tässä palaillessani tautisumusta,
huomaan kodin olevan täynnä paljon muutakin kuin
ihanaa keltaista auringonvaloa.
Villakoirat (vai dinosaurukset?) eivät hievahdakaan
valon kutittelusta, ovatkohan jämähtäneet kiinni lopullisesti?
Sohvan vierustalle on joku kasannut erinäisiä
epätoivoisia pinoja, sanoisinko yritelmiä tarttua asioihin
(koulukirjoihin, piirtämiseen, kirjoittamiseen),
surullisena siinä retkottavat, aloittamattomat.
Keittiön pöydän alle on viikon aikana rakentunut
koti tytön pehmeille ystäville,
eihän sitä voi sieltä poistaa, niin hieno on.
En tässä stressaa, teen vaan huomoita,
iloitsen, että jaksan taas havaita asioita!
En todella aio vielä hetkeen tarttua imurin varteen,
pyykinpesua on ollut pakko aloitella,
viikossa on ehtinyt kertyä kohtalainen Kilimanjaro.
Lapset ehkä tarvitsevat talvilomareissulle puhtaita vaatteita mukaan.
Kunpa eivät nyt sairastuisi.
Keittiön pöydän päällekin on ilmestynyt jotain uutta,
tyttö teki raketin.
Sillä ampaistaan eteenpäin,
kohti energisempää olotilaa!
Voikaa te hyvin siellä,
älkää sairastuko!
8 kommenttia:
Kylläpä on kotoista täällä. Minäkin mietin, että pitäiskös alkaa varmuuden vuoksi tarjoilla c-poretta perheelle ennen lomaa...
Rva Pioni! Niin, kotoista on kyllä, se on totta :) Muistan kerran, kun lapset olivat ihan pieniä ja koti oli todella, siis joka kolkkaa myöten, kaaos ja yksi uusi tuttavuus, naapurinrouva, myöskin pienten lasten äiti, tuli ovellemme. Pyytelin sotkua anteeksi ja tuumasin, että kai teilläkin tällaista. Olin ihan nolona, kun hän totesi, että ei todella, heillä mies on tarkka siivooja. No, ryvin siinä tuskassa aikani, kunnes sitten seuraavalla kerralla, kun tämä rouva uskaltautui meille kylään asti, hän supatti mulle että "Teillä on kyllä ihanan kotoista, tällaista lasten kanssa kuuluukin olla" . Tätä olen muistellut ja sen mukaan elänyt :D
C-pore on varmasti hyvä. Ihmettelen suuresti jos meillä muu perhe säästyy tältä, mutta kovasti niin toivon.
Ihana kuulla että olet paranemaan päin! Sellaista meilläkin aina on ollut, kaaosta ja villakoiria. Mutta lapset sai rakentaa majoja pöytien alle ja hyppiä sängyllä, se on pääasia. Ja nyt kun lapset on jo isoja, niin koirat saa juosta kilpaa pölykoirien kanssa. Kotoisaa!
Ja muista että jos pesemättömät ikkunat ja pölyiset pinnat häiritsisivät, niin silloinhan ei voisi ikinä nauttia auringonvalosta...
Hyvää viikonloppua!
Tuttua ja aion varastaa käyttöön lauseesi: En stressaa, teen vain huomioita.
Olen tänään huomioinut mm. epäilyttävän kasan keittiönnurkassa ja oikean kennelin villaystäviä pitkin nurkkia.
Ensi viikolla iskee luutatyttö! :-)
Tuo raketti on yliveto. Minäkin olen sitä mieltä, että kotona saavat näkyä elämisen jäljet. Olisi kamalaa asua minimalistisessa jämptiydessä tai museossa, jossa ei uskaltaisi tehdä mitään. Oikein iloista lomaa teille (vai lapsille vaan?)!
Minullakin on tureessa muistissa syksyinen, kun en pysrynyt kuin ujeltamaan sohvanpojalla. Onneksi äitini tuli apuihin, sillä mies oli kiertueella. Toipumiseen meni yllättävän monta päivää. Ihania havaintoja...elämää...merkki paranemisesta.
ihanaa että selätit pöpöt vihdoin! mukavaa talvilomaviikkoa! itselläkin vajaa viikko, aika iloista! :D
Kata! Kiitos sinulle kotoisista sanoista :) Joo, meidän ikkunat on niin järkyt, että jos siitä välittäisin, niin olisin maan raossa...Koirien ja pölykoirien kilpajuoksut naurattaa! Halaus Kata!
Linnea! Huomiot ovat sellaisia lempeämpiä :) Ja Luutatyttö on ihana! :D
Kirjailijatar! Minustakin :) Tyttö on niin malttamaton luonne, että kun jotain saa päähänsä, se on tehtävä heti ja valmiiksi. Ei tuossakaan kauan nokka tuhissut.
Hui jämptiys! Ja sellainen kylmä steriilinen ympäristö...Mielummin todella tämä suloinen kaaos.
Vain lapsilla loma, tytöt lähtivät jo eilen mummin ja papan luo, poika menee huomenna perässä. Mulla on vielä tästä järkystä taudista johtuen saikkua tämä pv, sitten töitä ja kouluakin perjantaina.Mies tekee myös hommia koko viikon.
aurinko ja kuu! Joo, monta päivää on mennyt, onneksi tämän päivän lekuri kirjoitti vielä sairaslomaa. En ole varmaan koskaan ollut näin kipeä. Ja pari viikoa sitten oli se vatsatauti. Toivottavasti nyt olen sairastanut riittävästi, mielummin monen vuoden edestä. Ja todella, on ollut ihanaa, kun jaksaa jo taas puuhastella. Kotityötkin on tuntuneet juhlalta, oikeasti! :)
Mirka! Sanos muuta, toivottavasti sain ne pois pitkäksi aikaa!
Ihanaa lomaa sinulle, nauti! Minä olen töissä, mutta viikon tässä olenkin maannut kotona, niin ihan hyvä päästäkin työn ääreen. Ja lapsilla kuitenkin kivaa vaihtelua mummin ja papan luona, kunhan vain pysyisivät kunnossa. Muista juhlia vapaita! ;)
Lähetä kommentti