maanantai 30. toukokuuta 2011

Päästäisinkö ajatukset vapaaksi





antaisin lentää toukokuun
viimeisten tuulien mukana karkuun...
Keventäisin mielen,
unohtaisin epäolennaiset,
vilkuttelisin vakaville mietteille.
Nuuhkisin kesän alkua
pääni pyörryksiin,
etsisin silmiini horisontin,
näkisin vain vilauksen katoavista ajatuksista.

Olisiko mieli huoleton,
ajatus kuin pilvenhattara,
pehmeä ja viaton.



sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Tuoksuu basilika



ja maistuu myös aamupalalla tomaatin kera.
Sunnuntaiaamu on ihan parasta.





lauantai 28. toukokuuta 2011

Ruusuviikko



niin ajattelen tämän viikon olleen.
Ruusujen.
Meillä koti täyttyi ruusuista jo pari viikkoa sitten,
mies niitä sai ja lapset myös.
Tällä viikolla ei ole kukan kukkaa tullut,
mutta ruusut ovat jaksaneet kanssani.
Pitkän, työlään, vaativan viikon aikana
en ole ehtinyt muuta kuin mennä paikasta toiseen.
On ollut suloisia hetkiäkin seassa,
mutta väsyin kovasti.
Välillä, jossain pienessä hetkessä
keskustelin kameran kautta ruusujen kanssa.
Ihan kuin hengittäen niitä,
voimaksi.
Onneksi oli ruusut.









Kuihtuvat ruusut viehättävät.
Haluaisin joskus tehdä sellaisen mekon,
missä helmat olisivat kuin kuihtuneella ruusulla.
Ehkä se sopisi tämän ikäiselle naiselle.









Muutama ruusu pääsi uimaankin.
Saivat ihmeesti lisävirtaa,
vieläkin yksi tuolla jakselee hyvin.
Minä en ehtinyt lenkille,
vaikka pitkältä lenkiltä viikko kyllä tuntui.
Sillä erolla, että oikean lenkin jälkeen olisi energiaa,
tämän viikon jälkeen ei.







Nyt on vapaata koko viikonloppu.
Ollaan pienimmän kanssa kaksin.
Mies lähti sellaiselle pitkälle lenkille
ja isommat ovat reissulla.
On meillä juhlaakin,
sillä tyttönen pääseee soittamaan flyygeliä yleisön eteen
ja sitten tarjoillaan ruusulautasilta mokkapaloja
konserttivieraille.
Hengittelen täällä itseni vahvaksi
ja keskityn olennaiseen.

Hiljaiseen olemiseen.



torstai 26. toukokuuta 2011

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Eikä vain puu



vaan kokonainen appelsiinipuutarha
tässä kasvatuksen alla, huomaatteko?
Aloittelin ajatuksella puusta
ja sekin yllätti minut!
Ravistelin jo ruukusta multia pois,
kun huomasinkin pienen vihreän alun kurkistelevan syvyyksistä.
Oi ihmettä, saan appelsiinipuun!
Ja sitten vielä uusikin alku tupsahti esiin,
kokonainen puutarhallinen puita tulossa
keittiön ikkunallani!
Tätä olen hämmästellyt nämä vapaapäivät,
neulonut kesäliiviä,
kirmannut lenkkipoluilla,
huilannut perheen kanssa,
ollut ihan rauhassa.
Kirjankin kaivoin esiin,
eikä se ole koulukirja!





Tuleva viikko on vielä toukokuisen täyteläinen,
aamusta iltaan ohjelmoitua toimintaa.
Mutta jaksanhan minä,
onhan mulla aurinko,
appelsiinipuut
ja kirkkaat ajatukset.





keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Tänään kävin kävelyllä



pää ja keho huusivat ilmaa, linnunlaulua, vihreää!
Piti hypellä hetki rantaheinikossa,
jotta sai ajatukset taas asettumaan,
mielen rauhoittumaan.
Olen tehnyt kaiken minkä olin päättänytkin,
muutama homma jää vielä kotitöiksi,
mutta aikatauluni piti, uskomatonta!

Tällä tiellä on menty eka vuosi
ja reissu jatkuu.
Hyvin avartava ja rikas matka meneillään.








Huomenna palaan kotiin.
Huoletonna voin mennä,
kannatti ahertaa täällä,
saan sitten rauhallisin mielin asettua kotikoloon.

