Ravistelen arjen harteiltani

pudotan taakseni ja katson vain eteenpäin.

Vaahtera on puhjennut kukkaan
viikon aikana keittiön ikkunalla.
Se on kauneinta nyt,
niinkuin vihertävä koivukin.

Ajattelin huhuilla iloa,
kasvattaa appelsiinipuun,
etsiä oikeat langat kevätneulomukseen.

Kuuntelin salaa

lintujen kevätkeskusteluja,
olivat ihan vallattomia,
yhteen ääneen hihkuivat kauneimpia säveliä.

Kuuntelin salaa,
sillä hiivin hiljaksiin paikassa,
minkä löysin yllättäin kesken arkitaipaleen.
Siellä oli rauha ja kauneus
ja oli vesikin,
oli ikuisuus.

Heinien seasta kurkistelin toiselle maalle,
sinne, mihin kylvetään uutta.
Lämmin ilta, korkea taivas.
Kuljin hiljaa hetken, sen minkä ehdin,
menen toisen kerran niin, että voin istahtaakin.

Salaa,
ja linnut lauloivat.

Muutama pätkä rottinkia

on täällä meillä pyörinyt koko alkuvuoden,
niin että leikattuja palasia löytyy vieläkin keittön nurkista ja purkeista,
vaikka työt ovatkin jo lähteneet arvosteltaviksi.
Tällä aloitin tammikuussa
ja kori sai nimekseen
Kori kallellaan.

Mitäpä muuta olen sitten saanut punottua kasaan?
No, saatatte muistaa tämänkin tuskani
ja aina ei kaikki matkan varrella todellakaan sujunut
mallikkaasti, kuten alla näkyy.

Mutta sitten taas toisinaan punonta oli kuin linnunlaulua
ja niinpä kaaospunonnalla
loin pienoisen linnunpesän.
Saa nähdä millainen tintti
sen pesäkolokseen vielä ottaa.

Värjäyskokeiluina hain sieltä rautakaupasta
vesiliukoista himmeää kalustelakkaa.
Tyttönen maalaili yhden
puikkopohjaisen kokeiluni hyvällä lopputuloksella,
tässä lakka laimennettin hyvin löysäksi.

Pieni Keikun-kori
sai väriä pintaan vähän paksummalla lakkaseoksella.
Tuloksena tummempi sävy ja
ikävästi kökköisempi pinta.
Jatkossa käytän löysää seosta,
maalaaminenkin on sillä paljon helpompaa.

Hullu luomuvärjäri palasi kuitenkin juurilleen
ja kuten niiniäkin,
myös rottinkia värjäsin mustikalla ja punaviinillä,
kumpikin toimi hyvin.
Alla mustikalla värjätty
Mustikkaretki-koru,
jossa myös samassa liemessä värjättyä pellavalankaa.
Kokeilin myös valkoisen puuvillalangan ja
punaisen paperinarun värjäystä samalla kertaa.

Lopuksi punoin sille kallellaan olevalle korille kaverin.
Alkuperäinen visio oli
kovera ja tummanruskea tarjoiluvati,
mutta lopputulos on
laakea ja vaalea
Vati vinksallaan.

koko 73x24

Vapailla

voi poiketa reiteistä ja tavoista,
olla vähän villinäkin,
hurmaantua auringosta
ja nauraa kippurassa ihan päättömiä juttuja.
Ja niitähän riittää!
Voi nähdä ihmeellisiä ja erikoisia asioita,
vähän hiljentyäkin joissain tilanteissa
tai jäädä jopa suu auki.
Sitten taas hekotetaan auton takapenkillä
kitarisat kiharalla
kun kotiinpäin ajellaan.

Oltiin eilen kaupunkiretkellä.
Tänään pysyttiin kotona.

Sunnuntaihuomenta

hiljaista, rauhallista, aurinkoista

Juuri oikeaan aikaan

pääsiäinen ja vapaat tässä nyt!
On odotettu ja ihmetelty, että kummallisen myöhään,

mutta nyt on niin onni, ettei ollutkaan aikaisemmin!

Pääsiäinen näytti toisenlaiselta viime vuonna,

ihanaa olla nyt ilman lumia, pitkällä keväässä!

Huomiseksi on sunnitteilla kaupunkiretki,
mutta muuten keskitymme
pitämään elämää kotona kaikessa rauhassa.
Mulla on sohvannurkka, pyöreä virkkuu
ja vieressä kirjapino,
mistä valita joko faktaa tai viihdykettä.
Aion keveän hiljaisesti saada yhden koulutehtävän valmiiksi
ja päässä pyörittelen ajatusta siitä,
miksi pieni on niin arvokasta,
etsin ajatukselle oikeat sanat.
Pelataan lautapelejä ja syödään hyvin,
me viisi täällä.


Pääsiäisiloa ja rauhaa
sinullekin sinne omaan koloosi!



Ps. En onnistunut vastaamaan
edellisiin kommentteihinne,
palaan asiaan heti, kun Blogger sen suo,
tuntuu olevan koko systeemi vähän sekaisin.

Odotellessa

sitä inspiraatiota
olen taas sairastanut vatsatautia.
Ihan liikaa tauteja tänä vuonna,
tietäähän sen mistä johtuu.
On hellitettävä lisää ja hankittava vastustuskykyä.

Peiton alla, muistiinpanot kyllä kainalossa,
olen katsellut tytön viipottamista eestaas
ja pojan klompsuttelua kävelykeppien kanssa,
se turvonnut polvi tyhjennettiin ja lääkittiin eilen.

Ja riemastuneena esittelen teillekin
AVARUUSKYPÄRÄN.
Tyttö toi eskarista,
heillä on ollut avaruustouhuja kevään aikana
ja kävivät jopa tutkimassa tähtitaivasta yhtenä iltana.
Tämän äidin tulee ikävä tytön
innovatiivisia eskariopeja
sekä sitä tunnelmaa, minkä ovat ryhmäänsä luoneet.
Niisk.