Villilintu! Kyselit, millä herkuttelisin mieluimmin, lakritsilla, suklaalla vai irtokarkeilla, kun muut ovat nukkumassa.
Olen herkkusuu. Kaikki maistuu. Ja se on aika-ajoin ongelmakin, sillä kilojakin kertyy. Olen yrittänyt elellä ilman karkkeja viime aikoina, kesä menikin hyvin, mutta nyt taas töitten alettua ote lipsuu...Toisaalta, ei haittaa, jos herkuttelu on satunnaista, mutta kun se tuppaa lipsumaan päivittäiseksi... No, tällä hetkellä valitsisin lakritsin noista kolmesta. Suklaahimo on selkeästi vähentynyt, mutta aina välillä sekin mieliteko on. Superherkku on Maraboun perusmaitosuklaa ja Pandan peruslakritsi, yhdessä, yhtaikaa suuhun, nam! :)
Olen herkkusuu. Kaikki maistuu. Ja se on aika-ajoin ongelmakin, sillä kilojakin kertyy. Olen yrittänyt elellä ilman karkkeja viime aikoina, kesä menikin hyvin, mutta nyt taas töitten alettua ote lipsuu...Toisaalta, ei haittaa, jos herkuttelu on satunnaista, mutta kun se tuppaa lipsumaan päivittäiseksi... No, tällä hetkellä valitsisin lakritsin noista kolmesta. Suklaahimo on selkeästi vähentynyt, mutta aina välillä sekin mieliteko on. Superherkku on Maraboun perusmaitosuklaa ja Pandan peruslakritsi, yhdessä, yhtaikaa suuhun, nam! :)
Kirjailijatar! Sinä halusit tietää, kuka haluaisin olla, jos saisin elää yhden päivän jonkun toisen ihmisen elämää.
Hui, vaikea! :) Mutta ihan ekana tuli mieleeni valokuvaaja Steve McCurry, joten hänet tässä mainitsen. Haluaisin olla hänenä kameransa takana, nähdä, tuntea, kokea ja tallentaa. Voisi olla huikea kokemus. Ja mietinnän jälkeen haluaisin olla myös joku oikea naiskirjailija, valitsen Joanne Harrisin. Olisi hienoa olla hän sinä hetkenä, kun kirjoittamisprosessi olisi täydellisimmillään, kun hetkeen mahtuisi vain teksti ja kaikki sen sisältö.
Sari! Sinä kysyit, joko olen keksinyt, mitä saamastani langasta teen. Kysyit myös, mikä minusta syksyssä on ihaninta, mistä ruuasta pidän eniten ja mikä on lempikirjani.
Kyllä, haluan tehdä tuosta kauniista, lämmöllä annetusta langasta tumput, sellaiset muhkeat ja lämpöiset, suloisen pehmoiset, haluan pitää langan lähellä, käsissäni. Syksyssä on upeinta voima, vahvuus, syvyys, sellainen, mikä tuntuu ytimiä myöten, että tässä olen, vahvasti. Olen ollut aina syksyihminen, mutta iän myötä kevät ja kesä ovat huimasti vahvistuneet minussa, enkä aina tiedä mikä niistä on se vahvin. Syksy koskettaa kuitenkin syvimmältä, niin, etten itse sitä edes voi päättää. Olen sen nyt huomannut. Ruoka...äidin kalakeitto, miehen pekoni-papupata ja omatekemä pizza! Ja sitten lempikirja...ei helppo,ei...Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys. Se on yksi niistä MONISTA.
Ilse! Sinä kysyit, mitkä ovat kolme kirjaa, jotka haluaisin lasteni lukevan aikuisina.
Noh juu...ei ihan helppo... :) Haluaisin, että jokainen heistä lukisi aikuisiällä Pikku Prinssin, jotakin Mika Waltarilta ja jotakin John Irvingiltä. Sitten olisin helpottunut, sillä lukeminen jatkuisi taatusti sen jälkeenkin. Tämän tarkemmin en osaa vastata, toivon, että lapsistani tulee intohimoisia lukijoita.
Hui, vaikea! :) Mutta ihan ekana tuli mieleeni valokuvaaja Steve McCurry, joten hänet tässä mainitsen. Haluaisin olla hänenä kameransa takana, nähdä, tuntea, kokea ja tallentaa. Voisi olla huikea kokemus. Ja mietinnän jälkeen haluaisin olla myös joku oikea naiskirjailija, valitsen Joanne Harrisin. Olisi hienoa olla hän sinä hetkenä, kun kirjoittamisprosessi olisi täydellisimmillään, kun hetkeen mahtuisi vain teksti ja kaikki sen sisältö.
