Väriä

tähän tasaiseen sadepäivään...
luonto kuitenkin vihreää valloillaan...

Kesäkassi pääsi tyytyväiselle asiakkaalleen
alkuviikosta.

Huopasesta teen lehtiä.
Tuo vihreä ihan herkku nam tällä hetkellä minulle!

Ja kassi jo täydessä käytössä.

Ajatukset ja kuvat

jäävät mieleen pyörimään
ja ne on vain lopulta saatava kirjattua.
Huomaan, että tästä pikku blogistani on tullut minulle hirmu tärkeä asia.
Onko se sitten päiväkirja vai kommunikointitapa vai...?
Itselleni ehkä eniten kuvallinen ajatuskanava,
hetken muistiinpano.
Ja miten hienoa, kun kommenttien kautta näen,
että joku muukin on vilkaissut ajatuksiani.

Viikonloppu oli lämmin, vapauttava, iloinen!
Lapset kirmasivat lomalle
ja viileään veteen.
Onnelliset, saavat kaikki kolme olla koko kesän vapaalla!
Vuorotellaan miehen kanssa lomia
ja isovanhemmat myös isona apuna.
Itse muistan, miten kesäloma tuntui aina loputtomalta!

Levollisia, nautinnollisia kesäpäiviä!

Tuoretta näkökulmaa

löytyi tänään, kun pikkutytär
oivalsi valokuvaamisen ilon!
Alla murto-osa kuvaussession tuloksista,
neljävuotiaan kuvaamiksi aikas upeita, eikö?

Auringonsäteitä

ihania!

Tytär tanssii balettia ja sunnuntaina näytöksessä
esittivät Auringonsäde-tanssin.
(kuva luvalla)

Kun matkalla kuvailin Tytärtä,
huomasin tuon leppäkertun...
ennätin juuri ikuistaa ennenkuin levitti siipensä.
Nämä kesän ensimmäiset aina niin ihmeellisiä.

Ilmassa

aatoksia,
tuulen mukana kujeilevasti kirmailevia,
pienet siivet saaneita...

mielenrauhaa,
vihreän lukemattomia sävyjä,
valon voimaa...

tahtoa,
avaraa mieltä,
kuplivaa odotusta...






Eilisellä lenkkipolulla tapasin kukkivia omenapuita,
vihreänä orastavaa peltoa,
sinisiä lemmikkejä.
Kesä kolkuttaa ovella.
Ehdin kyllä avata.

Sitä sun tätä

olen puuhastellut viime päivinä,
parvekkeen siivosin kesä- ja oleskelukuntoon
ja nyt kelpaa kahvitella auringonlämmössä!

Vanhoilla, rakkailla kalusteilla mennään.
Tuolien päällä vuosia sitten kutomani poppanat.

Mattoja molemmilta isovanhemmilta.

Tomaatteja kasvatellaan perinteisesti
(kuva karkasi pois),
mutta parvekelaatikot vielä laittamatta.

Olen virkkaillut muutaman huivin,
tytär lainasi omaani...

...ja koruja,
keltaisen tarvitsin itselleni maanantaiaamuna
ja kummasti sain aurinkovoimaa päivääni.
Kassinkahvat tekeillä tilauslaukkuun.

Sitten lopuksi julkisesti nöyryytän itseäni
esittelemällä ompeluhuoneeni...
Heimoshuipelo -blogissa oli aiheesta asiaa
ja tässä omani esillä.
Oikeasti tuolla välillä teenkin jotain, vaikka varastolta näyttääkin.
Ja on välillä ollut ihan fiksussakin järjestyksessä, uskokaa vaan!
Myös Helmiä ja neuleita esitteli oman käsityöpisteensä.

Kai se niin on, että kun tekee, niin näkyy kanssa, eikö?
Kun vaan ensin kaiken kaman alta löytää sen ompelukoneen!

Pisaroita

ja vihreän lumoa