. . .
On ihmisiä ja on paikkoja, tilanteita,
jotka sopivat toisillensa täydellisesti,
kuin ne olisi luotu toisiaan varten,
olemaan aina niin.
Minä näin tytön ja näin kirkon,
näin tytön kirkossa.
Olivat niin kauniita yhdessä.
On ihmisiä ja on paikkoja, tilanteita,
jotka sopivat toisillensa täydellisesti,
kuin ne olisi luotu toisiaan varten,
olemaan aina niin.
Minä näin tytön ja näin kirkon,
näin tytön kirkossa.
Olivat niin kauniita yhdessä.
5 kommenttia:
Herkkä, hauras, kaunis kuva pyhän ääreltä.
Niin, on tosissaankin ihmisiä ja hetkiä, jotka lienevät toisilleen luotuja. Sen vain aavistaa, tuntee... Ja tällaisista ihmisistä saa olla kiitollinen.
Perhoskankaasi on ihana, ja selvästi juhlamekkoainesta... ;-)
Iloisia, syyskesään kääntyviä päiviä.
Sari
Joskus tulee tuo kummallinen, harmoninen tunne. Palat vaan loksahtelevat kohdilleen ja kaikki toimii. On levollinen olo.
Ottamasi kuva on uskomattoman kaunis ja tunnelmallinen! Ihastelen sitä pitkään ja hartaasti..
Miten herkkä teksti ja kuva. Täydentävät toisiaan ihanasti. On totta, että joskus tulee juuri tuollainen tunne, että jotkut sopivat toisilleen täydellisesti.
Niin kaunis, että tekee kipeää. Juttelen tuulille kaikin voimin.
Sari! Kyllä, niin se on. Ja on onni huomata sellainen tilanne, hetki, ihminen. Oi oletko sitä mieltä, että on juhlamekkoainesta? :) Minustakin! Kiitos samoin, on syvä helle, silti pellot kuiskivat syksyä.
Ope! Kiitos, voi kiitos! Ihana ajatella, että katselet kuvaa pitkään. Palat todellakin välillä loksahtelevat. Sitten on hassua nähdä vieraita, tuntemattomia, uusia paikkoja ja silti aistia toisissa, tilanteissa, hetkissä uskomatonta yhteenkuuluvuutta. Tuo tyttö lumosi minut. Hän niin kuului sinne, missä oli, koko olemuksellaan.
Kirjailijatar! Kiitos kovasti. Niin, sen vaan näkee, vaikka sitten mietin, että näkeekö joku muu eri tavoin, että ei ollenkaan aisti samoin kuin minä. En tiedä, mutta minä näin tässä kirkon tytössä jotain niin vahvaa, sellaista, että sielu oli niin mukana hänen liikkeissään, kuin kotonaan.
Jenni! Eikö olekin. Onnekis olin kirkossa parvella, sain rauhassa kuvata, ihmetellä.
Ja tuulet, tuulet ne kuuntelevat sinua. :)
Lähetä kommentti