Koti

on nyt ojennettu sellaiseen kuosiin,

että huomenna voi juhlia!

Perinteisesti juhlistamme kotikolon suojissa

syyspäiväntasausta

ja tällä kertaa kesää muistellen.

Kun kurkkaan viime vuotista juhlaa,

olen vähän ihmeissäni.

Näyttää niin pimeältä, niin syvältä syksyltä.

Nyt minusta ei tunnu vielä ollenkaan siltä.

Tuntuu, että valo on tässä vielä,

lämminkin, sateesta huolimatta.

Kuin vielä kesä olisi, loppusuoralla kuitenkin.

Ehkä en ole ehtinyt miettiä pimeää,

sillä kun katson ulos, niin onhan siellä jo,

vahva pimeys.

Minulla on kuitenkin valo-olo

ja olen niin onnellinen siitä.

Syyspäiväntasaus on ollut minulle aina tärkeä,

juhlan paikka,

taitekohta,

sukellus syksyn salaisiin tunnelmiin.

Ihanaa aikaa.

 

Punainen

on ajatusteni väri tällä hetkellä.

Näistäkin punaisista olisi vaikka koruksi juhlaan,

eikö vaan?

Tänään levoton olo,

harhaileva ajatus.

Olkoon tilapäistä,

palatkoon tyyneys huomiseksi, kiitos.

Tänään olen

täytetty 

metsävoimalla.

Tunnelmaharmaus

tässä maailmassa nyt.

Syyssade, tuulen tuiske,

maanantai ja jauhelihakeitto.

Pesiytyisin, mökkiytyisin

vällyihin, kotinurkkiin, villoihin

jos vain voisin.

Keittäisin kaakaota, lukisin keskeneräistä laivamatkaa,

torkkuisin, sulautuisin harmauteen.

Mutta koska mulla on pari pikku hommaa 

tällekin viikolle tässä tarjolla,

ja koska tytär piirsi mulle ihanista ihanimman piirroksen,

niin taidanpa pysytellä jalkeilla,

ehkäpä jopa vähän jalat irti maastakin,

pää pilviä hipoen.

Tule sinäkin!

Kotipäivä

jolloin juon pieniä kupillisia kahvia,

mutta hitaasti ja paljon.

Ajatukset kolmen viikon päässä.

Kirjoitan muistilistoja,

selaan vanhoja muistiinpanoja,

leikkelen papereita, nauhoja,

tilaan kuvia ja mietin mitä vielä pitäisi

metsästä hakea. 

Pientä ja ihanaa, tämä tunne tästä kaikesta.

Enkä tänään ajattele, ainakaan nyt heti, sitä,

mitä kaikkea muuta nämä viikot tulevat sisältämään.

 

Oma taikansa

 on näissä perjantaiaamuissa,

jolloin edessä on koulutie.

Monet kassit on taas pakattu 

(enhän voi lähteä ilman kameraa,

kudinta tai virkkuuta,

villasukkia... 

ja tietenkin vielä paperit ja kansiot

ja yöpymiskamppeet...)

ja tämä tyttö on valmiina lähtöön

sinne toiseen maailmaan.

Irti arjesta, siltä tuntuu,

vaikka kaikki koulutyöt painavatkin harteilla.

Meillä on hieno porukka siellä,

jo se vetää luokseen.

Tällä kertaa meillä on paljon 

ohjauksen teoriaa

ja huomenna alkaa puutyöt.

Hei vaan, palaan lauantai-iltana! 

Kesken viikon

a

r

k

i

arki

a r k i

arkiarkiarkiarkiarki

Oikeastaan olet aika kaunis sana.