Raja

Taitaa olla nyt raja-aika.

Kesän ja syksyn taite,

tuttu helle tuli ja toi kesäolon vielä,

ennenkuin tulee sitä muuta.

Koko päivän on tehnyt mieli uimaan, 

sinne pienelle järvelle kesäpolun päähän.

Mutta onkin ollut niin paljon puuhaa tässä kotona,

sellaista, että piti avata kuovuviinikin, jotta jaksaa

ja sitten ei enää voinut autolla kurvata veden ääreen.

Mietin sitä vettä kuitenkin, uimista.

Se oli niin mukavaa tänä kesänä, pehmeää ja lämmintä.

Oltiin usein.

Ja uin kohti vastarantaa, ihan rauhassa, silmätkin kiinni.

Ajattelin sitä, miltä tuntuisi sukeltaa sinne horisonttiin,

vihreän metsän ja sinivihreän veden rajaan.

Kun piti silmiä  vain hiukan auki, se raja sumeni,

katosi sen terävyys, yhtyi vesi ja metsä.

Jos olisin uinut tarpeeksi kauas,

olisin voinut kokeilla sukellusta,

olisiko siellä ollut jotain uutta, sumea raja-maa...

Mutta en uinut niin pitkälle.

Ajattelin vain.

Ja tänään en mennyt sinne järvelle ja nyt ajattelen sitä, 

olisiko se vesi tuntunut vielä kesältä,

olisiko ollut vielä lämpö ja pehmeys,

vaikka ollaankin jo rajalla.