maanantai 11. lokakuuta 2010

Tytölle



säärystimet valitsemastaan
Novitan Crystal-langasta.
Kerällisestä jäi lankaa hippunen,
niin että saatiin vielä virkattua korukin,
lisäkimalteilla.

Ja tässä kuvassa vielä loppusuoralla oleva
talvivilttini on nyt valmis.
Novitan Tempo-lankaa.
Viltin koko 90x130.
Pehmeä ja hyvin lämmin.
Sen alle on hyvä pesiytyä neulomaan uusia juttuja.
Tosin tyttö on aika hyvin ominut sen itselleen...






11 kommenttia:

kata kirjoitti...

Satu, peittosi on mahtava!
Saisko siihen ohjeen?? Näyttää siltä että voisi jopa meikäläiseltä onnistua...
Kyllä sun lasten kelpaa kun äiti osaa tehdä kaikkea kivaa, korujakin!

Marja kirjoitti...

Superhieno peitto! Tempo on ihanaa lankaa, sopii juuri tuollaisiin kääriytymisjuttuihin.

Minkä kokoinen peitto on?

villasukka kirjoitti...

Ihanan kaunis ja lämmin peitto, on sen alle mukavaa sukeutua.

Maria kirjoitti...

Kaunis peitto antaa varmasti hyvät torkku-unet sen alla.

Pipsa kirjoitti...

Ihanat neulomukset! Kokonaisen peiton neulominen vaatii kyllä aikaa. Lopputulos on kaunis. Ja kaunis on sinun blogisikin!

Merruli kirjoitti...

Viltistä tuli upea!

Olen vakavasti harkinnut tuon Novitan paljettilangan hankkimista nuorimmaista varten, koska hän haluaa tällä hetkellä ylleen vain superpehmeää ja mahdollisimman paljon glitteriä, jokaisesta lämmittävästä vaatekappaleesta saa käydä vääntöä, ehkä pieni erä paljetteja helpottaisi.

Anonyymi kirjoitti...

No siinä on ollut neulomista! Isällä on villalangoista virkattu peitto ja siinä on lämmön lisäksi se mukava puoli, että se painaa jonkin verran, vähän niinku vanhanaikaset täkit. Mukava varmasti tuo peitto :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Toi talviviltti on tosi kaunis. Ei tuommoiseen kääriytyneenä voi olla kuin onnellinen. Kauniit värit. Koskahan tämä blogien lukeminen tekee tehtävänsä ja minäkin kaivan puikot esiin. Se olisi maailman kahdeksas ihme.

Satu kirjoitti...

Kata! Oi kiitos ja ihana kuulla susta! Ja varmasti onnistuu, helpompaa ei olekaan! Neuloin riveittäin oikeaa ja nurjaa satunnaisen määrän värejä vaihdellen ja reunaan virkkasin pari kerrosta. Että eikun hommiin! Ja kyllä mun kelpaa, kun on kaksi tyttöä, jotka tykkää äidin tekemistä!

Ilona! Minäkin tykkään, muhkeaa ja pehmeää ja saa nopeasti aikaan. Eikä karhi. Painavaa on, siksi peitosta ei tullut isompaa, koko onkin tossa postauksessa, 90x130. Kiitos Ilona!

Villlasukka! Totta, vaikka pesiytyä koko talveksi! Kiitos sinulle!

Maria! Kyllä, jo testattu! ;) Kiitos sinä suloinen!

Satu kirjoitti...

Pipsa! Kyllähän se aikaa vei, mutta ei niin kauaa kuin arvelin. Paksu lanka ja paljon telkkarin katselua iltamyöhällä, siitä se tuli :) Ja olen aikas iloinen, että valmistui ennen pakkasia! Kiitos Pipsa, ilo kun kävit, tervetuloa toistekin!

Merruli! Kiitän hymyillen! Kannattaa kokeilla, voisipa toimiakin! :) Itse en ollut järin innostunut, kun tyttö langan valitsi, mutta...tiedätkö, nyt mullakin on mustasta sellaisesta kaulahuivi...:D Ei mitään ihannelankaa, mutta juuri nyt pieni säihke on tarpeen!

elinam! Totta, painaa juuri niinkuin vanhat täkit! Haaveilen vielä sellaiseta keveästäkin, kuin pilvestä, mutta siihen voisi hurahtaa aikalailla aikaa, jos ohuesta langasta neuloisi...

Kirjailijatar! Kiitos, on sen alle onni pujahtaa! Haa, huomaan, että vähän kiinnostaa! Jännityksellä odotan, koska puikot löytyvät käsiisi. Maailmahan on ihmeitä täynnä! ;)

Syysleimu kirjoitti...

ihana ihana peitto!