Että tämmönen päivä tänään...

... kateissa tehokkuus ja kaikki muukin positiivinen.
Päivä, jolloin liikennevalot vaihtuvat punaisiksi
aina minun kohdallani.
Päivä, jolloin kynä ei lennä paperilla,
kirjapino litistää minut alleen,
unohdan puolet asioista ja lähes kaikki jää tekemättä.
Päivä, jolloin rottinki rätsähtää rikki.

Aurinko paistoi vahvemmin kuin aikoihin,
otin kameran ulos,
mutta minun kuviini aurinko ei yltänyt.
Merkillinen otos, sanoisin.

Silti...
perhe on saanut ruokaa,
kone pesee pyykkiä
ja selvisin hengissä rautakauppa-käynnistä
(en osaa asioida niissä,
mulle hymähdellään aina, säälivästi...
pitikö sinnekin mennä juuri tänään?)
ja sain kuin sainkin jotain, millä maalata rottinkia.
Ai mutta se rottinkihan meni rikki.

Teen sille jotain huomenna.
Oli onneksi pilates
ja edessä pitkät yöunet, toivon niin.

Tuulenpuuskia, jäätävää tihkua

tässä alkuviikossa,
jossa aamu alkaa liian varhain,
mutta iltapäivä onkin loputon,
en meinaa huomata päivän kääntyneen jo illaksi.
Illoissa valo, niin tärkeä ja tarpeen,
mielelle, jaksamiselle, sillekin, että pääsee lenkille ilman pimeää.
(siis jos kävisi lenkillä, useammin kuin kerran viikossa)

Paljon puuhaa, kalenteri pursuilee.
Koitan saada valmista aikaan,
olla järjestelmällinen ja tehokas,
jaksava ja innokas.
Tutkin sieluni syöverit,
punon ajatukset rottinkien kanssa yhteen,
katson värin liikettä akvarellipaperilla.

Unissa tulee valmista,
päivisin olen kuutamolla.

Piirtämisen ilo

löytyi pitkästä aikaa eilen,
kun piirrettiin elävää mallia.
Siinä on kyllä joku oma taikansa!
Miten antoisaa saada rauhassa keskittyä
mittasuhteisiin, vartalon ääriviivoihin, varjoihin.
Tutkia, hakea oikeita viivoja, korjata, tarkastella ja löytääkin.
Taas ajattelin samoin kuin ennenkin...
tätä pitäisi tehdä säännöllisesti!

Pitkän päivän iltaa

vietän täällä koulun asuntolassa,
tyytyväisenä, sillä päivä oli hyvin antoisa.
Hilpeän hauskaakin oli, nauru raikasi tasaiseen tahtiin!
Opittiin mm. kaikki elokuvan tekemisen salat.
Tänään on tuntunut aamusta asti siltä, että aika ei etene,
ihan kuin sitä vain riittäisi, loputtomasti tänä päivänä.
Johtuuko siitä, ettei ole ollut kiire
vai kenties siitä, että pitäisi tehdä piirustusharjoituksia huomiseksi,
kuvittelen, että hyvin vielä ehdin,
aikaa on vaikka kuinka paljon...?
(piirrän siis yöllä)

Huomenna meillä on elävän mallin
piirustusta koko päivä.
Kivaa, mutta haastavaa.
Ajattelin kyllä piirrellä
ihan yhtä varmasti ja letkeästi kuin täällä.

Jos se ei jostain syystä onnistu,
kaivan takataskusta tuon tyttären piirroksen
ja väitän omakseni.
On meinaan sen verran upea!

Tänään taitaa olla

talven ja kevään valtataistelu.
Hirmuinen tuuli pyörittää maailmaa
samalla kun lumimyräkkä
ja vahva aurinko kamppailevat voitosta.

Juuri nyt aurinko on vahvoilla,
uskon sen voittoon!
Hiukan olen kuitenkin huolissani tuon
pikkuisen mökin puolesta.
Toivon, että on tukevaa tekoa
ja näkee vielä kesänkin.

Laulaisin kevätlaulun

jos osaisin, mutta säästän teidät tuskalta ja
annan auringon laulaa puolestani!
Se on ihan oikeasti kevät nyt!

Aamukahvin aikaan tuli pitkä baktus-huivi valmiiksi.
Novitan Ticoticoa puolitoista kerää 2,5 puikoilla.
Saan langasta neulottua vielä jotkut tumppujen puolikkaat
kevätulkoiluja varten.

Täällä kaikenlaista meneillään.
Yhden korvat tulehtuneet, siksi olen kotona.
Toisen polvi täynnä nestettä,
käydään tänään magneettikuvauksessa.
Eräällä piirtämistehtävät tuottavat päänvaivaa.
Pieni potilas on ollut ihan liian kauan kotona sairastamassa,
pörriäiseltäkin löytyy kuumemittari suusta...

Hämeen ammattikorkeakoulun
ohjaustoiminnan koulutusohjelma julkaisee
CuRec-
kulttuurisen virkistystoiminnan verkkolehteä.
Kannattaa kurkata!

Meillä oli yhtenä tehtävänä
joko käsityöohjeen analysointi tai ohjeen kirjoittaminen.
Minä kirjoitin ohjeen jämälankaverholle.
Löytyy CuRecista Ideavakasta.

Hauskinta

niinitöissä oli niinen värjäyskokeilut.
Villiinnyin niissä hommissa niin,
että harmittelin, ettei ollut kesä ja kasvit käytössä.
Mutta...
pettyneenä Dylon värien lopputulokseen
(ruskea ja punainen tuottivat kumpikin saman oranssin)
turvauduin pakastimen mustikoihin,
sipulien kuoriin ja ihanaan punaviiniin.
Kaikista näistä tuli mielestäni kauniit sävyt
ja mikä parhainta, luonnolliset.
Kuvassa etummaisena myös punaherukkakokeilu,
ei niin kaunis, mutta kokeilu sekin.

Alla pienimuotoisia punontaharjoituksia.

Tein pienen korukokeilunkin
sekä sille sipulikorille
ikioman sipulin.