sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Mustaa ja harmaata raitaa




neuloin sukkiini.
Tytär tosin omi ne itselleen jo tekovaiheessa. 

Hän on onnellinen farkuissaan! 
Kun oikea jalka oli ensin reilun kuukauden koko kipsissä
ja sitten vielä klompsutteli jalkatuen ja keppien kanssa toisen kuukauden,
niin tämä viikko on ollutkin aika juhlaa
kulkea normaalisti kaksin jaloin!
Vielä kuitenkin liikuntakielto päällä
ja taksikyydillä kulkee kouluun kuukauden verran,
mutta ihmeellistä on se, miten nopeasti 
murtunut jalka voidaan saada kuntoon.

Nyt tekeillä toisen tyttären sukat.
Katsotaan koska sitten niitten omien vuoro on...















5 kommenttia:

himalainen kirjoitti...

Mukava farkkusukkakuva ja vielä hyvä asia jalasta. Eipä ihmekään, että hän omi sukat itselleen, ihanat sukat ovat. Taitaa olla, että saat omasi sitten joskus vasta... :)

Olipas kiva aamu tänään, kun saatiin yksi tunti lisää.

Satu kirjoitti...

Himalainen! No niinpäs onkin, kiva aamu ja senkin takia, että ehdit tänne juttelemaan heti aamusta :) kiitos! Joo. luulen, että tässä tulee muillekin lisätarpeita sukkien suhteen, että ne omat jää jonnekin keväälle...onneksi on mummon tekemät sukat, ne, mitkä kestävät vaan vuodesta toiseen, vaikka ovat koko ajan jalassa.

tinttarus kirjoitti...

Hymyilin ja ajattelin, että molemmat jalat käytössä-juhlan kunniaksi olikin kiva saada tuommoiset sukkasuloisuudet!!

NAutitaan ylimääräisestä tunnista♥ Niitä kun saisi useammin:)

Täällä toipuillen ja hiljaa.
Kuulenko sieltäpäin vaimeaa puikkojen kilahtelua...? :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Onneksi tyttösi on päässyt jo eroon kipsistä, sellainen on piinaava kapistus, muistan vieläkin. Terkkuja siis hänelle ja raitoja sukissa pitää tietty olla.

Satu kirjoitti...

tinttarus! Kuulet ja varmaan yhä yskääkin ;) Töissä olin jo, mutta köhä jatkuu yhä. Miten sun ääni voi?

Kirjailijatar! Kerron :) Kyllä on ollut ihana seurata hänen köpöttelyään ilman apuvälineitä. Suihkuun ja saunaankin pääsee taas normaalisti ja omin avuin, jes!