torstai 14. heinäkuuta 2011

Oli tänään aurinko



oli koko päivän
ja tuli ihanaa postia kummitytöltä,
monta kaunista piirrosta eräästä
prinsessasta ja hänen juhlamekostaan.
Lähden huomenna valloittamaan naapurikaupunkia
rakkaan ystävän kanssa,
vähän sellaiselle mekonmetsästysretkelle mennään.
Kiitos, kummityttö kultainen!

Kävin miehen kanssa lenkillä,
lasten kanssa uimassa.
Kirja vielä kesken,
mutta se on ihastuttavan Lumiomenan
innoittamana kirjastosta lainattu
ja se kesäkirja, millä viimein pääsin kunnolla
lukemisen makuun.
Ihastuksissani olen kirjan kannen väreistä!


5 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Toivottavasti mekonmetsästysretki oli onnistunut

Toivotan ihania, aurinkoisia kesäpäiviä!

Ritva kirjoitti...

heiluvia helmoja!

himalainen kirjoitti...

Toivottavasti mekko löytyi!
Meillä on ollut tähän mennessä tänään viiden minuutin aurinko, nyt paljon pilviä taas, mutta päätin, etten synkistele, koska näin ihanan hullunkurisen unen viime yönä, siinä seikkaili ihana keltainen kattilankansi ja karhulauma :) Kiitos Satu vielä, keltaisen kesän pelastaja olet!

Hyvä, että sinulla oli matka, minustakin on niin, että matkalla olo jatkuu vielä pitkään kotonakin, ja jollain tavalla se vielä tulee uudestaan vuosienkin jälkeen, ihanina hetkinä ja tunnelmana, sinä vuodenaikana kun matka oli. Se on hyvä niin. Ne on tärkeitä.

Linnea kirjoitti...

Toivottavasti metsästysreissu tuotti hyvän saaliin!
Minä oli eilen muuten vaan kuljeskelemassa kaupungilla: kaksi tunikaa löytyi. Semmoista se on :-)

Satu kirjoitti...

Satu! Oli se, täydellinen, vaikka mekkoa ei löytynytkään :D Arvelinkin niin, mutta pääsinpä vauhtiin! Kiitos, lämmin kiitos, sinulle myös!!

Ritva! Oli niitä paljon ja montaa kokeilin, ei , ei , vielä ei natsannut. Oma tulee vielä kohdalle, varmasti. Halaus.

himalainen! Ihan sekaisin on tuo säätila täälläkin, kaatamalla vettä ja sitten taas paistetta. Jos sillä on auringonpistos, tuolla säätilalla.

:D Se kattilankansi, heh! Aika hilpeä juttu. Jo se kohtaaminen sen kanssa. Heti tiesin kenelle se kuuluu. Olet ihana, sinä.

Totta niin. Ja jotenkin se tunne, kun palaa kotiin ja tietää, että tämä juttu jäi vielä kesken...ja kunka se tässä kesän edetessä hiljalleen palasina, kaikki ajateltuna kasautuu kokonaiseksi. Nyt jo kaipaa matkaan, vaikka niin oli ihana palata kotiinkin.

Linnea! Ihanaa, onnittelut tunikoista (ja niistä Herkuista :)!
Ex tempore on parasta, tiesihän sen, ettei eilen ollut mekkopäivä. Ainakaan sellainen, että oma osuisi kohdalle. Toiste sitten! :)