keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Lapsen joulu


on niin ihmeellinen, jännittävä,
odotusta, pitkää odotusta täynnä.
Odotus alkoi jo varhain, ainakin meidän 6-vuotiaalla.
Huipentui sitten aaton huimaan jännitykseen,
tänä vuonna hän selvisi siitä jo paljon rauhallisemmin
kuin edellisinä jouluina.
Teki pehmoystävilleen oman joulupiirin,
leikki sitä leikkiä omassa pesässään, jotta sai ajan kulumaan.




Kiihkeitä jouluvalmisteluja hän teki pitkään,
taisi aloittaa jo marraskuulla.
Väkersi paketteja, kortteja, lahjoja,
niitä saimme päivittäin availla,
päiväkodissakin heillä oli oma joulupaja,
jossa sai askarrella ja paketoidakin oman halunsa mukaan.
Sormivirkattuja kaulakoruja ja avaimenperiä
tehtiin kotona muittenkin lasten kanssa lahjaksi
isovanhemmille ja kummeille.
Aattona saatiin avata paketeista mm. pipareita,
oli niitäkin ehtinyt leipomisten jälkeen salaa kääriä yllätyksiksi.

En tiedä, mikä hänen joulutouhuistaan on
kaikkein hellyyttävin.
Ihailen sitä innokkuutta, halua, lennokasta luovuutta,
mikä 6-vuotiaassa lapsessa vielä elää
ja miten toivonkaan, ettei se mihinkään katoa!



Hän huomasi, että äiti ja isi olivat ilman joulukalenteripussukoita
(meidän lapsilla on sellaiset kankaiset)
ja niinpä hän meille kalenterit tekaisi.
Maalarinteippiä meillä kuluu runsain mitoin.



Omaan huoneeseen hän suunnitteli tonttupajan.
Se tarkoitti sitä, että lattiapinta-ala oli täynnä
kartonkia, tarroja, kimalteita, lehtikuvia, paperisilppua ja sitä teippiä.
Askartelemassa sai käydä kuka halusi.



Seinille ilmestyi mitä hienoimpia ja mielikuvituksellisimpia tonttusia,
paljon muita koristeita emme olisi tarvinneetkaan.
Teippiversio tuli päiväkodista, paketoituna.



Huomasin eilen, että kuusen oli ilmestynyt tällainenkin koriste,
varmaankin aaton jälkeen tehty.
Kirjoittaminen ei vielä onnistu kuin mallista tai kirjaimia luettelemalla,
niinpä lahjatoivelistan hän piirsi toive toiveelta.
Siitä ei ole kuvaa, sehän lähti tontun mukana
Korvatunturille aikoja sitten.



Uusista lahjamuovailuvahoista on taiottu jo monenmoista,
mm. nämä kynttilät ja sytytin.
Tämäkin aamu alkoi muovaillen noin kahdeksan aikaan.
Tällä hetkellä hän värkkää huoneeseensa
näyttelyä, näytöstä, kaikenlaista puuhaa
ja sellaista, mistä saa ostaakin.
Kasseja kuulema on sieltä saatavissa, jos omaa ei ole mukana,
mutta se pitää sitten palauttaa (hän huuteli tuolta juuri).
Viereeni on ilmestynyt timantteja sisäänpääsyä varten
ja nyt kuulin, että ovet ovat jo auki!
Täytynee mennä käymään.




Voisin kirjoittaa hänestä kirjan.
Toki muistakin lapsistani,
mutta juuri nyt hänestä.
Vaikka välillä en pysykään perässä,
vaikka hengästynkin kaikesta siitä innosta ja tarmosta,
enkä ihan aina tykkää siitä sotkusta,
minkä hän jälkeensä jättää,
silti toivon, ettei tekemisen palo koskaan sammu.

Ja koska joulu alkaa olla jo takana,
nyt hän laskee jännittyneenä hetkiä uuteen vuoteen.



21 kommenttia:

JaanaR kirjoitti...

Voi miten suloista!! Kaikki on tuossa iässä niiiiin ihmeellistä ja hykerryttävän jännittävää. Kun tuosta tunteesta saisi itsekin kiinni.

Rva Pioni kirjoitti...

Tuota aikaa kaipaan kodissani. Tuosta minun pitäisi olla terveesti luopumassa. Sattuu. Muistoistani en luovu ikinä. Kirjoita vain se kirja. Tuo ihanuus on ohimenevää.

Merruli kirjoitti...

Kauniisti kuvasit!
Monin osin niin tuttua. Aika monessa näytöksessä olen jo joulunpäivinä istunut ja koko joulukuu oli yhtä lahjapaperin ja teipin suurkulutusta. Yleensä päiväni alkaa saamallani kortilla, välillä on pakko laittaa toisesta päästä paperinkeräykseen, vaikka suurin osa säilötäänkin kansioon. Saksisilpun kestäminen vaatii kieltämättä lisäharjoitusta. Ihania ja innostuneita!

