tiistai 30. elokuuta 2011

Epävakaisia ajatuksia






ja sekavia suunnitelmia.
Illoissa ei ehdi mitään.
Tunnit täyttyvät salamannopeasti
ja yölläkin herää siihen,
kun ukkonen pamauttaa voimalla läpi kerrankin syvän unen.
Ajatuksenpalasia lentää ympärillä,
joihinkin yllänkin, saan kiinni ja talteen,
osa karkaa hei vaan.
Surumielistä kaaosta.

Katselin lintujen perään tänään,
onneksi olin punaisissa valoissa, niin näin pitkään.
Lähtivät, hei vaan niillekin,
lämpimään terveisiä.
Parkkipaikalta löytyi perhonen.
Sen perhosen siivillä ei enää lennetä,
ei lähdetä lämpimään, ei minnekään.
Laitoin kehyksiiin.
Kaunotar,
rikkinäisenäkin.

Nyt tarvitsen vakaan unen.









sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kaipais vähän vinkkejä



sillä täällä miettii  morsian vaatetustaan.
Kun on kyse minusta,
ratkaisut ja löydöt tehdään viime tipassa.
Ajoissa en voi tietää mitä haluan,
en kykene valintoihin,
vaan mielessä vilistää sata ja tuhat eri väriä ja ideaa.
Alkuperäisille pellava-aatoksille on jo huudeltu heipparallaa
ja nyt mennään mustissa. 
Vaikeaa, on todella. 
Tuo kukkainen mekkonen on hurmaava.

Lehdet olen selannut puhki,
kaupat kiertänyt moneen kertaan
ja en nyt enää taida ehtiä oikein tekemäänkään.
Haluaisin vain kohdata satumaisen mekon
ja mielellään hyvin pian, kiitos.
Yksi on kyllä kaapissa,
mutta mistäs tiedän onko se juuri SE?






Ainakin tarvitsen nyt yläosan sille mekolle.
Joko pikkuinen bolero
tai sitten oikein pitkä neuletakki.
Kumpi hyvänsä, niin haluaisin reunoissa olevan
aaltoilevaa hörhellystä, tiedätkö mitä tarkoitan?
Jos tiedät, niin kerro missä olisi tarjolla
joko valmis sellainen
tai sitten ihan loisto-ohje nopeasti neulottavaksi...
Punaista lankaa ostin jo, varmuudeksi.
(epätoivoista)

Löysin kyllä lehdestä ihanan sadetakin (yllä, Marimekkoa)
sekä tuollaisen syystakin tuossa alla.
Toisaalta, voisinhan tuonkin laittaa häihin päälleni,
onhan mieheni ollut aikoinaan jousiampuja...
Pitäisiköhän yllättää?






lauantai 27. elokuuta 2011

Raja




Taitaa olla nyt raja-aika.
Kesän ja syksyn taite,
tuttu helle tuli ja toi kesäolon vielä,
ennenkuin tulee sitä muuta.
Koko päivän on tehnyt mieli uimaan, 
sinne pienelle järvelle kesäpolun päähän.
Mutta onkin ollut niin paljon puuhaa tässä kotona,
sellaista, että piti avata kuovuviinikin, jotta jaksaa
ja sitten ei enää voinut autolla kurvata veden ääreen.

Mietin sitä vettä kuitenkin, uimista.
Se oli niin mukavaa tänä kesänä, pehmeää ja lämmintä.
Oltiin usein.
Ja uin kohti vastarantaa, ihan rauhassa, silmätkin kiinni.
Ajattelin sitä, miltä tuntuisi sukeltaa sinne horisonttiin,
vihreän metsän ja sinivihreän veden rajaan.
Kun piti silmiä  vain hiukan auki, se raja sumeni,
katosi sen terävyys, yhtyi vesi ja metsä.
Jos olisin uinut tarpeeksi kauas,
olisin voinut kokeilla sukellusta,
olisiko siellä ollut jotain uutta, sumea raja-maa...
Mutta en uinut niin pitkälle.
Ajattelin vain.
Ja tänään en mennyt sinne järvelle ja nyt ajattelen sitä, 
olisiko se vesi tuntunut vielä kesältä,
olisiko ollut vielä lämpö ja pehmeys,
vaikka ollaankin jo rajalla.





