kotimaiset oli nopeasti syöty.
Meillä unta riittää kesäaamuina.
Hienoa herätä heinäkuun lämpöön.
Lomapäivien lähtemiset sen sijaan
eivät ole ollenkaan niin hienoja.
Pienin hihkuu innosta että sikakivaa,
keskimmäiselle kaikki on ihan sama
ja isoin meinaa, ettei ainakaan ui.
Ja kun luulee ehdottavansa
mieluisaa tekemistä!
Mahdoton tehtävä miellyttää jokaista yhtäaikaa.
Se isoin laahustaa perässä naama nurinpäin
samalla kuin pienin kirmaa edellä villinä.
Sitä isointa ei mikään naurata,
se jättäytyy jälkeen, ettei kukaan vaan näe,
että se kulkee perheensä kanssa.
Lopulta ne kaikki on kuitenkin samassa järvessä
ja nauravat samoille hulluille jutuille,
käkättävät pienessä pukukopissa kippurassa
ja hölmöilevät kahvilassa,
niin että lopulta meitä vanhempia hävettää
ja me ollaankin ne,
jotka kulkevat autolle hyvin paljon jäljessä.
Varhaisen murrosiän tuska on vaikea.
Meille kaikille osapuolille.
Joo, tiedän, kuuluu asiaan.
Joo, itse olen ollut samanlainen, niin me kaikki.
Tiedän. Ja ymmärrän.
Silti se on välillä sietämätöntä sulatettavaa.
Se oma napa ja välinpitämättömyys.
Mutta eikö sen niin kuulukin olla,
että vanhempien pitää tuntea
ymmärryksen lisäksi sietämättömyyttä.
Nyt kuitenkin taas kotona
ja kaikilla taitaa olla hyvä olo.
Täällä on rauhallista.
Mies nukahti kirjan ääreen,
tuuletin hurisee.
Minä palaan oman kirjani kainaloon.
3 kommenttia:
Pakko kysyä; minkä ikäinen perässälaahustaja teillä on?
Meidän on 11, mutta luonteeltaan ollut kyllä aina hiukan tuollainen....
Mutta kaikki mitä kerroit sopii niin hyvin..ja joo, muistan itsenikin. Miten vaikea oli vuosi kun olin 11-12 justiinsa. Oi voi.
Meillä ei kukaan nuku aamulla pitkään. Huokaus. Minä haluaisin olla tällä ainoana hereillä mutta ei. Mies menee töihin ja pjat nousee muuten vaan seitsemältä. Pienempi ennenkin.
Meilläkin on syöty kesän ensimmäisiä herneitä, koirakin tykkään niistä. Tänään tosin oksensi, siis koira, mutten tiedä, oliko niistä vai jostain muusta.
Täällä nukutaan kanssa aamulla tosi pitkään. Ja ollaan kovin hitaita kaikessa. Ja välillä tuntuu, että talossa on kolme murrosikäistä :) Vaikkei ole yhtään.
violet! No 12 on hän. Ja kyllä on oikeasti välillä niin järkkyä. Ja sitten taantuu johonkin 2-v tasolle ja vääntelee naamaansa julkisilla paikoilla ihan hulluna! Mies sanoikin, että hienoa, kun on oppinut pärisyttämään ja rummuttamaan ja laittamaan silmänsä kieroon tän kesän aikana.
Meillä eka kesä, kun kaikki nukkuvat. Ja nyt minä haluaisin herätä aikaisin, nauttimaan aamurauhasta, mutten vaan saa itseäni ylös, vaikka kellokin joskus soi. Toisaalta, kun kerrankin saa nukkua... Niin ja sitten taas nämä illat venyvät vähän turhan pitkälle. Siis lapsilla. Itse voisin kukkua pitkäänkin, rauhassa. :)
Kirjailijatar! Oikeasti yksi vilaus kun kolme litraa oli kadonnut! Niih, kyllä välillä itsenikin tunnistan murkuksi, mutta kai sekin on inhimillistä. Välillä tämä loma käy työstä. :)
Lähetä kommentti