perjantai 19. elokuuta 2011

Kun on valmiina


suunnitelmat ja aikataulut,
menot kirjattu kalenteriin,
kaikki ajateltu valmiiksi 
ja jo menossa sairaslomalta töihin, kouluunkin viimein,
voi sitten käydä niin,
että kaikki meneekin uusiksi.
Niin tapahtui tällä viikolla.

Kaiken muun sijaan on istuskeltu pari päivää sairaalassa.
Eilen saatiin tytär ja murtunut jalka leikkaussalista takaisin.
Jalka korjattu, ruuvattu ja kokonaan kipsissä.
Kaikki siis hyvin, toipuminen on alkanut.

Välillä ei tarvita kuin yksi pieni 
liukastus, väärin lähtenyt ponnistus,
kun aika pysähtyy
ja asioille löytyy toinen järjestys.

Ps. tämä blogger sekoilee,
ei anna kuvia tuonne alle,
mutta kummia ruutuja kyllä,
onkohan sekin murtunut
 

 
 

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei! Kaikella on tarkoituksensa, eiks pojalla ollu just joku jalkajuttu!!! MUTTA... olet vahva moneen kerkiivä ÄITI ja Rakastava mies vierelläsi, blogejasi kun olen kurkkinut!Toipumista lapsukaiselle ja päivästä toiseen paranemista, ja Teille unelmia partsilla kynttilän valos,kun on vielä ihanat elokuun illat, kun kuulet et kolme Onnellista lastasi tuhisee peitois!AL

Maria kirjoitti...

Voimia mammalle ja paranemista lapselle♥

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Voi itku. Huomasinkin Kirjailijattaren luona, että tyttäresi jalalle oli käynyt kurjasti ja mietin, että mitä teille kuuluu. Onneksi olette taas kotona. Pikaista paranemista, hyvää hoivaa ja sinulle erikoisen lämpimiä ajatuksia.

Marja kirjoitti...

Oi voi...

Hyvä kuitenkin, että toipuminen on jo käynnissä. Sairaaloissa osataan ihmeitä, huomasin sen itsekin menneillä viikoilla.

Satu kirjoitti...

AL! No oli kyllä, että kun toisen kanssa Tyksistä päästiin reumadiagnoosin kanssa, niin nyt sitten tämä. Mutta minkäs näille voi. Ajattelen, että pahempiakin juttuja voi olla, siksi ei kannata kovasti murehtia. Kiitos, sanot kauniisti :)

Maria! Kiitos, kyllä me tästä, reippaat tytöt! :D

Katja! Kiitos sinä siellä, lämmittävät sanasi. Tytär vielä sairaalassa ja kohta taas sinnepäin lähdetään, halusi jäädä kolmanneksi yöksi yksinään, tuntuu viihtyvän hyvin täyden palvelun talossa :D Ensi viikolla kuulema jo kouluun, vaikka koko koipi kipsissä...taksikyyti ja avustaja luvattu, hienoa kun kaikki hoituu niin upeasti! Kun vielä oppisi niitten keppien kanssa kulkemaan, sitten kotiin.

Ilona! Kyllä, ihan upeaa toimintaa tuolla Turussa, varmaan muuallakin, mutta iloinen olen että sinne päästiin, eikä tähän Saloon jääty :) Kaikki tapahtuu niin nopeasti ja rauhallisesti, ihanaa henkilökuntaa, olen ihan myyty :)

Ilona, ihana kuulla sinusta!!

Prisca kirjoitti...

Voi ei!! Tuollainen on kurjaa ja tiedän juuri tuon suunnitelmien totaalisen yht'äkkisen muutoksen... Vaatii luovuutta se! Paranemisia!

Ritva kirjoitti...

voi teitä!
tuttu kokemus, se, että kaikki menee hetkessä uuteen järjestykseen.

iso halaus ja paranemista!

Linnea kirjoitti...

Niinhän se menee. Asiat järjestyvät uuteen muotoonsa hetkessä ja tahtomattamme. Paljon voimia ja myötätuntoa teille!

tinttarus kirjoitti...

Voimahalaus sinulle suloiselle ja tyttöselle erityinen rutistus!
Elämässä käsikirjoitus ei ole ikinä valmis. Muutoksen tuulet puhaltavat joskus yllättävän lujasti ja aivan puun takaa.
Joskus vain heilauttelevat ja toisinaan kaatavat kumoon. Murtaen.
Jaksamista♥

JaanaR kirjoitti...

Voi, voi... Ei aina mene kuten pitäisi :( Pitkää pinnaa kipsijalkaiselle ja hoivaajille...

Satu kirjoitti...

aurinko ja kuu! Joo, luovuutta vaatii todentotta ja vielä tämä arjessa eteenpäin meno, että miten tyttö etenee paikasta toiseen omin avuin...Kaikki järjestyy, mutta aluksi rankkaa. Kiitos.

Ritva! Kiitos. Sellaista, elämä. Sekalaista, sekalaista...

Linnea! Kiitokset :) naurattaa sitten omat tiukat aikataulut ja systeemit, kun kaikki meneekin toisin.

tinttarus! Niin ne tekee, tuulet. Kiitosket!

JaanaR! Kiitos, nyt kotona totuus iskee vasten kasvoja, tulee kiukut ja ongelmat ja hankaluus kulkea. Onneksi saa koulukyydin ja avustajan kouluun.