Ruusuviikko

niin ajattelen tämän viikon olleen.
Ruusujen.
Meillä koti täyttyi ruusuista jo pari viikkoa sitten,
mies niitä sai ja lapset myös.
Tällä viikolla ei ole kukan kukkaa tullut,
mutta ruusut ovat jaksaneet kanssani.
Pitkän, työlään, vaativan viikon aikana
en ole ehtinyt muuta kuin mennä paikasta toiseen.
On ollut suloisia hetkiäkin seassa,
mutta väsyin kovasti.
Välillä, jossain pienessä hetkessä
keskustelin kameran kautta ruusujen kanssa.
Ihan kuin hengittäen niitä,
voimaksi.
Onneksi oli ruusut.

Kuihtuvat ruusut viehättävät.
Haluaisin joskus tehdä sellaisen mekon,
missä helmat olisivat kuin kuihtuneella ruusulla.
Ehkä se sopisi tämän ikäiselle naiselle.

Muutama ruusu pääsi uimaankin.
Saivat ihmeesti lisävirtaa,
vieläkin yksi tuolla jakselee hyvin.
Minä en ehtinyt lenkille,
vaikka pitkältä lenkiltä viikko kyllä tuntui.
Sillä erolla, että oikean lenkin jälkeen olisi energiaa,
tämän viikon jälkeen ei.

Nyt on vapaata koko viikonloppu.
Ollaan pienimmän kanssa kaksin.
Mies lähti sellaiselle pitkälle lenkille
ja isommat ovat reissulla.
On meillä juhlaakin,
sillä tyttönen pääseee soittamaan flyygeliä yleisön eteen
ja sitten tarjoillaan ruusulautasilta mokkapaloja
konserttivieraille.
Hengittelen täällä itseni vahvaksi
ja keskityn olennaiseen.

Hiljaiseen olemiseen.

Sanattomana, väsyneenä

Eikä vain puu

vaan kokonainen appelsiinipuutarha
tässä kasvatuksen alla, huomaatteko?
Aloittelin ajatuksella puusta
ja sekin yllätti minut!
Ravistelin jo ruukusta multia pois,
kun huomasinkin pienen vihreän alun kurkistelevan syvyyksistä.
Oi ihmettä, saan appelsiinipuun!
Ja sitten vielä uusikin alku tupsahti esiin,
kokonainen puutarhallinen puita tulossa
keittiön ikkunallani!
Tätä olen hämmästellyt nämä vapaapäivät,
neulonut kesäliiviä,
kirmannut lenkkipoluilla,
huilannut perheen kanssa,
ollut ihan rauhassa.
Kirjankin kaivoin esiin,
eikä se ole koulukirja!

Tuleva viikko on vielä toukokuisen täyteläinen,
aamusta iltaan ohjelmoitua toimintaa.
Mutta jaksanhan minä,
onhan mulla aurinko,
appelsiinipuut
ja kirkkaat ajatukset.

Tänään kävin kävelyllä

pää ja keho huusivat ilmaa, linnunlaulua, vihreää!
Piti hypellä hetki rantaheinikossa,
jotta sai ajatukset taas asettumaan,
mielen rauhoittumaan.
Olen tehnyt kaiken minkä olin päättänytkin,
muutama homma jää vielä kotitöiksi,
mutta aikatauluni piti, uskomatonta!

Tällä tiellä on menty eka vuosi
ja reissu jatkuu.
Hyvin avartava ja rikas matka meneillään.

Huomenna palaan kotiin.
Huoletonna voin mennä,
kannatti ahertaa täällä,
saan sitten rauhallisin mielin asettua kotikoloon.

CuRecin uusi numero on ilmestynyt!
Meidän luokka on ahkeroinut juttujen teossa,
käy ihmeessä katsomassa!

Vähin äänin

tulee valmista tällä viikolla.
Pala palalta kokoan pahvilaatikon
ja kuvioin papereita,
liimaan sivut kiinni
ja lauseet paperille.
Saan olla koulussa tämän viikon,
keskittyä tekemiseen.
Leikattiin me porukalla eräs leffakin kuntoon,
tuli muuten huippu pätkä siitäkin.

Mulla roolit hallussa

tällä viikolla,
vaikka joku joskus muinoin tärkeänä kysyikin, että
oliko sulla rooli vähän hukassa...
Hänelle voisin tänään sanoa
(palautetaitojen oppien jälkeen)
että, haista vaikka kukkanen.
On ollut vilkas viikko ja vilkkaus jatkuu yhä.
Palaan vielä siihen, mitä kaikkea on ollut,
mutta mm. näissä rooleissa olen mennyt:

kiireinen, mutta hyväntuulinen äiti
väsynyt, mutta onnellinen avovaimo
ei niin tarkka kodinhoitaja
nopea kokki
höperö hoitaja
kireä mutta kiltti työkaveri
arjen sankari, tuumasi eräs ylempi
tyytyväinen ystävä (kun toisen tapasi)
reipas bändikamojen roudari
ei opettaja, vaan opettajan vaimo
ns. tapahtuman "järjestäjä"
tarmokasta keittiöhenkilökuntaa
"mehua ja keksejä, olkaa hyvä"-tarjoilija
intohimoinen valokuvaaja
huvittava videokuvaaja
tehokas järjestyksen ylläpitäjä
kohtelias kysymyksiin vastaaja
onnellinen opiskelija
viittova ja täydellinen hullu
olevinaan elokuvaohjaaja
tsemppaava ryhmätyöntekijä
hyvin väsynyt perheenjäsen perjantai-iltana

Nyt alan siivoomaan.

Mystisesti kadonnut

edellinen postaukseni,
se Pysyttelen tolpillani.
Oli täällä vielä torstai-iltana, kun viimeksi kurkkasin.
Oli kommenttejakin.

Miten voi kadota näin, tietääkö kukaan selitystä??