torstai 21. heinäkuuta 2011

Kuin puu





pitäisi seistä, sanotaan lehdessä.
Nauratti, kun sen löysin, sillä olin juuri
ajatellut vuoden takaisia mietteitäni.
Löysin tuon ihanan hame-kuvan ja herkkureseptin,
perhoskankaankin,
aikoinaan ystävältä saadun aarteen.


Häiveitä elokuusta, viestejä syksystä.
Värit pelloilla muuttuneet,
ilmassa henkäys viileyttä, hellekin on jo toisenlainen.
Elokuu,
tuulet kuiskivat hyvästejä.





9 kommenttia:

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Ehkä pääsee korkeammalle, jos seisoo kuin puu? :)

Minullakin on ollut jo aavistus syyskesää mielessäni. Eilen illalla oli niin pimeää, että sytytin kynttilän ensimmäistä kertaa tänä syksynä.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitti Herkkä, Sinä tunneihminen, olet rauhoittanut mieleni kuvillasi/teksteilläsi! Tää höyhen toi mieleeni 5.7 Ogelin kirkon (paha paikka oli mulle) He kaikki "mummelini" leijailevat höyhenesi kera kertomaan kiitokset!Nyt voisin muuttaa siihen pieneen punaiseen mökkiin ja voi, keväällä vaik istuttaa par perunaa! Mut ennenkaikkea onnellista odotusta syksyn juhlaanne, kaikkea hyvää kesäännekin,aika hauska ostosreissu, mekkoa ei löytynyt, mut tiimari jees!Aini

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuo hame on tosiaan kaunis, meinaatko tehdä sellaisen itsellesi? Ja perhoskangaskin on tosi ihana.

Totta, että sävyt luonnossa ovat muuttunut. On aavistus sitä syksyä, mutta aika hentoinen. Nyt on ainakin ulkona ihan tavaton helle.

Ilona kirjoitti...

Minusta tuntuu, että syksy on ihan tosi lähellä jo.

Ensimmäistä kertaa elämässäni se pelottaa. Ennen olen ollut syystyttö.

Anonyymi kirjoitti...

Voi, haikeus.. en kestä edes ajatella sitä, että elokuu on niin lähellä!
Onneksi perhoset sentään vielä lentävät, luonnossa ja tuossa ihanassa kankaassa. Oletko suunnitellut ompelevasi siitä jotain?

tinttarus kirjoitti...

Minusta elokuu ottaa aina lempein ottein syliinsä. Pehmeästi ja ihanin sävyin. Hassua, että erityisen vuoteni loppusuoralla olen levollinen ja avaan omia käsivarsiani elokuun tulla.
Oi oi oi, mikä hame♥ ja perhoskangas on kaunis. Mitä siitä aiot?
Eilen istuin helteisen päivän illassa ja katselin vieressä kasvavaa vehnäpeltoa. Se kuiski elokuisia ajatuksia. Okranvärisiä, kullankellerviä.
Kesätuulen huminassa on jo hyvästien kajahdus.

HAlaus luoksesi♥

Anonyymi kirjoitti...

Elokuu, vuoden paras kuukausi tulossa! Tänä vuonna se on minulle aivan erilainen, jotakin aivan uutta tulossa pitkästä, pitkästä aikaa.

Mutta sitä ennen tulen SUomeen lomalle ja sanon sitä kyllä vielä kesälomaksi;-)

Satu kirjoitti...

Katja! Niin, voisi niin kuvitella :) Kynttilät ovatkin jo paikallaan, hiljalleen.

Aini! Kiitos sinä ihana, mukava kuulla, jos rauhoittaa nämä höpötykseni ja kuvani. Ilo mulle! Voi hyvin!!

Kirjailijatar! Haluaisin tehdä tuollaisen hameen, voi se olisi ihana! Jää nyt haavelistalle, en taida tänä syksynä ehtiä, ja sehän on ihan syyshame. Ehkä myöhemmin. Totta puhut, tämä helle ei ole syksyä vaan ihan täyttä kesää, hikistä heinäkuuta. Huh.

Ilona! Syystyttö, älä pelkää, syksy on hyvä, vaikka pimeä onkin. Onhan meillä kynttilät, valoisat haaveetkin, eikö? Minä olen ollut ihan syysihminen paitsi viime vuosina olen kallistunut keväälle, kesälle. Nyt alkaa taas syksyn voima tuntua, on aika vahva olo.

Satu kirjoitti...

Ope! Haikeus, juu :) Oi perhosia on maailma pullollaan ja eilen ihastelin sudenkorentoja, olin ihan menossa mukana, niitä oli paljon, villejä olivat :) Perhoskangas on ollut mulla monta vuotta, en ole raaskinut leikata siitä mitään...Alusta asti olen kyllä miettinyt, että mekoksi... Voisin ajatella sen ihan juhlamekoksikin. Mitä sanoo tähän opettaja?

tinttarus! Nuo pellot juuri ovat niin huumaavia, kun värit vaihtuvat aaltoillen kohti elokuuta, ah. Pakahduttavaa! Ihanaa, että sinulla on levollinen olo juuri tässä kohtaa. Hame on ihanuus, voih! Ja tuo kangas myös, aarre, pitää tarkasti miettiä, mitä siitä tulee, saisikohan mekkoajatus siivet selkäänsä?

piilomaja! Voi, jotain uutta, miten kiva kuulla, jännittävääkin! Ja Suomi-loma, kyllä saat vielä kesästä täällä nauttia, ihan varmasti, tervetuloa :)