Mirka kirjoitti...

suloista tosiaan!! meillä myös samanlainen pikku taiteilija <3 taidetta syntyy tursuten ja pursuten ;)

tinttarus kirjoitti...

Suloista. Ja nämä ovat juuri niitä pieniä ihmeitä, jotka muistoista tipahtavat ajan kulkiessa eteenpäin. Kirja kuulostaa oikeasti hyvältä:) Meillä on täällä yksi 7-vuotias samanlaisuus:) Nyt on menossa koululeikit. Toivoi pukilta OIKEAA leimasintyynyä, sellaista kuin opettajallakin on. Ja äidillä töissä. Monta pientä "oppilasta" istuu kiltisti monisteineen piirissä lattialla ja odottelee leimoja hyvin tehdyistä kirjaimista. Pieni suloinen höpötys kuuluu huoneesta. On tänään kuulunut jo aamusta.
NAutitaan!
Ihania hetkiä vuoden viimeisiin päiviinne! Ja paljon arjen ihmeitä uusiin alkaviin!

Päivikki kirjoitti...

Kun vanhin tyttäreni Venla oli tämän ikäinen, syntyi näyttely "prinsessa iässä". Se oli niin inspiroivaa aikaa äidillekkin... jotenkin elin uudelleen kultakauden. Nauti ja ammenna siitä; lapsien luovuudessa on jotakin niin puhdasta vilpittömyyttä.

Maria kirjoitti...

Kirjoita hänelle oma kirja!Halit♥

sade kirjoitti...

Ihanaa! Lapsen innostus on niin ihanaa. oli ihana lukea lapsesi tarmosta, siitä kaikesta hyvästä energiasta. <3

kata kirjoitti...

Satu, nauti joka hetkestä ja sotkustakin vielä! Itse olen tänä jouluna miettinyt että ketä varten olen viikkokausia taloa koristellut jouluiseksi... no itseäni varten tietysti, nuoriso tulee ja menee sellaisella vauhdilla etten perässä pysy.
Aikansa kutakin :)
Rva Pionin sanoin sanon minäkin että kirjoita se kirja!!

Rva Pioni kirjoitti...

Muhkeloista vielä: tarkoitan teitkö edestakaisneuletta, tuliko sauma sivuun?
Minua houkuttaisi nyt juuri tuollaiset pipoon sopivat muhkelot liukuvärjätystä merinosta ja possumista. En haluasi tehdä sileätä enkä palmikkoa ja muuta en nyt keksi. Edestakainen? näytti kivalta. Pipontekele vaatii vielä istumista vähän.

Prisca kirjoitti...

Voi mikä ihastuttava lapsi!!! Minun esikoiseni oli kovin samanlainen. Nyt luovuus on kamerassa, tietokoneella, elokuvina ja kirjan ensimmäisinä 20 sivuna. Voimiakin tuo vanhemilta vaatii. Voimia kannustaa ja olla menettämättä hermojaan ja rajatkin pitää malttaa vetää...

Ninnu kirjoitti...

Ihana-ihana!!! ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pikkusisko kirjoitti...

Kuulostaa niin ihanan tutulta! Tyttö oli pienenä samanlainen askartelija ja juhlista nautiskelija. Luovuutta löytyy vielä 14-vuotiaanakin, mutta se on saanut vain uusia ilmenemismuotoja. Hyvää uutta vuotta teille kaikille!

Katja / Lumiomena kirjoitti...

Voi millainen voikaan lapsen joulu parhaimmillaan olla! Kiitos tästä, ihana Satu. Tulin hyvälle mielelle. Lapsesi on selvästi perinyt luovuutensa äidiltään.

Kirja olisi hyvä idea ♥

Lankastia kirjoitti...

Aivan mahtava tarina! Ja ainakin tämän blogin perusteella sussa on samaa vimmaa ja tarmoa! (Samaa ei voi sanoa minusta, oma blogi on ollut aikas hiljainen.)

Ihanaa, onnellista ja puuhakkaan riemukasta uutta vuotta sinulle!

Ritva kirjoitti...

ja onnellista uutta vuotta sinulle ja perheellesi!
halaus!

rva vaaksanheimo kirjoitti...

Voisin kirjoittaa samankaltaisen postauksen, meidän ihan kohta kuusivee taiteilijasta.
Ihania ovat kyltymättömän luovuutensa kanssa <3

Satu kirjoitti...

