Pysyttelen

tolpillani.

Ikkunoita putsailen

kuului tänään radiosta
ja nauraa kihersin,
vaikka olo oli kuin 506 ikkunaa putsaavalla...
Tämä viikko on niin täynnä,
että koitan vain olla oikeassa kohteessa
suurin piirtein ajallaan ja oikein varustein.
Puhelin piippaa muistutuksia
ja minä koitan pysyä tyynenä.

Kotona sillä yhdellä ikkunalla
on villiviini puhjennut vihreään.
Kaunein asia tänään.

Ja naamasta näkee

että on vietetty koko päivä ulkona.
Nimittäin punottaa, mutta kyllä myös hymyilyttää.
Hyvä päivä, luuhattiin stadissa.
Mies kävi lenkillä,
me muut kannustimme ja söimme jätskit,
huomattiin joutsenet,
haikailtiin Lintsille.
Minä hengitin Helsinkiä,
vanhaa, hyvää maisemaa
ja lapset olivat auringosta villejä.
Löysin Katto-Kassisen majapaikan,
voi että miten iloitsin!
Tyttö tuumasi, että sehän on vain satua,
mutta voi,
niin olen minäkin!

Perjantaisin ei mulle kannata

ryttyillä, ei esittää huimia vaatimuksia eikä ikäviä lausahduksia.
Olen aika sopeutuvainen tyyppi noin yleensä,
mutta perjantaisin musta kuoriutuu ärisevä piikikäs otus.
Kun viikko on takana ja takki tyhjä,
en siedä enää mitään ylimääräistä säätöä.


Tänään kotimatka taittui pyöräillen ja jo puolenpäivän jälkeen.
Ylitin kaksi jokea,
aurinko otti nenästä kiinni
ja takiainen tossusta.
Nappasin sanoja, lauseita matkalta mukaan,
tuli perhonen vastaan
ja pysähdyin kesken matkan.

Mietin, onko se puu vai onko se maa
vai onko se maa puussa vai...
Oli miten oli, hyvä että on
sekä puu että maa.

Tänään en tee enää mitään "pitäisi" asioita.
Otus huilii nyt.

Toisinaan

on hetkiä ilman mutkia.


Kävin tervehtimässä maisemaa, merta,
poljin tukka suorana tihkusateessa,
näin vuokkometsän
ja etenin kuva kuvalta.

Huomenna voi olla toisin.
Tänään oli näin.

Ihaillen tarkkailen

kasvamista, voimakasta vihreää.
Runsas herneviljelmäni voi hyvin
puolalaisessa potassa keittiön ikkunalla.
Olen ylpeä näistä, uskotteko,
vaikka eivät appelsiinipuita olekaan.
Muistin taas, että pieni on tärkeää.

Pienten arkitarkkailu pitää minut hapessa.
Voimia sinullekin omaan arkeesi!

Tässä se on!

Toukokuu!
May!
Mai!
Maj!


Tytär 11 v.
maalasi tämän kuviskoulussa.
Minusta siinä on kevään onni,
se, mikä toukokuussakin on niin parasta.

Nuuhkitaan, kosketellaan, nautitaan
ja ennenkaikkea muistetaan
pysähtyä ihmettelemään!