tiistai 5. lokakuuta 2010

Hetki hiljaisuutta




ympärilläni keskellä arkipäivää.
Iski kurkkukipu ja koko pää on tönkkönä,
kotona poissa työn ääreltä.

Kurja olo, mutta kuulen hiljaisuuden.
Se vasta onkin jotain.
Pitäisi ollakin sellaisia hiljaisuushetkiä säännöllisesti,
niin, että oikeasti ollaan ja tyhjennetään pää äänistä.
Ainakin hälystä, melusta, monelta suunnalta tulevista pyynnöistä,
hektisestä puheensorinasta.
Eihän linnunlaulu haittaisi, lehtien havina, veden liplatus.
Mikä sitten kenellekin on sitä hiljaisuutta,
mikä ääni tuo rauhan.
Taitaa niitä ollakin sellaisia rentoutumisäänilevyjä.
Kissan kehräyskin on rauhoittavaa,
sitä onkin niin kova ikävä.
Kissamme kömpi aina iltaisin sänkyyn mentyäni
vatsani päälle kehräämään, voih.

Luulen, että kuuloni on oikeasti heikentynyt.
Joudun usein kysymään, että mitä häh?
Jospa kuuloni on väsynyt, kylläsynyt, kurkkuaan myöten täynnä?
Laittaa luukut kiinni kokonaan?
Miksei, jos muutenkin keho reagoi uupumukseen
väsähtämällä sieltä sun täältä, eri tavoin.
Pää on jo täynnä ääntä, enää ei mahdu.
Haloo, olkaa hiljaa!

Olen saanut tukiviittomakoulutusta.
Vaikka tukiviittomissa käytetään puhettakin,
silti...
kädet puhuvat hiljaa.

Kuuletko ääniä, kun luet tekstiä?
Soiko tekstin kirkonkellot ääneen,
laulaako kaunisääninen nainen tai itkeekö lapsi?
Kuuletko vai kuvitteletko?

Täällä kuuluu kohta teeveden sihinä
ja sen jälkeen testaan
soiko sanat paperin ulkopuolellakin.



Toivottavasti sinulle kuuluu juuri nyt hyviä ääniä.



9 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Saapasmaassa ihmetellààn ihmisià, jotka rakastavat hiljaisuutta. Yksin oloa. Silti hekin menevàt luonnon helmaan - pois kaupungin hàlinàstà - mutta mukana pitàà olla muutama kaveri! Yksin he tuskin menevàt mihinkààn! Pikaista toipumista, sillà ei hiljaisuus ole mukavaa, jos kurkku on kipe.

Päivikki kirjoitti...

Mulla täällä hurisee neulekone. Se ei oikeastaan ole miellyttävää hurinaa, vaan metallista melskausta ja pidänkin yleensä kuulosuojaimia. Hiljaisuus, siitä nautin... Toiset pitävät lenkeillä soittimia korvissaan, minä kuuntelen metsää ja nautin!Parantelehan rauhassa!

himalainen kirjoitti...

Kirjoitit niin kauniisti. Minullakin kova ikävä hiljaisuutta, sellaista, että joku toinen tai jokin toinen sanoisi, että nyt hetki hiljaa, ole vain, ei mitään muuta. En oikein osaa itse, en nyt. Meidän kehomme on viisas muistuttaja, vaikkakin vähän kurjalla tavalla joskus, mutta ehkä me tarvitsemme sen.
Toivottavasti ehdit saada riittävästi lepoa.
Minä kuulen kylältä jotain etäistä ääntä, muuten on hiljaista nyt hetken. Tämäkin on jo aika hyvän verran hiljaista.

Linnea kirjoitti...

Kiitos, hyviä ääniä kuuluu, hiljaisia. Syötiin ja lapset lähtivät kuka minnekin. Teevesi suhisi hetki setten, nyt vain tuoksuu...

Maria kirjoitti...

Rakastan hiljaisuutta yksin ollessani-Ja kyllä mun kuulo on huonontunut töissä äänivuorien keskellä -lehti rapisee neljäs tytär lukee,vesi kohisee mies tiskaa:))ihania ääniä ja kahvi tuoksuu pihaan asti.Parane pian!

Kirjailijatar kirjoitti...

Minullekin on viime aikoina sanottu moneen kertaan, etten kuule mitään. Ja minustakin tuntuu siltä...taitaa olla vaikkua korvissa tai sitten korvat on vaan väsyneet :) Hiljaisuus on ihanaa ja parasta ovat luonnon äänet.

villasukka kirjoitti...

Kyllä hiljaisuutta välillä kaipaa.On niin mukavaa mennä metsään, kauas muista hälinöistä, kuunnella vain luonnon ääniä.

Onko muilla ongelmia bloggerin kanssa. Minä en pääse kirjoittaa uutta postausta eilen,enkä nytkään.

Tirpana kirjoitti...

Oi hiljaisuutta. Se välillä soi musiikkina korvissa. Nyt kuuluu tiskoneen tasainen lotina. Ihan mukava aääni sekin. Iloa viikkoosi!

Satu kirjoitti...

Lissu! Hih, naurattaa luonnehdintasi saapasmaalaisista! Kiitos, tuli loppuviikko saikkua, kävin tohtorilla, kurkku aikas rouheassa tilassa.

Päivikki! Parantelen ja onneksi rauhassa ja useamman päivän. Ihanasti sanot, että kuuntelet metsää! Juuri niin, kauneinta sointia!

himalainen! Kiitos :) Niin, välillä vaikea itse pysähtyä ja ottaa se hiljaisuus ja rauha, helpompaa, että joku muu pysäyttää.
Kaunista tuo "aika hyvän verran hiljaista"...se jää päähäni nyt soimaan lempein sävelin, hiljaa.

Linnea! Oi, kuuluu tuoksua! :)

Maria! Kiitos ja voi, kahvi tuoksuu pihaan asti, kuule, melkein tänne asti! Nyt täytyy keittää kupillinen, ihan pian! Niinpä, työmme on aika meluisaa, eipä ihme, että vähän heikkenee...

Kirjailijatar! Uskon aika tosissani väsyneisiin korviin, ääntä nykypäivänä tulee niin koko ajan ja monelta taholta. Vaikun saa onneksi pois :D

Villasukka! Olet oikeassa, se on rauhaa, ihan terapiaksi asti.

Mulla on blogger toiminut kyllä, VIELÄ, mutta olen lueskellut muualta, että vaikeuksiakin on ollut...

Tirpana! Kiitos! Täällä hurisee nyt pyykinpesukone ja kello tikittää seinällä. Kiva, että senkin joskus huomaa.