sunnuntai 23. tammikuuta 2011

En sano muuta



kuin, että nyt tekisi mieli karata.

Pakkaisin rakkaat mukaani,
rikkoisin jäät edestäni
ja nostaisin purjeet pilviin.

Enkä pakenisi talvea, en,
vaan juuri nyt
talveakin kylmempää arkea.





15 kommenttia:

sade kirjoitti...

Voimia arkeen <3

kata kirjoitti...

Voi Satu... auttaisiko jos kattaisit ne ruusulautaset aamupöytään? Mä näin muuten kaupassa uudenlaisia ruusukuppeja, joista ensin en tykännyt yhtään, mutta en saa niitä mielestäni, ehkä piankin juon aamukahvini sellaisesta...nimi oli KoKo Roses.

Maria kirjoitti...

Ymmärrän Satu!!!Minä voisin tehdä samoin.
Lämpöinen halaus alkavaan viikkoon.

Rva Pioni kirjoitti...

Koita löytää edes pieni lämpöinen villan hahtuva, hymy, silitys, sana tai laulu sieltä kylmästä arjestasi.
Hyvää viikkoa!

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Voi, Satu. Joskus minuunkin iskee niin samanlainen olo. Miten se arki osaakin joskus suorastaan iskeä vasten kasvoja? Voimia siihen! Pian, pian kaikki on taas toisin ♥

Hannele kirjoitti...

Kovasti voimia sinne arkeen sinulle lähetän <3

tinttarus kirjoitti...

LAitan täältä matkaan yli tuon viileän harmauden ilonsäteen luoksesi kulkemaan...nappaa se kainaloosi kuumasta kupposesta, lapsen supersuloisesta käsityöstä, kauniista sävelestä, seuraavan ruusulautasen löytämisen riemun ajatuksesta, hymystä, sipaisusta....
VAhvistava halaus arjen kylmään, lämmöllä ja ajatuksella juuri sinulle.

Helmiainen kirjoitti...

Lohdutukseksi; sen kurjan arjen jälkeen pienetkin juhlahetket tuntuvat suurelta juhlalta, ja pienetkin ilonmuruset suurilta ilonmöhkäleiltä. . . Eiväthän ne miltään tutuisi, jos koko ajan olisi vain juhla ja ilo. Arjen ankeus siis on ihan hyödykästä, vaikka se ei yleensä siltä tunnukaan. . .

Voimia!

Anonyymi kirjoitti...

Huomaan että puhumme samasta asiasta;-)

Lankastia kirjoitti...

Voimia ja auringon lämpöä sinulle!

himalainen kirjoitti...

Ihan samat ajatukset, kylmää nihkeää arkea haluaisin perheen kanssa yhdessä paeta.
Tunnistin tunteen joka sanasta.
Ehkä se tästä pikkuhiljaa, päivä kerrallaan...

Anonyymi kirjoitti...

Voimia niin pitkään kuin kylmää kestää. En tiedä, mikä Sinua juuri nyt parhaiten auttaisi, mutta kovasti toivon, että hyytävä "ilma" olisi vain väliaikaista ja nopeasti ohimenevää.
Sari

pikkujutut kirjoitti...

Saman voisin tehdä minäkin...
Voimia sinne.

Satu kirjoitti...

sade!Kiitän, voimia tarvitaan!

kata! Oi, pitääkin tutustua! Ja sinä ihana, KIITOS!!! Niin kaunis, niin ihana yllätys, olen ihan myyty! Haen kehykset ja hän pääsee seinälle! Halaus!

Maria! Kiitos. Pitäisiköhän karata oikein isommalla aluksella?

Rva Pioni! On jo paljonkin hyvää löytynyt, muuten ei tästä tulisikaan mitään. Töissä lasten kirkkaat katseet saivat mut lumoihin eilen, löytyi onni. Kiitos, ja jo keskiviikko!

lumiomena! Niinpä, välillä niin raskasta tarpomista, että huh. Onneksi on valo jo niin lupaava! Kiitos!

Hantta! Kiitos :) ja minä lähetän pian sulle postia!

Satu kirjoitti...

tinttarus! Ihanaa, kiitos, tämän voimalla jaksan vaikka miten! Olet kiltti!

Helmiainen! Olet oikeassa! Vaikka en juhlaa niin kaipaakaan, kun olisi tämä arki vähän väljempi, lyhyemmillä työpäivillä vaikka pötkisi jo pidemmälle. Kiitos!

piilomaja! Just det.

Lankastia! kiitos paljon! Sinulle myös!

himalainen! Niin, minä tiedän... olisi suurelle alukselle tarvetta...koitetaan jaksaa. Valo oli tärkeä tänään, olin 5 töissä, eikä pimeys ehtinyt saada kiinni. Voi hyvin.

Sari! Tarvitsisin aikaa ja energiaa. Appelsiineja olen nyt syönyt ja lopputilin ottamista töistä harkinnut ;). Koitan jaksaa. Kiitos.

pikkujutut! Tilataan jättialus ja paetaan, taistellaan arkea vastaan ja etsitään aurinko. Voimia!