kun istutaan parvekkeella yöhön asti,
penkeillä räsymatot,
pöydällä ruusuliina, bulgarialainen punaviini
ja kaksi mukia.
Linnut lentelevät hiljaisina, kuin unimatkalla,
taivaanranta pastellinen,
maailma tyyni ja mielessä rauha.
Loputon ilta, sillä vaikka yö tulee,
ei ole pimeys, vaan valo on olemassa.
Ja lämpö, taivas mikä lämpö!
Puhutaan monta asiaa, hiljaa,
ettei maailma kuule,
päätetäänkin muutama, kaksin hymyillen.
Eilinen iltamyöhä vietettiin toisaalla,
kuumuudessa , hyvässä tunnelmassa,
hillittömän hienolla keikalla.
Kotimatkalla autossa kuunneltiin vielä levyltä
ja yössä oli se valo,
pelloilla usva
ja järvi oli kuin salaisuuksien peili.
4 kommenttia:
Järvi oli kuin salaisuuksien peili.. Niin totta. Rakastan sitä kesäöiden tunnelmaa, kun järvi uinuu tyvenenä. Sitä rauhaa ei muualla tavoita.
Lempeät yömyöhät ovat ihastuttavia-mutta ihan lievää huokaisua alkaa hiipiä mieleen kun jostain nousee ajatuksia että ne loppuvat liian pian...suloisia kesäpäiviä sinulle Satu!
Jaa, sitä ollaan Ruisrockissa jammailtu. Apulanta oli kuulemma ollut huippu... Venla oli myös.
Ope! Totta turiset, tosi lumoava on, voisin tuijotella ikuisuuden!
Maria! Niin ne tekee, huomaan jo etsiväni elokuun merkkejä...mutta Maria, vielä on kesää jäljellä! Nautitaan!
Päivikki! Me oltiin perjantaina Lohjalla Rantajameissa, ja joo, olisin kyllä ollut eilen ihan valmis ottamaan uusintakeikan Ruisrockissa!! Oli varmasti sielläkin huippu! Venlalle terkkuset :)
Lähetä kommentti