Koska tänään on

hämärää ja kosteaa ja maanantaiankeus,

niin tarvitaan hieman keltaista 

eiliseltä aurinkopäivältä ja metsäretkeltä.

   

Taitaa olla syksy nyt.

Tarvitsin kotiuduttuani työmaalta

suklaata ja kahvia,

vahvistavia sanoja ystävältä, kiitos,

ja sitten vähän tätä keltaista.

Kohta lähdetään lasten kanssa takkiostoksille,

kurkataan löytyisikö juhlavaatteitakin.

Niin ja morsiamelta puuttuu vielä kengät...

Viikon ruokaostokset pitäisi myös tehdä.

Illalla katson, saanko heräteltyä 

opiskelijan minussa esiin,

on ollut ihan nukuksissa,

kun muut asiat ovat painaneet päälle.

Taidan tarvita c-vitamiinia.

Menin

sumun halki aurinkoiseen Helsinkiin.

Oli sellainen kaaso-morsian-päivä.

Hyvä päivä.

Kiitos.

Ja Helsinki,

niinkuin ystäväkin,

oli niin kaunis.

 

Tänään pilvissä

perjantaista,

huomisesta lauantaista,

oikeastaan aikalailla kaikesta.

Aamulla taivas oli täynnä

irrallisia pilviä,

sellaisia höytyväisiä, hassuja,

roikkuivat peltojen päällä,

silittelivät puitten latvoja,

sumun jäljiltä, suloiset.

Iltasella, vielä auringonlämmössä

merkillinen sateenkaarentapainen,

pienessä pilvenhattaraisessa.

Ei sateesta tietoakaan,

mutta väri säihkyi.

Piti kutsua perhe katsomaan,

luulin näkeväni näkyjä.

Ehkä se tuli näkyviin perjantain kunniaksi,

eikä syyttä!

Viikon mittaan

  

tehdyillä hommilla ja nukutuilla tunneilla 

on taipumus jättää jälkensä.

Tai pitäisi kai sanoa nukkumattomilla tunneilla.

Sillä hommia on ollut taas liikaa

ja sitä unta ihan liian vähän.

Mutta oli meillä kemut ja tehtiin vieraille rannekorut.

Piipahdin kirpparilla ja löysin mitä hainkin,

lautasia ja lasipurkin.

Kroppa pahassa jamassa, ei pilatesta tänään.

Ehkä hyväkin, olisin nukahtanut kesken venymisen.

Eikä koulutöille ole ollut sijaa, ei ajatustakaan.

Metsätarve, se on nyt.

Kävin pikavisiitillä nuuhkimassa,

toivon, että pian uudestaan.

Siellä henki kulki.

Kaikessa rauhassa.

Lempeät ovat tuulet

ja vahvat ovat tunteet täällä nyt. 

Syyskuinen onni.

Tulin töistä.

Lämmitin lapsille ruuan.

Keitin kahvin, istahdin tähän.

Tästä menen imurinvarteen

ja sitten päivän päätteeksi leivotaan,

sillä huomenna ekaluokkalainen saa synttärijuhlijoita luokseen.

Kuuntelin tarinoita

ja kerroin omiakin,

näyttelin tunteita ja tilanteita,

leikin mörköhippaa,

nauroin ja surinkin.

Tein kuvansiirtokokeiluja

ja innostuin uusista tehtävistä.

Osittain olin kuutamolla,

mutta eihän aina voi olla heti kartalla,

eihän.

Meillä oli tarinateatteria ja luovaa askartelua,

niistä kuutamoasioista en nyt puhu mitään.

Tietenkin myös huippuseuraa,

ryhmässä suuria iloja

käsi kädessä suurien surujen kanssa.

Oli ihmeellistä keskittyä

ilman kaaostunnetta, 

niin tarpeellista ja hyvää.

Kaaosta lievensi suuresti sekin,

että ystävän voimalla löytyi

Kangas Siihen Mekkoon. 

Hui! Kiitos ;)

 

Tässä nyt syyskuu

ja lupaus nähdä päivissä hyvää, kaunista.

Paljosta ja kaaoksesta huolimatta.

Lupaan.

Takana syksyn eka torstaipilates,

kehossa ihana uupumus nyt.

Venyin noin puoli metriä ylöspäin.

Edessä viimein syksyn ekat koulupäiväni,

oikealla ekalla kerralla olin tyttären kanssa sairaalassa.

Kiva lähteä,

koittaa päästä kärryille,

katsoa mihin tänä syksynä pystyy, ehtii.