maanantai 1. elokuuta 2011

Haikeus on hiipinyt minuun




yhtä aikaa elokuun kanssa.

Ompelin tytön housuihin paikan.
Housut repesivät edellisellä reissulla,
ja hän halusi ne mukaansa seuraavalle.
Leikattiin liian pienestä lempipaidasta norsu,
tyttö kiljahti sen olevan ihastuttava!
Ja taas pakattiin, taas lähtivät, kaikki kolme, koko viikoksi.
 Haikeana senkin takia.
Lapsilla on ihanaa, lomaa vielä, muualla, irti kotoa.
Ja minä odotan jo, että koulut alkavat,
saadaan heidät kunnolla kotiin.

On tässä elokuussa haikeus, onhan.
Se tuntuu ihan sisällä, hiljaisena, mutta tummana.
Samalla elokuu saa kuplia aikaan, 
ei sellaisia kuin kevät, vaan toisenlaisia,
syvempiä, pehmeämpiä, vahvempia.
Elokuu on ihana, rakas.

Hiirenvirnat ovat varmaan lempiluonnonkukkiani.
Villejä, vallattomia, herkkiä, hurmaavia.
Niitä ottaisin hääkimppuuni, mutta lokakuussa se on mahdotonta.
Niissäkin on haikeus, minusta, kaunis haikeus.
Teen niistä rakkauskimpun, tässä elokuussa.
 


6 kommenttia:

himalainen kirjoitti...

Niin se hiipii, vaikka kesä on vielä. Elokuu on niin syvä, ilokin siinä on voimakasta, mutta samalla haikeus ja muutoksen tuulet myös. Täytyy elää vain vähän kerrallaan ja pysähdellä, iloita. Viime yönä oli niin tumma yö, me olimme kävelyllä, etsimässä lepakoita, se on hassu pieni traditio, muistaa monet vuodet siitä. Luulen, että elokuussa tarvitaan pieniä traditioita, iloisia. Ehkä sinun rakkauskimpustasi voisi tulla sellainen. Rakkauskimppu hiirenvirnasta, ihana!



Hiljaisen talon teksti oli niin kaunis!

Rva Pioni kirjoitti...

Vilun kutittavat väreet pehmeän kauniin koskettavasta tekstistä. Olen juuri tunnustelemassa mikä tämä elokuu oikein on. En ole saavuttanut vielä sen positiivista virettä.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä en jotenkin osaa olla haikeana. Ja meidänkin tyttö lähti juuri mummolaan, mutta sekin on minusta vain mukavaa. Taidan olla ihan kamala äiti? Minäkin yritän etsiä kaikkea pientä hauskaa ja uutta iltoihin ja viikonloppuihin, kun arki on jo muuten tullut. Mutta syksyä rakastan.

leena kirjoitti...

Minäkin olen kamala äiti ja nautin kun vain osa lapsista on kotona, osa on nyt leirillä. Ja kuitenkin on ihanaa kun kaikki taas viikon päästä ovat kotona.

Mutta elokuu on haikea kyllä, kun kesä lähenee loppuaan. Yritän tehdä kuten Himalainen tuossa sanoi, pysähdellä ja iloita.

Paikkaushommia olisi kovasti, saisinpa ryhdyttyä.

Satu kirjoitti...

himalainen! Hauskaa, lepakkoretki tummassa yössä, jännittävää! Niin, kuulostaa kivalta, että traditioita elokuussa, totta! :) Kiitos sinä suloinen!

Rva Pioni! Lämmin kiitos :) Kannattaa rauhassa tunnustella, kyllä se vire varmaan sieltä löytyy. Minä järkytyin tänä aamuna kylmyyttä, nukutaan ovet ja ikkunat auki ja hui, pitkästä aikaa aamulla olikin kylmä!

Kirjailijatar! Heh, kamala äiti joo...Mäkin olen nauttinut hiljaisista päivistä, kun lapset ovat retkeilleet muissa maisemissa. Nyt tuntui vaan, että en haluaisi heidän taas lähtevän, kaipuu perusarkeen iski. No, kyllä se sieltä hetkessä tulee. Syksy on ihana.

Leena! Kamalien äitien kerho täällä :) On se haikea, mutta minusta hyvällä tavalla, enemmän ilohaikea kuin suruhaikea, elokuu sisltää aina uusia alkujakin.

Merruli kirjoitti...

Voi tunnistan nuo elokuun kuplat jotka niin hyvin ja osuvasti kuvailit.