CuRecin uusi numero on ilmestynyt!
Meidän luokka on ahkeroinut juttujen teossa,
käy ihmeessä katsomassa!





maanantai 16. toukokuuta 2011

Vähin äänin





tulee valmista tällä viikolla.
Pala palalta kokoan pahvilaatikon
ja kuvioin papereita,
liimaan sivut kiinni
ja lauseet paperille.
Saan olla koulussa tämän viikon,
keskittyä tekemiseen.
Leikattiin me porukalla eräs leffakin kuntoon,
tuli muuten huippu pätkä siitäkin.



lauantai 14. toukokuuta 2011

Mulla roolit hallussa



tällä viikolla,
vaikka joku joskus muinoin tärkeänä kysyikin, että
oliko sulla rooli vähän hukassa...
Hänelle voisin tänään sanoa
(palautetaitojen oppien jälkeen)
että, haista vaikka kukkanen.
On ollut vilkas viikko ja vilkkaus jatkuu yhä.
Palaan vielä siihen, mitä kaikkea on ollut,
mutta mm. näissä rooleissa olen mennyt:

kiireinen, mutta hyväntuulinen äiti
väsynyt, mutta onnellinen avovaimo
ei niin tarkka kodinhoitaja
nopea kokki
höperö hoitaja
kireä mutta kiltti työkaveri
arjen sankari, tuumasi eräs ylempi
tyytyväinen ystävä (kun toisen tapasi)
reipas bändikamojen roudari
ei opettaja, vaan opettajan vaimo
ns. tapahtuman "järjestäjä"
tarmokasta keittiöhenkilökuntaa
"mehua ja keksejä, olkaa hyvä"-tarjoilija
intohimoinen valokuvaaja
huvittava videokuvaaja
tehokas järjestyksen ylläpitäjä
kohtelias kysymyksiin vastaaja
onnellinen opiskelija
viittova ja täydellinen hullu
olevinaan elokuvaohjaaja
tsemppaava ryhmätyöntekijä
hyvin väsynyt perheenjäsen perjantai-iltana

Nyt alan siivoomaan.




perjantai 13. toukokuuta 2011

Mystisesti kadonnut


edellinen postaukseni,
se Pysyttelen tolpillani.
Oli täällä vielä torstai-iltana, kun viimeksi kurkkasin.
Oli kommenttejakin.

Miten voi kadota näin, tietääkö kukaan selitystä??




keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Pysyttelen



tolpillani.



maanantai 9. toukokuuta 2011

Ikkunoita putsailen


kuului tänään radiosta
ja nauraa kihersin,
vaikka olo oli kuin 506 ikkunaa putsaavalla...
Tämä viikko on niin täynnä,
että koitan vain olla oikeassa kohteessa
suurin piirtein ajallaan ja oikein varustein.
Puhelin piippaa muistutuksia
ja minä koitan pysyä tyynenä.

Kotona sillä yhdellä ikkunalla
on villiviini puhjennut vihreään.
Kaunein asia tänään.





lauantai 7. toukokuuta 2011

Ja naamasta näkee



että on vietetty koko päivä ulkona.
Nimittäin punottaa, mutta kyllä myös hymyilyttää.
Hyvä päivä, luuhattiin stadissa.
Mies kävi lenkillä,
me muut kannustimme ja söimme jätskit,
huomattiin joutsenet,
haikailtiin Lintsille.
Minä hengitin Helsinkiä,
vanhaa, hyvää maisemaa
ja lapset olivat auringosta villejä.
Löysin Katto-Kassisen majapaikan,
voi että miten iloitsin!
Tyttö tuumasi, että sehän on vain satua,
mutta voi,
niin olen minäkin!









perjantai 6. toukokuuta 2011

Perjantaisin ei mulle kannata







ryttyillä, ei esittää huimia vaatimuksia eikä ikäviä lausahduksia.
Olen aika sopeutuvainen tyyppi noin yleensä,
mutta perjantaisin musta kuoriutuu ärisevä piikikäs otus.
Kun viikko on takana ja takki tyhjä,
en siedä enää mitään ylimääräistä säätöä.


Tänään kotimatka taittui pyöräillen ja jo puolenpäivän jälkeen.
Ylitin kaksi jokea,
aurinko otti nenästä kiinni
ja takiainen tossusta.
Nappasin sanoja, lauseita matkalta mukaan,
tuli perhonen vastaan
ja pysähdyin kesken matkan.

Mietin, onko se puu vai onko se maa
vai onko se maa puussa vai...
Oli miten oli, hyvä että on
sekä puu että maa.

Tänään en tee enää mitään "pitäisi" asioita.
Otus huilii nyt.





keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Toisinaan



on hetkiä ilman mutkia.


Kävin tervehtimässä maisemaa, merta,
poljin tukka suorana tihkusateessa,
näin vuokkometsän
ja etenin kuva kuvalta.

Huomenna voi olla toisin.
Tänään oli näin.














maanantai 2. toukokuuta 2011

Ihaillen tarkkailen



kasvamista, voimakasta vihreää.
Runsas herneviljelmäni voi hyvin
puolalaisessa potassa keittiön ikkunalla.
Olen ylpeä näistä, uskotteko,
vaikka eivät appelsiinipuita olekaan.
Muistin taas, että pieni on tärkeää.

Pienten arkitarkkailu pitää minut hapessa.
Voimia sinullekin omaan arkeesi!



sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Tässä se on!



Toukokuu!
May!
Mai!
Maj!


Tytär 11 v.
maalasi tämän kuviskoulussa.
Minusta siinä on kevään onni,
se, mikä toukokuussakin on niin parasta.

Nuuhkitaan, kosketellaan, nautitaan
ja ennenkaikkea muistetaan
pysähtyä ihmettelemään!