että akut tuli ladattua eilen,
ihan täydellisenä lepopäivänä.
Hyvillä mielin taas eteenpäin.
Kuu kurkisteli taivahalla
ja minä sain vähän piperreltyäkin sohvan nurkassa.
Näistä langoista syntyi kulhollinen namupaloja,
ihan vaan kun halusin jotain pientä ja kaunista.
En tiedä vielä päätyvätkö ikkunaan koristeiksi
vaiko pysyvät herkkuina kulhossa.
Piposenkin pyöräytin jämälangoista
ja tyttönen sen heti itselleen omi.
Minulla on niin monta keskeneräistä työtä,
pikku myttysiä löytyy sieltä täältä,
yllätyksiäkin välillä, kun jo unohtanut.
Olen vain sellainen tekijä, että kaikenlaista yhtäaikaa
ja mielialan mukaan.
Pitää olla jotain isoa ja jotain ihan pientä
ja eilen keskeneräisistä huolimatta
oli saatava jotain kaunista ja pian valmista.
Välillä se harmittaa, se keskeneräisyys,
vaikka en kai muuten osaisi tehdäkään.
Tämä oranssi kasa kesken,
liivi siitä tulossa ja vain kaulus enää puuttuu.
En tykkää lukea ohjeita ja tämän kanssa pakotin itseni siihen,
nyt se sitten huilailee odotellen oikeaa hetkeä.
Ja näitä epämääräisiä kukkia on jo paljon,
niistä pitäisi tulla pikkuinen
epämääräinen liivi (joo, tykkään liiveistä),
kunhan joku päättelisi langat ja kasaisi
kukkaset liiviksi.
Sitäkin odotellessa.
Ompelukone taitaa olla talviunilla.
On ainakin ollut ihan hiljaa,
ei ole edes kuiskutellut luokseen.
Täytyy joku päivä sitäkin vähän herätellä,
keittiöön ostin verhokankaan...
ja alakerran naapurinkin verhot vielä ompelematta....
Marraskuulle minä sanon
tervetuloa ystävä hyvä!
Olen aina tykännyt.
