näin sen. Kun ajelin täydellisestä kahdeksan tunnin hässäkästä kotiin päin ja pysähdyin liikennevaloihin, onnekseni kurkkasin ylöspäin. Siellä, untuvaisten valkoisten pilvenhutaleiden seassa, siellä se oli. Suloisena, vapaana, raikkaana. Hymyili, taatusti, ja oli jotenkin niin varma ja veikeä. Nyökkäsin ja hymyilin takaisin, ihan kuin se olisi luvannut lisää tulevaksi. Onneksi ehdin huomata, niin kevään sinisen taivaan.
Lunta. Kylmä. Jatkuu vaan. Pidän kyllä tästä kauneudesta vielä, viehättävää valkoista utua on ollut ihana katsella. Mutta minua palelee. Koko ajan. Haluan lämpöä, aurinkoa. Onneksi sieltä pilvien välistä se kevättaivas lupasi.
Keskellä viikkoa uupu ja ärty päällimmäisenä, mutta aion unohtaa illaksi. Haluan nähdä lumilautailua ja neuloa iloisen väristä neuletakkia. Jos sen voimalla laskettelisin viikonloppuun.
Miten sinä voit tänään?
Lunta. Kylmä. Jatkuu vaan. Pidän kyllä tästä kauneudesta vielä, viehättävää valkoista utua on ollut ihana katsella. Mutta minua palelee. Koko ajan. Haluan lämpöä, aurinkoa. Onneksi sieltä pilvien välistä se kevättaivas lupasi.
Keskellä viikkoa uupu ja ärty päällimmäisenä, mutta aion unohtaa illaksi. Haluan nähdä lumilautailua ja neuloa iloisen väristä neuletakkia. Jos sen voimalla laskettelisin viikonloppuun.
Miten sinä voit tänään?
9 kommenttia:
No, flunssa pukkaa päälle ja olo on sen mukainen... En anna sen häiritä. Muutama päivä ja sitten loma :) Jaksan myös kovasti iloita lisääntyvästä valon määrästä. Puhtia sinulle loppuviikkoon.
Meillä on aurinko paistanut muutaman päivän niin upeasti kuin vain toivoa voi! ihan jopa lämmittänyt lasin läpi. ulkona sitä lämmittävää vaikutusta ei huimaa, ei niin kauan kuin pakkasta on -20 tai enemmän. jospa se jo ensi kuussa näyttäisi eka kertaa tälle vuodelle plussa-asteita? parempi ois.
Väsy, mutta onni siitä, että on jo keskiviikko.
Vähän vielä jaksetaan! Sinun selviytymiskonstit kuulostavat oikein mukavilta. Aika energisiltäkin.
Edellisen postauksen hienot värit lankakerissä ihastuttivat.
Kylmä on taas tosiaankin, ei innosta oikein mikään. Suojasäiden pitkänsitkeää odotusta tämä nyt on.
Näyttääköhän maaliskuu maata?
Mutta jaksellaanhan me täällä kuitenkin ihan hyvin : )
talvi kyllästyttää jo...
aamulla lintu sirkutti puussu. kai se kevät tulee. pian? toivottavasti.
Kiitos kysymästä...Minä en nähnyt sitä sinistä täällä.Syventyneenä oppilaiden kanssa 1910- ja 1920- lukuihin.
Mutta viikonloppuna näin auringon ja kaiken sen nuhjun kotona, niinkuin aina kun ensimmäiset kevään säteet osuvat keittiöön.Siivosin.Nautin.Nyt odotan Lapin matkaamme...
Kyllä täälläkin jo niin odotellaan lämpöä. sitä kevättä.. Aurinkoa, sitä kun se ihanasti alkaa lämmittää. Mä nautin jokaisesta päivästä, ja lumiset maisemat tosiaan on kauniita yhä edelleen mutta haaveillahan saa.. <3 Täällä niiskutellaan nuhasen nenän kanssa, mutta iloinen mieli, järjestellään kuopuksen 1v synttäreitä. <3
Voi sinua ihanaa - herät minut aina henkiin näillä pintaa syvemmälle menevillä teksteilläsi.
Jaksan taas uskoa - kiitos.
nam!
siis kuvat!nam!
minä tööt.
Lähetä kommentti