Heitä odotin

ja eilen tulivat.
Lapset kotona.
Kaikki hyvin.

Enemmän kuin kuuma

huh.
Ei kykene muuta kuin hikoilemaan.
Pitäisi kirjoittaa pieni teksti,
mutta ei kulje ajatus, ei.
Kirjaimetkin hyppivät ihan miten sattuu,
sekaisin ovat nekin tästä kuumuudesta.

Kuva kivasta kirjasta vuodelta 1973.
Vibeke Lind
"Virkkaa iloksesi".

Onneksi ei tänään tarvitse tuollaista kypärää
kiskoa päähän.
Olisi kyllä passeli mielialalle,
muttei kuumuudelle.

Pieni viljataivas

on nyt seinälläni.
Sellaisessa taivaassa ajelin pyörällä
eilen töistä kotiin.
Peltojen lomitse,
hiekkateitä pitkin,
pilvet taivahalla
ja viljat vahvoina maassa.
Ja välillä maisema oli vain
viljoja taivaalla.

Kokeileva hapuilu

on tämän päivän tärkein ajatus.
Löysin sen erään kirjan sivulta.
Voihan se olla hapuileva kokeilukin.
Eikö voikin.

Päässä humisee ja puristaa,
voisin väittää, että joku tauti pyrkii kehooni.
Ei kiitos, olisi muutakin puuhaa.
Tämä ilta on mennyt kyllä huilien,
lapsista kuulin sen verran,
että yhteen ääneen hihkaisivat puhelimessa
pysyvänsä vielä mummin ja papan hoivissa.
Ei ikävä.
Minulla kyllä on jo.

Luin Anna Gavaldan pienoisen Karkumatkan,
sopiva tähän päivään ja tähän oloon.
Tykkäsin.
Seuraavaksi Coelhoa.

Tekemistä

olisi yllinkyllin,
vinoja pinoja notkuu nurkissa.
Tänä kesänä kuitenkin
olen tehnyt vain mitä on huvittanut.
Pinot notkukoon,
kaikki ajallaan, kun siltä tuntuu.
Jos tuntuu.

Tein niin ison rantakassin,
että siihen mahtuu koko perheen
uikkarit, pyyhkeet ja muu tarpeisto uintiretkille.
Oikein hyväksi todettu.
Tein pussukan pesuvälineille,
se kulkee mukana opiskelureissuilla,
silloin kun yövyn siellä poissa kotoa.
Ihana kangas on parhaan ystävän antama.
Kiitos.
Tein pienen pyöreän tyynyn sohvalle
sen toisen kaveriksi.
Tyttö hurmaantui siihen,
valitsi jo seuraavaan langat.

On kaikenlaista aloitettuakin,
sellaistakin, mikä vain ajelehtii mielessä,
niitäkin tarvitaan.
En ole paljon ostellut,
olen pärjännyt jo olevilla.
Kuitenkaan en voinut vastustaa
pellavahuopaa
ja pilvivilloja.
Niihin on ajatus valmiina.

Vanhoja paitoja olen leikellyt keriksi,
ovat ainakin hauskemman näköisiä palleroisina.
Vielä yksi sellainen vino pino leikkelemättä,
mutta alku se on pienikin alku.

Ei siis suuria, mahtavia,
vaan pieniä, tärkeitä.

Terveisiä aamulenkiltä!

Kuulin metsän aamun
ja kaupungin heräämisen
ihanassa aamuauringon lämmössä.
Kävellen, juosten ja aatellen.
Mikä alku viikolle!

Ollaan miehen kanssa kaksin,
lapset lomailevat vielä toisaalla,
tyytyväisinä, tiedän.
Käydään töissä ja
nautitaan hetki hiljaisuudesta.


Elokuun tuulia
ja onnellista viikkoa sinulle!

Kauneimmat ovat värisi, elokuu!

Ne sisältävät
muistoja, lupauksia.
Vahvasti, horjumatta,
hiljaa rauhassa.