Vielä Nessebarista









paloja.
Antiikinaikainen pieni ja hyvin kaunis kaupunki
on Unescon yksi suojelukohteista.
Turisteista huolimatta siellä oli 
jotenkin ajaton tunnelma,
rauhallinen ja kiireetön.




perjantai 26. elokuuta 2011

Ja tämänkin muistan

Nessebar
kesäkuu 2011

torstai 25. elokuuta 2011

Matkamuistoja







mielessä.
Rannalta.


Nainen kuin pilvi.
Kaunis, keveä poutapilvi.



-toinen kuva pojan ottama-


 

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kesän halki



tulin tähän.
Fillarilla töistä hiekkatien mutkien kautta
ilahduttavassa kesähelteessä!
Vielä oli niittykukat,
kaaliperhoset,
poutapilvenhattarat
ja aurinko.
Olin nopeampi kuin moneen päivään,
melkein lensin kesätuulen mukana.


Aamuisin on toista.
Sumukosteus, hiljainen odotus,
pellot niin vahvat ja varmat
elokuun lopun väreissään.
Ne värit...
meinasin huomaamatta kulkea ohi,
silmät ummessa, ajatukset ihan muualla,
mutta onneksi viime hetkillä huomasin.
Vielä ehdin pellon laitaan rauhoittumaan,
lupaan itselleni.

Sitä ennen ajattelen vielä tätä kesää,
sen suloisia värejä,
valoa ja pehmeintä lämpöä.
Kohta on muuta.



tiistai 23. elokuuta 2011

Jotta muistaisin




Katson
rauhassa
yhtä asiaa
kerrallaan.







sunnuntai 21. elokuuta 2011

501.



postaus tämä tässä nyt, vau!
Kiitos sinulle, joka käyt kylässä,
lukemassa päiväkirjaani, katsomassa kuviani.
Ilman sinua en tätä pitäisi.

Niin tärkeäksi on tämä tullut,
välillä mietin miksi.
Ja sitäkin mietin, miksi on niin paljon vaikeampi
kirjoittaa oikeaa päiväkirjaa, sellaista ihan omaa, salaistakin.
Yritän aina välillä, ja kyllä pientä alkua on syntynytkin,
sitten se aina jää.
Ehkä juttu on siinä, että siitä puuttuu kuvat.
Ne, mitä tarvitsen ja mitkä tähän saan.

Aloitin tämän ajatuksella, että kuvat ovat tärkeämpiä.
Matkan varrella olen jäänyt kiinni sanoihinkin
ja olen niin iloinen siitä. 
Kuin olisin löytänyt puuttuvan palan, vanhan toverin.

Kiitos sinulle, joka käyt,
maailmassani.


 



lauantai 20. elokuuta 2011

Näkymä





sairaalan ikkunasta oli kaunis.
Siellä oli helppo viihtyä,
ei vain näkymän vaan myös
hirmuisen ystävällisen ja ammattitaitoisen henkilökunnan takia.

Nyt tytär kotona,
makaa sohvalla koipi pystyssä.
Otan lasin punaviiniä,
vietän lauantai-iltaa, oih!

Ps. näitä kuvia yritin tuohon 
edellisen loppuun,
nyt asettuivat kiltisti


perjantai 19. elokuuta 2011

Kun on valmiina


suunnitelmat ja aikataulut,
menot kirjattu kalenteriin,
kaikki ajateltu valmiiksi 
ja jo menossa sairaslomalta töihin, kouluunkin viimein,
voi sitten käydä niin,
että kaikki meneekin uusiksi.
Niin tapahtui tällä viikolla.