Sari! Sinä kysyit, joko olen keksinyt, mitä saamastani langasta teen. Kysyit myös, mikä minusta syksyssä on ihaninta, mistä ruuasta pidän eniten ja mikä on lempikirjani.
Kyllä, haluan tehdä tuosta kauniista, lämmöllä annetusta langasta tumput, sellaiset muhkeat ja lämpöiset, suloisen pehmoiset, haluan pitää langan lähellä, käsissäni. Syksyssä on upeinta voima, vahvuus, syvyys, sellainen, mikä tuntuu ytimiä myöten, että tässä olen, vahvasti. Olen ollut aina syksyihminen, mutta iän myötä kevät ja kesä ovat huimasti vahvistuneet minussa, enkä aina tiedä mikä niistä on se vahvin. Syksy koskettaa kuitenkin syvimmältä, niin, etten itse sitä edes voi päättää. Olen sen nyt huomannut. Ruoka...äidin kalakeitto, miehen pekoni-papupata ja omatekemä pizza! Ja sitten lempikirja...ei helppo,ei...Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys. Se on yksi niistä MONISTA.
Ilse! Sinä kysyit, mitkä ovat kolme kirjaa, jotka haluaisin lasteni lukevan aikuisina.
Noh juu...ei ihan helppo... :) Haluaisin, että jokainen heistä lukisi aikuisiällä Pikku Prinssin, jotakin Mika Waltarilta ja jotakin John Irvingiltä. Sitten olisin helpottunut, sillä lukeminen jatkuisi taatusti sen jälkeenkin. Tämän tarkemmin en osaa vastata, toivon, että lapsistani tulee intohimoisia lukijoita.
Kiitos haastavista kysymyksistänne!
7 kommenttia:
Ja kiitos vastauksista (vaikken mitään kysynytkään) On mukava tuntea sinua taas hiukan enemmän!
Kiitos vastauksista! Ihana ajatus tuo houkutuslintukirjallisuus. ;)
Kiitos, Satu, vastauksistasi minulle ja muille. :) Syksy on itsellenikin rakas (ehkä rakkain) ja vahvasti koskettava vuodenaika. Rakastan sen maanläheisiä, voimakkaitakin sävyjä, ilman kirpeää raikkautta, kynttiläkauden varsinaista alkua, pimeneviä iltoja ja sateitakin.
Pekoni-papupata kuulostaa herkulliselta! :) Sopiiko kysyä siihen reseptiä?
Kiitos myös kirjavinkistä! Olemisen sietämätöntä keveyttä en ole lukenut; pitääkin muista kirja seuraavan kerran kirjastossa käydessä...
Sari
Satu kiitos kun jaksoit vastata.Minusta on mukavaa tietää että sinäkin uskot arjen ihmeisiin.Hyvää syyskuun viikkoa oikein lämpöisesti,maria
Päivikki! Ole hyvä! :) Pala palalta...
Ilse! Olepa hyvä, kiitos kysymyksestä! Hih, totta, houkutuslintukirjallisuus, hauska sana! Meillä lapsilla parhaillaan lukeminen hakusessa, poika lukikin innoissaan paljon ja kaiken aikaa, mutta nyt vähän hiipunut. Tyttö tykkää liiaksi sarjakuvakirjoista, mutta ehkä se siitä kehittynee. Ja kunhan lukee. Poika nyt kutosella koulussa, ehkä vähän etsikkoaikaa muutenkin, selittänee sen, miksei lukeminen juuri nyt iske.
Sari! Ole hyvä, ihana kun kysyit! Juuri tuo, että syksy koskettaa vahvasti, ytimiä myöten, kun sen sijaan kevät kuplii ja kirmaa villinä, erilainen, mutta niin ihana sekin! :) Kyllä, pata on oikein namia, laita mulle sähköpostia, niin laitan sinne sulle ohjeen. :) Rakastuin aikoinaan Olemisen sietämätön keveys-leffaan, eikä kirja tuottanut pettymystä, päinvastoin, vaikka leffan ensin näinkin. Kunderalla muitakin hyviä.
Maria! Kiitos, oli ilo vastata, vapaapäivinä jaksaakin. Voi, mitä tästä tulisi, jos niihin ihmeisiin ei uskoisi! Joko neliö harkinnassa? ;) Sinulle myös ihanaa syysviikkoa, meillä juuri ihana tyyni ilma, sellainen odottava ja kaunis. Ollaan vaan sisällä, minä ja pienin, on kuumeessa.
Kiitos, Sinä kultainen! Laitan Sinulle postia... :)
Sari
ja mikä herkkukuva!
Lähetä kommentti