sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Ihana pieni


ja niin liikuttava!
Katsokaa nyt, mitä tyttö toi eskarista.
Kehikolla kudotun työn,
koko 12x15 cm.
Olen ihan tohkeissani tästä,
se on niin suloinen,
itse tehty,
hirmuisen tärkeä
ja juuri Kiko-pupulle sopiva löhöilypatja.

Olen tosi kiitollinen,
että siellä tehdään,
kokeillaan, kannustetaan.
Paljon sellaista, mikä lähtee lapsilta itseltään.
Arvokasta!

Eilen tyttö meinasi, että tämän voisi laittaa seinälle.
Taatusti,
maailman suloisin taidekäsityö,
sanoo tämä äiti.





9 kommenttia:

Taikku kirjoitti...

Oih...ihana! Olet Satu aarre lapsillesi kun ymmärrät heidän tekemistensä arvon.

Rva Pioni kirjoitti...

Tykkään myös:)

kata kirjoitti...

Suloinen! Ja niin pehmoiset värit. Kyllä pupun kelpaa.

Eija kirjoitti...

Aivan ihana!!

Päivikki kirjoitti...

Siinä on kyllä oikean räsymaton tuntu. Kissi varmasti viihtyy!

Linnea kirjoitti...

Smak! Ihana. On hienoa, että päiväkodissa viitsitään opettaa lapsille taitoja. Muutakin kuin kynätaitoja ja tietokonetaitoja.

Satu kirjoitti...

Lämmin kiitos kaikille, olette kultaisia!

Irmeli kirjoitti...

Jess, hienoa! Muista kehua eskarin tätejä, ja varmaan jo oletkin:)

Kerran törmäsin yhteen lasteni kässyopeen, joka piti minua todella typeränä, kun kerroin säilyttäväni työt ja pitäväni niitä esillä!

Poika täytti eilen 21v. ja vieläkin hänen lapsena tehtyjä töitä on näkösällä (monta)

Maasi kirjoitti...

Laten tuomat itsetehdyt tuotokset on parhaita!