torstai 31. maaliskuuta 2011

Että tämmönen päivä tänään...



... kateissa tehokkuus ja kaikki muukin positiivinen.
Päivä, jolloin liikennevalot vaihtuvat punaisiksi
aina minun kohdallani.
Päivä, jolloin kynä ei lennä paperilla,
kirjapino litistää minut alleen,
unohdan puolet asioista ja lähes kaikki jää tekemättä.
Päivä, jolloin rottinki rätsähtää rikki.

Aurinko paistoi vahvemmin kuin aikoihin,
otin kameran ulos,
mutta minun kuviini aurinko ei yltänyt.
Merkillinen otos, sanoisin.





Silti...
perhe on saanut ruokaa,
kone pesee pyykkiä
ja selvisin hengissä rautakauppa-käynnistä
(en osaa asioida niissä,
mulle hymähdellään aina, säälivästi...
pitikö sinnekin mennä juuri tänään?)
ja sain kuin sainkin jotain, millä maalata rottinkia.
Ai mutta se rottinkihan meni rikki.

Teen sille jotain huomenna.
Oli onneksi pilates
ja edessä pitkät yöunet, toivon niin.






15 kommenttia:

aurinko ja kuu kirjoitti...

Minulla oli tänään puoliksi tuollainen päivä. Aamu oli hyvä ja aamupäiväkin, mutta sitten kaikki alkoi mennä pieleen... ja kiukkuinenkin olin. Hö. Toivottavasti katkennut rottinki ei ollut pahassa paikassa ja huomenna on parempi päivä.

himalainen kirjoitti...

Hyvä että on ne pitkät yöunet, tarvitsee ajatella vain niitä, huomisen asiat on vasta sen jälkeen, ei onneksi tarvitse niitä vielä tänään ajatella. Toivottavasti ehdit vähän levätä, pienen hetken itsellesi ja perheelle, sitten nukkumaan. Kauniita unia :)

Rva Pioni kirjoitti...

Kovin on tutun kuullosta naisen tunne-elämää. Arki sentään tuntuu pyörivän hyvin siellä. Parempia fiiliksiä huomiselle ja auringon valoa viikonlopulle.

Anonyymi kirjoitti...

Mul on sulle vain yks sana.
Poks.
Ei se oo mun pää.
Ei se oo sunkaan pää.
Mut se voi mennä.
Sun päähän.
Niin kuin sä.
Meet mun.
Ja saat hymyilemään höperönä.
Sinä.
Risanakin.
Ystävä.

- Jenni

kata kirjoitti...

Huomenta Satu ystäväiseni! Pilates on varmaan jo tehnyt tehtävänsä? Ja se kun sai kääntää kalenterista kevään alkaneeksi. Aloituskuvassasi ihania räsymattoja! Oletko muuten huomannut, jotta nuo värikkäät raidat olisi parhaimmillaan, tarvitaan aina väliin myös tummia ja synkkiäkin sävyjä...
Keväthalaus <3

Maria kirjoitti...

Iso lämmin halaus tälle yölle ja huomiselle Satu kulta♥

Lissu kirjoitti...

Voihan surkimus mikà pàivà sulla ollut. Ainoa lohtu on, ettà siità on menoa vain ylòspàin. Minà tykkààn rautakaupoista. Menen aina hyvin ei-osaavana kysymààn neuvoja, joita sitten tulee enemmàn kuin osaan sulattaa.Mutta paljon olen oppinutkin! Rauhallisempaa viikonloppua.

Linnea kirjoitti...

Oih... myötätuntoa... :-)

Kirjailijatar kirjoitti...

Välillä vaan on tuollaisia päiviä...mutta parempaa on toivottavasti tullut jo. Minusta nuo kuvat on oikeastaan aika taiteellisia, ettei ollenkaan huono, ettei niissä ole aurinko.

