täällä meneillään!
Olen koukussa kahteen kirjaan
Melody Griffiths:
201 ideaa pieniin ja suuriin virkkaustöihin
ja
Jan Eaton:
200 virkattua ruutua
sekä virkkuukoukkuun ja puuvillalankaan!
Olen viimein pakottanut itseni sitkeään ohjeiden lukuun
ja kas, nehän toimivat!
Eivätkä loppujen lopuksi ole niin hankaliakaan,
mitä aina olen kuvitellut ja siksi niitä vältellyt.
Toki asia vaati keskittymistä, rauhallista mieltä,
uusia yrityksiä, epätoivon loitolla pitelyä
(niissä kohdissa, missä en kertakaikkiaan meinannut
oivaltaa, mitä ihmettä ohjeessa lukee)
ja hillittyä käytöstä.
Mutta mä onnistuin!
Näitä olen nyt kokeillut,
muitakin vielä mielessä.
Nyt kun tiedän, että osaan,
kehittelen jämälangoistani jonkun työn
jollakin näistä malleista.
Nämä treenikappaleet varmaankin värjään
ja käytän koristeina joihinkin ompeluksiini.
Mistä mallista tykkäät eniten?
10 kommenttia:
Olen ollut samanlainen ohjeiden karttelija ja vähän kai pelännytkin niitä, mutten kadu sitä pÄivää kun tajusin ajatella että hei, joku joka osaa nämä jutut paremmin kuin minä on tehnyt ohjeita joilla minäkin voin onnistua tekemään asioita joita en muuten takuulla osaisi!
Kyllä olisi aika moni homma jäänyt käsitöiden alalla tekemättä jos olisin jukuripÄisesti ajatellut että kyyyllä mää osaan ihan itte....
Tykkään kaikista mutta tuo viimeinen on suloisin:D
Ihana sinä siellä -mitä jospa mekin jotenkin saataisiin treffit aikaan...
NO minulle on kanssa tuo virkkaus ollut niin vaikeaa, ja on edelleen. En ymmärrä ohjeita... mutta ehkäpä se salaisuus onkin tuo "hillitty" käytös? Onnea sinulle kun olet selvittänyt noiden viivojen ja pölpyrien salaisuuden:)
Ihanan siistejä virkkauksia! Pidän eniten pyöreästä ja viimeisestä tähdestä. Kumpa joskus minäkin malttaisin tehdä ohjeen mukaan. Jos vaikka joskus ymmärtäisinkin ohjeen, en kuitenkaan malta olla soveltamatta, ja sen näköinen siitä sitten tulee...
t minna
Minun on niin vaikea kuvitella, että olisin koukussa virkkuukoukkuun. Olen virkannut varmaan viimeksi 30 vuotta sitten. Siitä tuli torkkupeitto, ei kovin iso.
Ylin turkoosi ja beige !! Voi, miten taitavaa. Olen varannut tuon opettelun itselleni sitten myöhemmäkski ajaksi elämässä, mutta listalla on. Tosin ehkä ennemmin kuin myöhemmin, sillä rohkaisit minua hiukan.
Ympyrämedaljonki, ehdottomasti! :)
Vaikka olen opettaja ja voisi kuvitella että rakastan sääntöjen noudattamista, niin täytyy tunnustaa, että ohjeesta tekeminen ei tahdo onnistua. Enimmäkseen siksi, että valmiit ohjeet harvoin miellyttävät minua täysin tai sopivat käsialalleni. Siis yleensä jo puolessavälin ohjetta alan soveltaa omiani..
Mutta Griffithsin kirjassa on kyllä mielestäni todella hyviä ohjeita ihan "kirjaimellisesti" toteutettavaksikin. Onpas jännää nähdä, mitä virkatuista paloistasi syntyy.. jään tänne odottelemaan.. :)
Ihania! Onneksi olkoon! Sitkeys palkitaan :-)
Kuningatar Anne on aika kiva...
Virkkaan itse paljon; mieluiten omasta päästä tai yksinkertaisilla ohjeilla. Tänä kesänä olen tehnyt afrikkalaisia kukkia. Virkkaaminen on rentouttavaa - zen-meininkiä.
piilomaja! Nimenomaan tuo , että on pelännyt niitä...ajatukseni on ollut, että enhän mä voi ymmärtää tuollaista hepreaa, enkä edes halua yrittää...mutta kannatti. Nyt uskon, että saattaisin ehkä selviytyä jostakin suuremmastakin työstä.
Maria! Viimeinen on vaiheessaan vielä, siinä tuli ongelmakohta, olen eri mieltä kuin ohje siitä, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä :D
Oi, treffit! Ihana ajatus, voisiko onnistua joskus? Talvitapaaminen?
Irmeli! Kiitos! :) Joo, veikkaan, että hillitty käytös on avainasemassa tässä kohtaa, ja se, että tyynen rauhallisesti palaa purkaen alkuun ja tankkaa ohjetta niin kauan että menee jakeluun :) Kokeile! mäkin olen virkannut vaikka kuin paljon ja mitä, mutta ohjeita olen aina kartellut.
Minna! Soveltaminen on ihanaa ja ylipäänsä itse keksiminen ja suunnittelu! Nyt olen alkanut ajatella, että voin soveltaa niin paljon enemmän, kun ensin opettelen tekemään "oikein" ja näen kaikki mahdollisuudet mitä on tarjolla!
Kirjailijatar! :D ei kovin iso :D Näin meillä on kaikilla omat kummalliset koukkuuntumisemme! Mun virkkausinto alkoi jo pikkutyttönä, äitin voimasta ja sitten kässätunnilla virkkasin oikein ison ruututorkkupeiton ja muistan vielä sen tunteen, kun opettaja ripusti sen seinälle esille...
aurinko ja kuu! Lämpimästi suosittelen, se on yllättävän helppoa ja nopeaakin, kun saa rytmistä kiinni. Ohjeissa toistuu samankaltiset asiat vaikka malli olisikin eri, joten kun kerran opettelee, niin... :) Iso koukku ja paksu lanka aluksi, helpottaa kummasti! Mukavaa kseäiltapuuhaa. Siitä vaan hommiin, kerro miten etenee! :)
Ope! Mäkin tykkään tuosta ympyrästä... Niin, voisi kuvitella opettajan todella tykkäävän ohjeista! ;) Mä olen niin iloinen, että ryhdyin tähän lukuharjoitteluun, antaa niin paljon mahdollisuuksia soveltamiselle, kun tietää mitä kaikkea ja miten voi tehdä. Äiti virkkasi aikoinaan mahtavat liinat ja verhot ja kaikki, ohjeita lukien, ja olen ajatellut, että kyllä mäkin vielä jonkun ison jutun teen ihan sitkeästi ohjeita lukien!
Linnea! Kyllä, yhdyn ajatukseesi zenistä! Vaikkakin sormet välillä ulisevat tuskasta. Afrikkalaiset kukat kuulostavat ihanilta!!
Lähetä kommentti