Kaiken muun sijaan on istuskeltu pari päivää sairaalassa.
Eilen saatiin tytär ja murtunut jalka leikkaussalista takaisin.
Jalka korjattu, ruuvattu ja kokonaan kipsissä.
Kaikki siis hyvin, toipuminen on alkanut.

Välillä ei tarvita kuin yksi pieni 
liukastus, väärin lähtenyt ponnistus,
kun aika pysähtyy
ja asioille löytyy toinen järjestys.

Ps. tämä blogger sekoilee,
ei anna kuvia tuonne alle,
mutta kummia ruutuja kyllä,
onkohan sekin murtunut
 

 
 

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Makean nälkään



tuli mulle tämä herkku
ihanalta Linnealta! 
Kiitos sinulle huomiosta!

Tämän myötä kerrotaan 
lempiväristä, lempiruoasta 
sekä siitä, mihin haluaisi matkustaa...

VÄRI
on ehdottomasti vihreä.
Metsänvihreä, army-vihreä.
Ja aivan varmasti musta.
Ruskea ja punainen.
Murretut sävyt.
Kirkkaatkin.
Keltainen, ah keltainen!
Kirjava!
Ja nyt tässä loppukesässä ihan uusi väri,
tuolla alempana tuo kukkamekon purppura,
vai mikä se on...
ihana, ihana, en olen ennen huomannutkaan miten kaunis!
Niin ja meren sini, vihreä, harmaa..
HARMAA, oi harmaa!!

RUOKA
(juuri nyt tämän vatsapöpön läsnäollessa
pitäydyn banaanissa ja gefilusmehussa)
on hyvää
ja heikkouteni.
Isot annokset ovat lempiruokaa,
sanoo mies (itsestään puhuu, kai).
Pizza.
Miehen jauhelihakastike penne-pastalla.
Mummon perunavelli sipuli-sieni-hakkeluksella.
Tortillat.
Brie-juusto (onhan se ruoka?).
Briejuusto kinuskikastikkeella (jälkiruoka).
Täysjyväpatonki valkosuklaalevitteellä
(oli herkkuaamupala kesämatkalla).
Runsaat salaatit.
Tomaatti ja basilika.
Mamman karjalanpiirakat.
Äitin voileipäkakut.
Juustokakut.
Suklaa ja lakritsi yhdessä.
Punaviini.
Brie....
oi, anteeksi, villiinnyin pahasti.
Oli siis ruoasta kyse.
Joo, olen dietillä,
on ne yhdet juhlat tulossa.

MATKAKOHDE
minne haluaisin, missä en ole vielä käynyt.
Dublin.
Jäämeri.
Praha.
Pysyn tässä kohtaa kohtuudessa.
Kaikki matkat käy mulle, kiitos.

Haluaisin antaa herkun eteenpäin 
ja 
olkaas hyvät!


tiistai 16. elokuuta 2011

Hiljaisessa päivässä





hämäränhyssyä, unta ja huilia.
Parantelen tautia, pahus.
Tässä kohtaa olisi enemmän käyttöä
hulvattomalle energialataukselle
kuin tälle toimintakyvyttömälle aivottomuudelle.




sunnuntai 14. elokuuta 2011

Hain kukkia



itselleni. 
Kelvoton koululainen ryhdistäytyi ja 
sai kesäloikoilun jälkeen otteen hommista.
Ensimmäinen tehtävä palautettu,
seuraavat odottavat kiltisti pinossa,
huomenna jatkan ihan uudella tarmolla.


Tasapainoa ylläpitääkseni
tein välipalakirjapinon 
tehtäväpinon viereen.






Ihana herkkupala






tämä suloinen pieni hääkirja.
Sen kanssa on helppo lentää haaveisiin,
suunnitella ihania, ajatella kauniita,
kuvitella ehtivänsä näpertää pieniä hurmaavia yksityiskohtia 
hääpäivää sulostuttamaan!

Erityisesti kun on pukeutunut kukkamekkoon,
kaikki on mahdollista, haaveetkin!