Notkeaa viikkoa

teille kaikille!

Kuvassa pala tyttären maalauksesta,
jonka toi kotiin kuviskoulusta.

Löysin kalasoppalautasen

kirpparilta, tuollaisen vanhan Arabian.
Sellaiselta äiti tarjoili kalasoppaa,
sitä parhainta ikinä.
Neljä juomalasiakin löytyi,
niistäkin tuli lapsuus mieleen.
Ja tuo pussilakana,
se on niin iloinen.
Tekisinkö kesähameen...

Tuolla aiemmin värikästä huiviani
muutamakin sanoi vappuhuiviksi.
Ajattelin,
että kyllä,
tarvitsen myös vappukukkia rintapieleen!

Ei taivas tänään tiennyt

tarjoaisiko sadetta
vai selvittelisikö tuhkapilviä,
olisiko lempeä kesän lupaus
vai vaaniva talven muisto,
oli vain tarjolla sekalaista,
epämääräistä,
levotonta.

Pääkin oli levoton,
ei sumussa enää,
mutta sellainen, että kaikki rassasi.
Ei auttanut päätä nostaa sekaviin pilviin,
mutta ihmeesti silti pysyin selkärankaisena.
Sain kertoa väreistä.
Eräs viehtyi murretuista niin,
että voiko parempaa palkkiota työstä saadakaan.

Kotosalla yksi luopui
pitkistä hiuksistaan,
toinen kadotti tärkeimmän
jalkapallonsa,
kolmas tuli tanssitunnilta
posket hehkuen.

Pyykit ripustan aamulla kuivumaan.
Jos ehdin.

Viluinen sumupää

minä täällä tänään.
Aamulla leikkipuistossa
virkkasin penkillä,
mutta en kauaa,
kohmetuin täysin.
Kalsea tuulonen,
on täällä kyllä aurinkoakin ollut,
mutta niin kylmä.
Eilen satoi.

Olen loppupäivän piilotellut
peiton alla,
palellut,
nukkunut, lukenut,
hipsinyt jääkapille,
vältellyt kotitöitä kiitettävästi.

Samaan aikaan tyttönen
pyöri villinä tanssipuvussaan,
esitti kasvavaa kukkasta,
kirmasi ja nauroi,
huusi ENERGIAPÄIVÄ!
Vedin peiton tiukemmin ympärilleni.

Poika palasi futisturnausretkeltä,
oli yön yli,
nyt valtasi sohvan sääret verillä.
Lupasin paistaa pannukakun.
Kunhan suoriudun keittiöön asti
ja taion pöydän edellisiltä tyhjäksi.

Tarvitsisin viikonloppuun kolmannen päivän.

Täksi iltapäiväksi

pakattuna kassiin
kaavapaperia, lyijykynä ja viivotin,
virkkuukoukkuja ja lankoja,
muutama käsityölehti,
vielä lämmin suolainen piirakka
ja jääkaapista nappaan
mukaani viileän valkoviinipullon.


Mennään hyvässä seurassa pitämään
iloista iltapäivää!

Kevätkuplia kaikille!

Poikkeuksia

tavanomaiseen...

Violetti hämmentänyt.

Sokerittomuus tehnyt hyvää.

Pitkä värikäs huivi valmistui,
omaan kaulaani sen heitän.
Tytölle ajattelin,
mutta ex- pinkki tuumasi
"Toi ei kyl oo ihan mun värinen."
Ei munkaan,
mutta nyt on kevät!

Tänään menen töihin vasta kahteen.
Tein lapsille ruuan valmiiksi
ja kävin lenkillä.
Lemppari lenkkipolkuni
oli selvinnyt lumesta!
Olen liikkunut viikon aikana
enemmän kuin koko talvena.

Voi hih!

Tätä keväthuumaa!
Kun saa fillarin kanssa
lentää asfaltilla ja rahisevalla hiekalla
kilpaa auringonsäteitten kanssa,
vilkutella ojanpientareitten leskenlehdille,
hihitellä heränneille pelloille,
tajuta, että kohta,
siis ihan kohta lehdet puissa!

Kuplii,
nipistelee,
pulppuaa!
Energiaa täynnä
olen minä
ja maailma!

Kupliiko sinun sisälläsi
kevät?