tiistai 26. heinäkuuta 2011

Ohhoh olinkin lomalla



ihan kesken arjen, yllättäin pikkupikkuvapaalla!
Oltiin juhlissa, metsässä, saunassa,
äidin herkkujen äärellä, auringossa,
Porvoossa, omenapuun alla, laiturilla,
kirkossa, muistoissa, matkalla
ja nyt ollaan kotona.

Tarpeellinen pieni vapaus.
Metsässä äiti näytti ison kiven kolosta
pikkuruisen linnunpesän,
ihan salaisen, hiljaisen, suloisen.
Kuin pakopaikka, turvaisa pesä.
Lennän sinne sitten lomalle,
kun arki alkaa väsyttää.
Nyt olen virtaa täynnä.




6 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Pienet lomat, arjen katkojat, ovat elämän suuria riemun hetkiä :)

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Ihana, tarpeellinen, rakas, suloinen vapaus! Selvästi oikealla hetkellä. Suloista heinäkuun loppua!

Maria kirjoitti...

Olet ollut onnen tyttö♥

Anonyymi kirjoitti...

Ihana pesä, vuorattu heinillä ja sateelta suojassa, kuin ladossa nukkuisi! :) Kunpa meistä jokaisella olisi tuollainen pakopaikka arjen melskeestä..

tinttarus kirjoitti...

Tuommoinen piueni turvapesä pitäisi jokaisella olla. Sinne livahtaa arjen alkaessa painaa tai joskus muuten vain hakemaan hymy takaisin:)
Teillä on ollut mukavaa♥

Satu kirjoitti...

Satu! Hei pitkästä aikaa! Kiva kun piipahdit! Olet oikeassa, niin ovat, ja varsinkin sellaiset yllätyslomat!

Katja! Kyllä, juurikin oikealla hetkellä. Tänään ei harmittanut palata töihin, kun sai tuon yllättävän miniloman. Kiitos samoin sulle, hetken pienen vielä ollaan heinäkuussa!

Maria! Niin olen. Kiitos :)

Ope! Niin totta. Pitäisi olla, oma piilo, rauha, pehmeys.

tinttarus! Niin juuri, hakemaan hymy takaisin, kyllä! :) Kiitos.