sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Kaunotar

8 kommenttia:

Linnea kirjoitti...

Kaunottarella hyvät värit. muodosta viis ;-)

villasukka kirjoitti...

Syksy tulee, niin kuihtuminen alkaa näkymään. Todentotta vielä kukkaset kukoistaa, joissakin paikoin ihan ,vaikka lehdet alkaa kellastuu.
Kotipihamme on kauniin ruskaan värin peitossa, ikkunasta on kaunis värimaaimman näky.
Mukavaa sunnuntaita!

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Kaunotar se on edelleen, vaikka vähän kuivahtanut. Hieman kuin hiljattain lukemani Nevanlinnan Marie.

Meillä muuten unikot uhmaavat luonnonkiertoa ja tekevät väkisellä uusia kukkasia. Ei auta, vaikka niille kuinka puhuisi siitä, että ensilumi saattaa sataa etelässäkin jo lokakuussa :)

Lankastia kirjoitti...

Mua jotenkin kiehtoo paljon enemmän kuihtuvat kukat ja kasvit.

Tosi osuva tuo opiskelun kuvaus! Oispa niin hienoa vain osata fokusoitua opiskeluun eikä haihatella kaikkea muuta ja sitten todeta: "oho, on jo ilta".
Toivottavasti oot jo tervehtynyt!
Kaunista sunnuntaita sinulle!

Nina kirjoitti...

Voi miten kaunista!
Halaus sinulle.

Maria kirjoitti...

Ruusuni eivät jaksaneet kukkia helteellä -aloittivat nyt.Saan ehkä lumikuorrutus kuvia jos onnistaa.Kiitos Sinulle kun olet siellä!
Maria

Satu kirjoitti...

Linnea!:) On kauniit värit, hurmaavat suorastaan! Rakastan noita rupsahtaneita. Ehkä se on jotain samaistumista! :D

villasukka! Kiitos sinulle! Maailma on upeaa hehkua nyt tulvillaan.

lumiomena! On, minustakin. Jotenkin arvokkaan oloinen, ylpeä siitä, mitä on. Voi unikkoja! Eikä puhe auta? No höh. Mitenhän niitten nyt käy. Kerrothan sitten.

Lankastia! Sama täällä, jotain hienoa luonnetta noissa kuihtuneissa. Just niin, se olisi todellakin hienoa, jos pystyis oikeasti vaan keskittymään juuri niihin oikeisiin asioihin...sitä odotellessa! Tsemppiä sulle! En oo tervehtynyt, en pääse vielä huomennakaan töihin...

Nina! Oi kiitos, molemmista!

Maria! Kiitos Maria itsellesi, kultainen olet. Ruusut ovat lumikuorrutuksella kuningattaria!

Helmiainen kirjoitti...

Kaunotar, mi kaunotar! Sitä katsoessa, vaikkakin jo noin lakastuneena, tunsin ruusun tuoksun nenässäni. Hassua!

Kiitos vielä kun kävit avajaisissa, ja lahjastakin!

Minunkin "toimistoni" on monesti juuri tuollainen keko, hallittu kaaos, papereita tuossa kulmassa, helmiä täällä. Ja ruokailu hoidetaan sitten missä hoidetaan. . .