keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kuin olisi



jo viikon työt tehty, siltä tuntuu tänään.
Koulutyöt odottelevat tarttumista,
mutta kun on tarttumaton olo,
sellainenkin, etten olekaan vielä kunnossa
sen kovan flunssan jäljiltä.
Vaikka jo luulin olevani, lenkilläkin kirmailin,
mutta nyt on taas kurkku rouheana.
Ja kestovilu päällä,
yhtään talvituulta en enää jaksaisi sietää.
Onneksi aurinko on yhtä tarmokas kuin tuuli,
tiedän kumpi vielä voittaa, hah!

Ajattelen käsitöitä, kaipaan ompelua.
Meillä pienen kodin iso huonejärjestelyprojekti päällä,
ompelukone on ollut vailla pöytää,
mutta pian saan sen paikalleen,
isomman tytön kanssa samaan huoneeseen.
Tyttökin jo kyseli, saako sitten ommella koska vaan.
Lupasin jättää pinon ommeltavia odottamaan.
Neulon huivia, tyynyn virkkaus kesken
ja jo haaveissa seuraava.
Oikeastaan haluaisin virkata kevättakin.
Ehkä joskus jonakin toisena keväänä.

Nyt toivon viime viikon kepeyttä takaisin, kiitos!






3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihaillaan tarmokasta aurinkoa urakalla, jospa se tarttuisi - tarmokkuus.

Minäkin kaipaan ompelua ja koneelle paikkaa piiitkän tauon jälkeen! Ja minullekin sen pitäisi löytyä pian, ihan kohta saan kaivaa koneen esiin ikiajoiksi... :)

Pysyhän terveenä!

Tanja

pikkujutut kirjoitti...

Sinkkiä kehiin-luin juuri jostain että se ehkäisisi flunssia.Toki en tiedä, onko mitään apua kun tauti on päällä.
Pikaista paranemista ja mukavia ompeluhetkiä!

Satu kirjoitti...

Tanja! Sanos muuta, kunpa tarttuisi! Paikoitellen on ollut merkkejä siitä kyllä. :) Miten voikaan ikävöidä ompelukonetta, ihanaa , että säkin pääset ompeluhommiin! Kiitos, yhä kurkku tönkkönä, virus...

pikkujutut! Kiitos! Vai sinkkiä, täytyykin tutustua aiheeseen!