Oi miten ihania kommentteja tänne on kertynyt, lämmin kiitos teille jokaiselle, ilahdutatte suuresti!

JaanaR! Juuri niin, kunpa saisi! Osaisi keskittyä olennaiseen ja täysin rinnoin! Jaana, sain suloiselta tonttuselta aivan mahtavan kaulakorun lahjaksi, ihan satumaisen...kiitos korutaiteilijallekin! :)

Rva Pioni! Sitä pelkäänkin, hassua, nyt jo mietin luopumista. Kun saisikin kirjan aikaiseksi, olisi mahtavaa. Sellainen unelma, jota voisi hiljaa kypsytellä. Eräänlainen rakkauskertomus.

Merruli! Ihana päivänaloitus sinulla, kortti! :) Ja totta, lisäharjoitusta tarvitaan täälläkin, usein vaan suljen silmät ja katoan henkisesti muualle...On ne ihania, koitetaan me vaan kasvattaa sitä silpunsietokykyä, vielä kun silppuavat!

Mirka! Pitäisi saada nämä kaikki pikkutaiteilijat saman katon alle, mitäköhän siitä syntyisi?! Taidettais me äitylit jäädä jalkoihin! :D Voi että teillä on ollut IHANA NÄYTTELY!! kävin lukemassa ja tulen vielä kommentoimaan, kun en heti ehtinyt.

tinttarus! Lämmin kiitos vierailusta täällä! Ihana pikku opettaja sinulla siellä, meidän 10 v leikki samoja leikkejä silloin ekalla ja silloin tämä nykyinen eskari oli oppilaana, sen verran kuin jaksoi 3-vuotiaana :) Kyllä nautitaan! Samalla seuraan 12 v poikaa, jolla on jo ihan eri kujeet ja tämä äityli pitää kynsin hampain kiinni kaikesta lapsuuteen liittyvästä, kun poika rimpuilee irti...voi tätä eloa!

Päivikki! Puhdas vilpittömyys, niin juuri! Ripauskin sitä omaan tekemiseen tekisi taikoja! Näyttely! Kertoisitko lisää? Kuulostaa todella kivalta!

Satu kirjoitti...

Maria! Voi niin tekisi mieli, riittäisikö aika? Jätän muhimaan... :)

sade! Energiaa pursuaa pieni tyttönen, siitä kun voisi itsekin saada osan!

kata! Houkuttelevaa tämä kannustus kirjan kirjoittamiseen :) Olisikin ihana antaa lapsille lahjaksi kirja heistä itsestään, vaikka 18 v-lahjaksi...voih! Ehkä vielä...

Aikansa kutakin kuulostaa lohduttavalta ja viisaalta, huomaan, että nyt kun vanhin lapsista ja räpistelee irti, onneksi osaan nyt oikeasti nauttia tästä mitä vielä heidän kanssa on. Aika lentää niin vinhaa vauhtia. Halaus, Kata!

Rva Pioni! Neuloin muhkelot 4 puikolla normaalisti, joka toinen krs oikeaa ja joka toinen nurjaa. Eikun hommiin vaan! :)

Aurinko ja kuu! Teillä ollankin siellä jo oikein kunnianhimoisilla poluilla! Ihanaa! Olet oikeassa, voimia vaatii, varsinkin silloin, kun tekeminen meinaa lähteä ihan rajattomaksi, kun koko ajan pitäisi tapahtua ja kaikki tila vallata! :)

Ninnu! :) ja ihanalla ihana kummitäti! :) pitäisi taas pitää joku tyttöjen piiri keittiönpäydän ääressä...

Pikkusisko! Kiitos samoin! Minäkin toivon, että luovuus säilyy, vaikka muuttaakin muotoaan. Ei ihme, että sinunkin tyttösi on samankaltainen, aikamoisen luova äiti mallina siellä!

lumiomena! Ihanasti sanot sinä siellä, kiitos! :) Harkitsen...

Satu kirjoitti...

Lankastia! Sinä ihana, olenkin kaivannut sua! Kiitos kaunis sanoistasi! Kunpa osaisikin tehdä ja touhuta samalla vimmalla kuin 6 v, heittäisi vaan turhan pohtimisen ja kriittisyyden nurkkaan ja antaisi mennä...mitä mahtaisi syntyäkään?

Puuhakasta sinullekin sinne, ei taida puuhasta olla pulaa? ;)

Ritva! Voi miten ilahduin tästä, ihana että olet siellä! Halauksia ja säihkettä!

rva vaaksanheimo! Lämmin kiitos piipahduksesta täällä! Kyltymätön on juurikin oikea sana tässä kohtaa! Onneksi nukkuvat välillä! :D

miukuli kirjoitti...

Lyhyesti ja ytimekkäästi: Tykkään! :)