On aika

pakata reppu

ja vaihtaa maisemaa,

toisille teille, uusiin tuuliin.

Sama pää ja samat ajatukset,

mutta toinen osoite.

Tulethan mukaan

sivukujille.

Vanhojen tammien keskellä

oli minun seikkailuni tänään,

harmaana, hiljaisena pyhänä.

Siellä oli voima puissa,

rauha maisemassa,

täydellinen hiljaisuus, 

vanhat, sitkeät rauniot

ja sellainen ikiaikaisuuden tuntu,

mikä juuri tänään tuntui niin oikealta.

 

Namut

tuli näistä tyttären sukista!

 

Sivukujat

ja salaiset kurkistelut.

Aineksia tarinaan jos toiseenkin.

Matkan suola, sanon minä.

 

Joko tai

Jos lapsi olisi kuumeeton, olisin töissä.

Mutta olen kotona.

Jos itse olisin jo kunnossa, lähtisin illalla lenkille.

Mutta yskin yhä. 

Näin jo unta, että juoksin 10 kilometrin lenkin.

Se tuntui taivaalliselta.

Olen yskinyt viisi viikkoa, enkä siis ole liikkunut aikoihin.

Se on jotain muuta kuin taivas.

Jos marraskuu jatkuu näin lämpöisenä,

on ryhdyttävä toimeen ja

virkattava ohuen ohuesta vitivlkoisesta langasta 

lumihiutaleita,

kun niitä ei kerran taivaalta saada. 

Jos pesukone olisi kunnossa,

pesisin pyykkiä taukoamatta.

Nyt pesen pikkupyykkiä omin kätösin

pyykkivuoren kasvaessa tarmokkaasti huimiin korkeuksiin.

Jos kaipaa uusia tuulia,

avaisiko ikkunan

vaiko kokonaisen oven?

Entä jos tuulet ovatkin muita kuin lempeitä,

voivatko ne silti olla hyviä?

Jos pitää luukut kiinni, tukehtuuko kokonaan?

Valkoista

vai kirjavaa?

Veriroiskeita ja hiphopaskelia

meillä tänään.

Pienemmän tyttären tanssitreenit jatkuvat kotiolohuoneessa

varsinaisten hiphoptreenien jälkeen.

Hiki päässä musan pauhaessa.

Isompi tytär vetäisi kajaalit silmiin,

kurkun auki ja kietoutui verisiin sideharsoihin.

Lähti discoilemaan, syksyn kuumin tapahtuma koulussa.

Poika pyöräytteli silmiään tämän kaiken keskellä,

vetäisi futiskamat päälle ja pakeni pimeyteen.

Minä etsin kadotettua marraskuuta, en löytänyt,

vaan korvikkeeksi tyhjensin kirjaston mm. joulukirjoista.

Uunissa paistuu hunajainen peltileipä

auringonkukansiemenillä höystettynä.

Iltapalaksi sitä ja niitä kirjoja.

Kun maanantaina ollaan

siinä vaiheessa päivää,

että perunat kiehuvat kotihellalla,

sanoisin, että ollaan päivässä, viikossakin 

jo hyvällä mallilla.

Maanantai-illan hämärässä on tunnelma kohdallaan,

enkä halua nyt pilata sitä 

ajattelemalla rikkinäistä pyykinpesukonetta 

tai epätietoisuutta loppuvuoden kuvioissani. 

Sen sijaan kuuntelen lapsiani,

etsin kankaankuviointikamppeeni esille,

nautin c-vitamiinia ja kupillisen kahvia

sekä loppuillan aion neuloa sukkaa. 

Sitten nukun aina marraskuuhun asti.