Arjesta hei!

En sitten lukinnut itseäni kotimajaan,
vaan kiltisti olen kipittänyt
arjen vilkasta reittiä eestaas.
Sentään jo pikku-lauantai,
että kyllä tästä taas suoriudutaan!

Ajattelin tänä iltana
hankkia hikeä pintaan
imuria perässä kiskoen
ja kuntofillaria sotkien.
Sitten haluan keltaisen kaulahuivini valmiiksi.

Nuutinpäivä.
Kuusi on ja taitaa pysyä.
Jos kuitenkin tyhjentäisi herkkuvarastot,
että edes jotenkin perinteitä kunnioittaisi.

Tykkään tästä lumotalvesta.
Kunpa vielä säilyisi.

Ei mulla nyt muuta.
Letkeää loppuviikkoa!

Jos voisi

jäädä tähän,
olla ja pysähtyä,
pesiytyä kotikoloon
ja viikonloppuun,
siniseen utuun,
lankakerien keskelle,
tekisi kankaista suojaisan majan,
ompelisi oveen salvan,
kirjoittaisi pitkän tarinan,
joisi lämmintä
ja hykertelisi piilossa hiljaa hihitellen.



Eikä tulisi nälkäkään,
sillä kuusenneulasia riittää.
Päätettiin pitää kuusi vielä viikon.

Aamusella

ilmassa sumua
ja jännitystä...
ARVONTAPÄIVÄ!
Arvontaan osallistui huikeat 49 kommentoijaa!
Kiitos kaikille osallistumisesta
sekä mielenkiinnosta!
Kauniit sananne lämmittävät suuresti.
Oli myös ilo
kohdata uusia tuttavuuksia
arvonnan kautta.
Tervetuloa kaikille!

Onnettarena toimi pikkuinen tytär ja
jotain näistä pellavaisista,
vielä tekeillä olevista
lähteepi seuraaville kolmelle...

ONNEA VOITTAJILLE!
Villilintu,
Pikkujutut
ja
Mirka
(en kommentin kautta löytänyt blogiasi...
Mirkan mietteet?)
laittakaapa osoitetietonne sähköpostiini,
niin saatte tammikuun aikana palkinnon kotiin!

Ja kun teki niin mieli vielä nostaa yksi voittaja,
niin tytär kauan ja hartaasti sekoitteli lappuja
ja nosti sen, mikä parhaimmalta tuntui
ja lähettää jotain ihan hänen itsetekemää...

Minttumaarille!

Onnea!

Onnellista lauantaita kaikille!

Aurinkoa

rintapieleen,
voimavaraksi ja
kiitollisena jo näkyneistä auringonsäteistä!

Penaali kynille,
joilla teen tärkeät muistiinpanot
tälle vuodelle.
Ja tästä vuodesta.
Vakaana ja vahvempana,
toivon.

Olen villiintynyt
virkkaamaan ympyröitä.
Novitan Tempo
on mielestäni herkkulanka
ja nuo värit yhdessä...
minua nyt.
Ympyrät asettuvat pian
erääseen laukkuun.

WOW!
Upea määrä arpajaisiin osallistuneita jo kertynyt!
Kiitos teille suloisista,
kannustavista,
iloisista
kommenteistanne!
Minä hymyilen!

Ja vielä ehtii,
arvonta lauantaina.

1 vuotias

on blogini tänään!
Pakkanen paukkui myös vuosi sitten.
Hauska ja antoisa on ollut tämä
ensimmäisen vuoden matka blogimaailmassa!

Kiitos teille kaikille lukijoilleni,
teille, jotka jaksatte vaihtaa pieniä ajatuksia
kommenttien muodossa,
ne ilahduttavat suuresti
ja saavat blogiin henkeä.

Juhlan kunniaksi
Satunkaa-blogin ensimmäinen
ARVONTA!

Jätä kommentti tähän postaukseen
ja olet mukana.
Arpajaisvoittona jotakin
pientä, pellavaista, satumaista
ja itsetehtyä!
Aikaa osallistua on perjantaihin asti.

Ja matka jatkukoon...

Valkoinen

oli minulle vieras väri pitkään.
En pitänyt sen kylmyydestä,
en voinut ajatellakaan valkoista vaatetta ylläni,
valkoiset astiat ahdistivat
enkä ylipäänsä pitänyt koko väristä,
missään muodossa.

Opintojen päätteeksi pidimme
kahden luokkakaverin kanssa yhteisnäyttelyn,
jonka teemana oli valkoinen.
Kauhistutti.
Ajattelin, etten koskaan ikinä saa yhtään mitään aikaan.
Kuitenkin, hiljalleen,
löytyi kiehtovia kankaita,
valkoisia,
pehmeitä,
vanhoja verhoja,
inspiroivia,
valkoinen alkoikin yllättäin elää mielessäni...

Siitä syntyi monta juttua,
kankaita kertyi
ja tulin ystäväksi valkoisen värin kanssa.
Ihastuin sen puhtauteen, voimaan,
samalla kiinnyin lumeen, talveen, pakkaseen.
Näyttelyn nimi oli Lumiuni.

En vieläkään käytä valkoisia vaatteita,
eivät sovi minulle.
Mutta väriin olen kiintynyt
ja arvostan kovasti.

Lumiuni-puku

Talviperhosia

Halauksia Eija ja Heidi,
näyttelykaverit!

Tälle päivälle

kun oli niin kaunista