Lopulta

kaikki löytää paikkansa,

asiat ratkaisunsa.

Oikeassa hetkessä, oikein sanoin.

Ennen niitä on aika

palaverille jos toisellekin.

7

vuotias tyttö meillä tänään.

Nukkuu tuhisee väsyneenä,

kahden onnellisen koulupäivän 

ja vielä synttäripäivänkin uuvuttamana.

Reipas ja innokas hymytyttö.

Rakastaa uimista,

piirtämistä, soittamista ja pitkiä leikkejä.

Kesämatkallamme hän oli elementissään,

nautti joka hetkestä, eniten vedessä.

Meillä on nyt kolme koululaista.

Ei enää yhtään ihan pientä.

Niisk.

 

Niin paljon uusia tuulia

tällä viikolla täällä meillä.

Alkuja, uusia ihmisiä,harjoittelua, tottumista, jännittämistäkin.

Lomaluopumista lapsilla, arki-iloa minulla.

Onneksi on paljon vanhaakin, mistä pitää kiinni,

mihin voi taas tarttua, jo valmiiksi tuttua. 

Selätin erään paniikinkin,

tai no, mies sai järjen päähäni, taas kerran.

Nyt kohtuullinen rauha mielessä

syksyn suhteen, sen, että miten kaiken ehtii.

Palaan taas siihen ajatukseen, että asia kerrallaan.

Muistaisinko nyt kauemmin kuin viikon? Toivottavasti.

Saatiin hääkutsut postiin.

Kirjoitettiin kuoret kynttilänvalossa parvekkeella

eräänä vielä kesälämpöisenä iltana.

 

Halityynyt

syntyivät terapiaompelun tuloksena.

Täällä kaivataan jo kovasti lapsia kotiin,

huomenna tulevat mummin kanssa.

Jokaista odottaa nyt oma halityyny.

Pienimmälle siitä lempipaidasta pieni pehmeä halittava,

toisesta paidasta tyyny sai isonkin norsun kylkeensä.

Pojalle vanhasta yöpaidasta tyyny kainaloon.

Sai paidan aikoinaan vitsinä, oli suuri hyttysvihaaja,

Finnish Air Force herätti hilpeyttä!

Ja isommalle tytölle niistä virkatuista neliöistä tyyny.

Hassua, miten sama kuvio eri väreillä virkattuna

näyttää ihan erilaiselta.

Vanut loppuivat kesken, ja koska haluan vältellä

uusien materiaalien ostamista 

(jollei ole ihan pakko),

täytin yhden tyynyistä vanhan, pehmeän lakanan suikaleilla.

Toimii, ja trikoopaitojen jämätkin toimisivat varmasti.

 

Sen sijaan

 että kelvoton koululainen olisi ahertanut 

rästissä edelleen olevien kirjoitustehtävien  parissa,

hän on kyllä tehnyt hääkutsut valmiiksi,

virkannut neliöitä tytön lempiväreillä,

harrastanut terapiaompelua

(kun ei kykene suoriutumaan tehtävistä,

siksi terapian tarpeessa),

värjännyt vihreällä

ja pakannut kamerarepun.

Huomenna pääsen pienelle retkelle!

 

Vesi kuin metsä

oli sunnuntaina, kun tytön kanssa käytiin

hiljaisella järvellä uimassa, kaksin,

ennenkuin lapset lähtivät reissuille.

Niin vihreää oli, puut vedessä, vesi puissa,

kuin olisivat olleet yhtä,

siellä oli hyvä ja lämpöisen pehmeä uida. 

Uin metsässä, 

vesimetsässä, metsävedessä.

Pääsin tänään aikaisin kotiin.

Luin, torkahtelin, kuuntelin iltapäivää sohvalla.

Olisi ihan uintipäivä tänään, niin lämmin,

vaikka aamulla kuuden aikaan meinasin kohmeentua.

Lenkillekin haikailin, mutta nyt huilittava ja paranneltava

huono olotila vatsassa, äkkiä pois hus.

Ehkä nyt on se hetki, että tartun kirjoitushommiin.

Voinhan silti ajatuksissani

kellua metsävedessä.

 

Bulgariassa Burgasin kaupungissa

katselin enimmäkseen korkeuksiin,

näin kaunista vanhaa sekä

mennen maailman rähjäisiä muistoja. 

Lehmuksen kukat tuoksuivat auringon alla

ja minä  ihastuin kaupunkiin.