Sohvanlevityspäivä

kuuluu meillä lomiin.
Silloin haetaan leffoja vuokraamosta,
jokainen saa valita omansa.
Silloin kirjoitetaan pitkä herkkuostoslista,
tällä kertaa vanhempi tyttö teki sen,
ja tyhjennetään kauppa herkuista.
Silloin levitetään olkkarin vuodesohva
ja linnottaudutaan siihen,
herkkupöytä sohvan viereen,
ettei kauheasti tarvitse liikkua.
Silloin äiti paistaa pizzat,
jokaisen lempitäytteillä.
Sitten nautitaan täydellisestä löhöpäivästä.

Niin tärkeä päivä,
että tytön opettajakin mainitsi
erään loman jälkeisessä vanhempainvartissa,
että teillä kuulema loman parasta antia oli se
sohvanlevityspäivä.

Meillä on ikävä

Pyryä.

Sadon ensimmäinen

on kypsynyt!
Kyllä nopeasti nyt punertuvat,
tässä lämmössä.

Vettä tuli viimein eilen.
Jyrisikin, mutta ei vielä tarpeeksi.
Yöaikaan parempi ajatella,
lukea, virkata, tehdä tärkeitä muistiinpanoja.

Tytöt piirtävät, paperia tursuaa joka puolella.
Tehtiin kierrevihkot,
jos jotain pysyisi ojennuksessa.
Pienempi haluaa monta vihkoa lisää.
Piirsi ensimmäiselle sivulle
isosiskon.

Se isosisko miettii parhaillaan paljon,
suuria ja kepeitäkin.
Haaveita aikuisuudesta,
muistan itsekin kuinka haaveksin
"Sitten kun olen äiti"...
Nyt onni kuunnella häntä, äitinä.

Sain eilen kauniin kutsun.
Ystävän luo viinille ja leivälle.
Menen tänä iltana.

Varjoissa

näinä päivinä,
huolen varjoissa,
suurin varjo jo hälveni
ja ilo siitä suunnaton.
Huolta kuitenkin vielä,
suruhuolta.

Tässä kesässä on hyvä olla.
Kirpeää elämää.
Lämmintä aurinkoa
ja viileitä varjoja,
kumpaakin tarvitaan.
Tunnen ilon, tunnen surun.

Elämä
kuin kiikkulaudalla.

Kasviskeittoa

basilikalla, maistui tänään hyvältä.
Uin ja rakastuin veteen.
Tein tyynyn valmiiksi, sohvalle.
Neuloin sitä automatkoilla,
kun lomaretkeiltiin.
Sen pieni pyöreä virkattu kaveri
on vielä kesken,
tänään ei jaksa enempää,
kuten tiedätte, on kuuma.

Ai niin, kopioin koulu- ja työtodistuksiani
opiskelupaikkaa varten.
Pitäisi vielä tehdä esittely,
minusta itsestäni.
Että millainen olen,
mitä tehnyt
ja mitä sitten haluaisin.
Taidan kirjoittaa runon.

Iltavalossa

uivat,
pitivät palaverin järvessä.
Kiljuivat,
polskivat,
olivat kaloja,
vesipetoja,
järvihirviöitä,
uikkarit täynnä hiekkaa.

Aurinko kurkisteli rantaan
antaen jänniä sävyjä veden pintaan.
Ihmettelin niitä
ja kolmikon yhteispeliä.
Kiitollinen siitä kaikesta.

Kun olin pikkutyttö
ja riisuin uikkarit päältäni,
niistä hyppäsi paljon mutaa
ja kala.
Muistan ne uikkarit,
jotain käsittämätöntä materiaalia,
mutta niin hienosti kuvioitu
merenelävillä.

Huomenna mennään aamusta uimaan,
minä ja tyttö,
muut reissussa.
Jos minäkin järveen menisin,
arkajalaksi olen muuttunut.
Eikä uikkareissa ole enää
mereneläviä.

No mä tein kassin

mutta siitä tuli vähän törppö.

Pellavalangasta neulottu päällinen
ja intianpuuvillaa sisus.
Tykkään niistä kovasti,
mutta toi kahvasysteemi ei oikein toimi.

Ehkä sitä voi kuitenkin käyttää
torikassina.