossa sekamelskassa?
Kysyn vaan.
Ja kyselin koko päivän,
enkä mitään siis tehnyt.
Isoja ompeluksia tarttis tehdä
ja pujotellen luikertelen huoneessa
yrittäen olla kaatamatta pinoja ja läjiä...
Naurettavaa.
Tarttis siis siivota. Ja järjestää.
Mutta ei tänään!




Minun prinsessa-look.
Takana juhla, edessä arki.
Arki parempi.
Ei tämä nyt tähän liity mitenkään,
lojuivatpahan nuokin vain pitkin poikin huoneessani.




Takerruin Ihan Mun Lankaan kaupassa.
En päässyt irti,
oli ostettava yksi kerä
(vaikka olin päättänyt olla ostamatta heinäkuussa).
Novitan Puro.
Kaulahuiviksi syksyyn.
Tarvittaessa jo heinäkuuhun.
Pysähtyneenä lauantaina
sain sen vain pienelle alulle.



Olin viime syksynä lystillä Oman elämän aarrekartta-kurssilla.
Tämä kuva oli karttani pääasia.
Tavoite.
Aika mieletön fiilis mimmillä, eikö?
Siinä tavoitetta,
kaikin puolin.

Jos sen voimalla kohti sunnuntaita?
Aamulla lenkille ja sitten toimeksi?
Nooh,
olen kuitenkin lomalla...

Katotaan...
lenkillä asiat yleensä asettuvat uomiinsa..




5 kommenttia:

sade kirjoitti...

Oijoi! kade! sulla on jo tuota puro-lankaa. just blogissani kirjoittelin että sitä on Pakko saada!!!!! :D

navettakissa kirjoitti...

:D Mä elän täällä niin sun fiiliksiä, hih! Ja symppaan lankaan sortumista: tein nimittäin itse saman, vaikka juuri olin päässyt sanomasta, että ehdottomassa ostolakossa olen. Mutku-mutku.. Oli niin halpaa Rose Mohairia, että oli pakko.

Upea tuo tavoitekuva. Siinä sitä olis mullekin. Ja sit kun ollaan siellä, mennään tollai johonkin vuoren huipulle tai ainakin pöydälle ja huudetaan "Että mä oon niin MINÄ!!!!!"

outi kirjoitti...

Näyttäis, että samansävyiseen Puroon on tartuttu täälläkin. Oudon pehmeää villaksi, eikö? Ja nuo kasat! Meilläkin on niitä. Omat, miehen ja lapsen. Kissakin on oppinut tekemään niitä matoista. Lehtiä, kirjoja, papereita, lankaa, kankaita, leluja jne. Ne elää ihan omaa elämäänsä. Tuntuu, että ne eivät katoa koskaan.

Elena kirjoitti...

Minulla on hyvin ristiriitainen suhde tyopoytaan ja siihen, milta se nayttaa. Pidan yleensa jarjestyksesta (polykissoja saa olla nurkissa kylla), mutta tyopoydalla tavarat voivat rauhassa elella sikinsokin. Se jotenkin inspiroi. Jarjestys tyopoydalla saa tekemisen innon kaikkoamaan johonkin muualle.

Satu kirjoitti...

sade! Neuloin sen yhden kerällisen ja kaunista on. Kanervan sävy mun makuun.

Navettakissa! Välillä vaan on ihan pakko! :D Joo, näin tehdään! :D

Outi! Pehmeys todella ihmetytti! Taitaa vähän nyppyyntyä...ei haittaa! Niin, kasat eivät todellakaan katoa, saattavat ehkä vaihtaa paikkaa, mutta eivät katoa...argh...

Elena! Totta, tekeminen kun ei kuitenkaan ole yleensä niin järjestelmällistä, järjestys ei kuulu kuvaan...hm, ehkä alan laajentaa tuota ajatusta, helpottaa sietämistä! ;) Kiitos!