Satu kirjoitti...

aurinko ja kuu! Kiitos myötäelämisestä! On jo paremmat fiilikset ja rottinkikin on jo taltutettu :) On se kumma, miten kaikki voi yhtäkkiä keikahtaa ihan surkeaksi, eikä siinä yhtään auta oma kiukuttelu, päinvastoin. Mutta kaipa sitä kuitenkin tarvitaan. Toivottavasti sulla siellä viikonloppu etenee letkeästi ja ilomielellä!

himalainen! Se yö oli huväuninen ja riittävän pitkä, perjantai oli jo paljon rauhallisempi. On se hyvä, että on tuo mies tuossa välillä ravistelemassa, että huomaa asioiden tärkeysjärjestyksenkin, kun aina ei itse tajua, kun mennä viipottaa vaan tukka suorana. Niin oikein sanot, että huomisen asiat on vasta yön jälkeen, onneksi olet sinäkin siellä sanomassa ja muistuttelemassa, kiitos.

Ritva kirjoitti...

päivä jolloin totuin itseeni ;)
iso hali, kimppa hali, tai ihan mikä vaan hali, halaus hug!
en ole nukkunut tarpeeksi pitkääääään aikaan ja puheeni kulkee samaa nukkumatonta tahtia.

Satu kirjoitti...

Rva Pioni! Kiitos sulle, viikonloppu on ollut hyvä, parantava, perheen kanssa yhdessä, oikeasti. On se kummallista tämä naisen elo, välillä keikuttaa niin, että tulee paha olo. Arki pyörii kyllä, tämä tyttö ei aina meinaa vaan pysyä kyydissä vaan pistää rottinkia rattaisiin... :D

Jenni, poks! Sä olet niin...tiedätkin :) Menee päähän ihan täysillä, niin tekee. Ihan kuin olisit tässä, näkisit ja huomaisit. Vaikka oletkin siellä. Risa ystävä kiittää, osaat niin ehjätä mun ajatuksia.

tinttarus kirjoitti...

Sunnuntai aukeni harmaana tihkuisen kosteana. Lähettelen silti täältä sunnuntaihisi valonsäikeitä. Sillä kyllähän ne siellä ovat, pikkuisen vain kuurupiiloa vielä leikkivät...

Satu kirjoitti...

kata! Kiitos kevähalauksesta, Kata suloinen! Pilates venytti mun hermojakin, auttaa aina. Ja kevät on tääsä, nyt. Kiitos, ihana kun huomaat tärkeitä ja kerrot, tummat sävyt ovatkin niin tarpeen, välttämättömiä. Voi hyvin, nuuhki kevättä!

Maria! Kiitos sinä ihana, yöt on olleet hyviä, huominen maanantai ei ahdista nyt yhtään. On ollut lepoa ja kädet ovat punoneet, kaikki hyvin juuri nyt.

Lissu! Onneksi on se suunta ylöspäin! :) Mä en tiedä miksi koen aina rautakaupoissa itseni jotenkin ihan nuijaksi. Varmistelen aina etukäteen asiat, ne mitä haen ei koskaan ole mitään monimutkaista, mutta aina kuitenkin paikanpäällä mua katsotaan sillai, että mitä sä höpiset...ei sellaista laitetta ole, en ole kuullutkaan tai et kai sä nyt sellaisella aio maalata, heh jne... Se on raivostuttavaa.

Linnea! Kiitos, olen jo ihan hengissä :) Rypeminen on rankkaa.

Satu kirjoitti...

Kirjailijatar! Niinpä, kai ne on tarpeen, onkin ollut ihana taas palata hyvään vireeseen! Oltiin eilinen siellä sun kaupungissa, koko perhe, leffassa ja syömässä, oli rentouttavaa. :) Kiitos, valo pakeni luotani silloin :D ja tuo alempi oli tosiaan ihan että häh, miten tällainen voi tulla! Mutta totta, taiteellinen on juurikin oikea sana tähän kohtaan!! ;)

Ritva! :D päivä jolloin totuin itseeni!!! Hihitän täällä, osui ihan nappiin! ja kiitos, kaikki hugsit on tarpeen, ihanuutta! Ja haleihin pystytään vaikka oltais kuutamolla ja puhe puuroa. En ihmettele sinun vähiä unia, kaikkien niitten langanpätkien seassa siellä...nukut sitten pääsiäisen ja vapun ja heräät melkein kesässä, ajattele! Niin haluaisin ehtiä katsomaan sun ihanuuksia. Lämmin ajatus täältä sulle.