torstai 17. maaliskuuta 2011

Varjoissa



ollaan päivät muutamat vietetty,
sisällä kuumeisen lapsen kanssa.
Pölyisestä hämärästä näen kyllä
kevään puskevan eteenpäin, valovoimaisesti.
Mutta meillä täällä varjot, hiljaiset äänet
ja vähäiset ajatukset.

Näinä päivinä olisin toki voinut saada
monta koulutehtävää kuntoon,
jos olisin hösseliksi pistänyt.
Niin ei tapahtunut (voi mikä yllätys!),
vaan jäin varjoihin kiinni,
uppouduin jännittävään maailmaan.
Audrey Niffeneggerin
Hänen varjonsa tarina
otti minut ihan mukaansa,
ja tiedän, etten ihan heti pääse irti,
vaikka kaikki sanat jo luinkin.
Tykkäsin hirmuisesti hänen Aikamatkustajan vaimostakin,
mutta tämä oli vieläkin huimempi tarina.

Minua kiehtoo kovasti tarinat kaksosista,
niissä on jotakin mystistä.
Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus
oli myöskin aivan upea.

En osaa kertoa kirjoista enkä lähde yrittämäänkään.
Suosittelen kuitenkin lämpimästi
ja vetäydyn varjoihin haaveilemaan matkasta
Lontooseen Highgaten hautausmaalle.







10 kommenttia:

pikkujutut kirjoitti...

Aikamatkustaja jäi Suomen kirjahyllyyn ja kolmastoista kertomus kauppaan. Lisään sen listaan, jotta nappaan mukaani kun kauppaan pääsen.

kiitos näistäkin vinkeistä.

tinttarus kirjoitti...

VVArjoissa olen viipynyt minäkin. On monta kaikenlasita. Elämään mahtuu, tiedän, mutta tiedostaminen tekee toisinaan kipeää enemmän kuin itse kipu. VArjossaolosta on sitten ihana astua valoon,joka ottaa isosti syliinsä, uskon.

TYkkään lukea sanojasi. Niistä tulee turvallinen olo, varjoisistakin:)

Kiva kun olet siellä!(ei siis varjoissa, vaan muuten:):)

tinttarus kirjoitti...

Murrr...huomaan kirjoitusvirheiden lätäkön sanojeni joukossa...

Dahlia kirjoitti...

Olen kova eläytymään erilaisiin tarinoihin. Ne jää tosiaankin elämään hetkeksi tunnelmineen. Katselin blogisi kauniita kuvia ja nyt jää kauniit tunnelmat elämään, nekin! :)

Lissu kirjoitti...

Kuvasi ovat ihania. Toivottavasti teillà pikku potilas voi pareemin. Tuo edellisen postauksesi sipulikori onupea.

Prisca kirjoitti...

Nyt onkin paljon sairastelua ilmassa. Kerrankin meihin ei ole vielä iskenyt (koputan vimmatusti puuta!) mikään tauti sitten tammikuun...
Ihanaa. Uppoudu kirjoihisi, äläkä missään tapauksessa pode siitä syyllisyyttä!

Maria kirjoitti...

Kiitos kirjavinkkauksesta ja niin kauniit herkät kuvat.

Susa kirjoitti...

Minä pidin valtavasti Aikamatkustajan vaimosta, mutta niin pidin tästäkin! Oli tavallaan jännittävämpi ja mm. kaksoisuus ja hautausmaa jo ovat kiehtovia kirjan elementtejä!

Satu kirjoitti...

pikkujutut! Kyllä, tee niin, lämpimästi suosittelen!

tinttarus! Varjoja tarvitaan, kyllä vaan, ilman niitä ei ole valoa. Kiitos sinä kultainen, minäkin tykkään sinun sanoistasi ja olen myöskin iloinen olemassaolostasi, ajatustesi jakamisesta meille muillekin, halaus! Ps. Lätäköt ei haittaa :)

Dahlia! Kiva kun poikkesit ja kiitos sanoistasi! Tarinat ja muut maailmat ovat niin kiehtovia, tempaavat mukaansa. Mikä rikkaus!

Lissu! Sinä olet ihana :) Potilas on jo parempi, kuume on poissa, mutta köhä ja nuha kuitenkin vielä päällä. Viikko tässä on mennyt. Kori kiittää kehuista!

Satu kirjoitti...

aurinko ja kuu! Kiitos, ihana sinä, nyt en pode huonoa omaatuntoa! Kaikki hoituu ajallaan, eikö? Onnea terveestä talvesta, se on juhlaa! Muistan yhden sellaisen, jolloin ei ollut yhtäkään päivää, ettei joku meistä olisi ollut sairaana, järkkyä.

Maria! Ole hyvä :) Ja kiitos, kultainen Maria.

Susa! Kiva kun poikkesit tänne! Just niin, minustakin juuri tuo kaksoisuus ja hautausmaa, oih voi, ihan lumoavaa. Ja se miten uskomattomia tarinoita jotkut osaavat kehitelläkään, oi ihmettä!